Dia's diaries

Pitihän se tehdä taas kerran, vaikka edellinen on tuoreessa muistissa. Eipä vissiin ollutkaan riittävän tuoreessa muistissa.

Nyt on vähän sellainen olo että voisin tuhota ne empatian rippeetkin jotka mulla on vielä tallella ja käytössä. Tai oli vielä juuri ja juuri puolenyön aikaan.

En kuitenkaan syytä ketään mistään, ei syyttäminen hyödytä. Analysoin tilannetta ja lopputulosta ja päädyin siihen, ettei tämä toimi minulle.

Muut voivat sitten kehitellä vaihtoehtoisia ratkaisujaan tai olla kehittämättä, ihan sen mukaan miltä heistä itsestään tuntuu.

Mut mulle riitti. Enää ei jaksais hyppiä haravoiden päällä kun kuitenkin sattuu ja aika isolla varmuudella.

Maalla on sitten hienoa olla. <3 Näin eilen kolmen rusakonpoikasen telmivän keskenään, ja sitten niiden emo tuli antamaan niille iltapalaa. Tripletit imivät rivissä emonsa nisiä (mikä oli outoa koska luulin, että jäniksillä on kaksi nisää eikä kuusi, kuten emakoilla) ja yksi poikasista rentoutui niinkin paljon, että kellahti kyljelleen ja hakiessaan entistä parempaa asentoa pyörähtikin kaverinsa yli. Awww ja iiiih ja silleen.

...tai ehkä kyseessä oli hiukan erilainen jänisryhmäseksisessio. xD

Herätyskellon sijasta heräsin tänä aamuna siihen, että makkarissani on semisti tutunoloinen mies. (Never happened before, haha.) Onhan se hienoa, että rakas yllättää mut uudella hiustyylillään näin varoittamatta. Onnekseen olin treenistä niin rikki etten jaksanu muuta ku vetää tyynyn pääni yli. KickboYing-demo olisi voinut koitua miehelle kohtalokkaaksi. :D

Onkohan liskoteema joku tän kesän juttu? PT:lläkin oli lisko päässä muutama viikko sitten. Sitten se ajoi sen pois ja palasi kaljunkäyttöön. Dääm. Se oli hieno lisko.

Miehet. <3 Eiku siis mun mies. <3

Ihastuttava PT:ni laati mulle tappo-ohjelman: ilmeisesti treenaan nyt samoilla painoilla kuin se punttisika itsekin treenaa. Oh lucky me.

Eilisen jalkatreenin päätteeksi potkin salilla säkkiä sydämeni kyllyydestä, vaikkei jaloista enää tuntunutkaan irtoavan voimaa. Hyvä kun kävely sujui.

Sitten lähetin rakkaalleni raportin siitä, että olen aloittanut kickboxingin. Osasin kuitenkin samalla typottaa, että aloitin kickboYingin. Poikapotkimista. Jei. Mä osasin. Taas!

Rakas tiedusteli varovasti, onko kyseessä uusi vai vanha harrastus ja kuultuan, että vanha, tarkensi, tarvitseeko hänen nyt olla varuillaan. Illemmalla hän kertoi, että hänellä onkin huomiseksi omaa ohjelmaa kavereidensa seurassa.

Olen siis tänäänkin yksin. Tai siis en yksin, onhan mulla seuraa, mutta ilman miestä(ni).

Ergo: miehet pelkää vahvoja naisia. :D