Vähän kaikesta ja paljon muustakin. Hektisiä ajatuksia laiskaan tahtiin ja toisinkin päin. Varoitus: Henkisesti keskenkasvuisille, negailijoille ja muille trolleille sopimatonta sisältöä. Onnellisuus ja positiivisuus etusijalla.
Toiset ihmiset osaavat luoda ympärilleen hyväntuulisuuden ja rauhan auran, johon osuvat rentoutuvat ja tuntevat saavansa positiivisen energialatauksen.
Toiset taas osaavat rikkomisen, loukkaamisen, aiheettoman kritisoinnin, ärtyneisyyden ja pahan olonsa vuodattamisen saastuttamaan ympäristöään.
Miksi toiset antavat hyvää ja toiset pahaa?
Jokainen antaa siitä, mitä hänellä on eniten.
Takana hyvin nukuttu yö.
Aurinko paistaa.
Lumi narskuu kivasti askelten alla.
Raikas ilma täyttää keuhkot.
Hymy nousee huulille itsestään.
Edessä hyviä hetkiä rakkaiden ja tärkeiden seurassa.
Elämä on ihanaa.
On niin helppoo olla onnellinen.
Onnellisuuden saavuttaminen on yksinkertaista:
Kun pitää itseään oman elämänsä ykkösenä, arvostaa ja kunnioittaa itseään, pitää itsestään huolta, silloin automaattisesti voi paremmin ja tuottaa ympäristöönsä hyvää.
Ajatus ei välttämättä aukea niille, jotka ymmärtävät itserakkauden yksinomaan negatiivisena asiana; kritisoivat ympäröivää maailmaa; vaativat muilta antamatta itse; sallivat heikon itsetuntonsa ohjata toimintaansa...
Jonkun mielestä onnellisuus on huono asia, koska maailma on musta. Toiset taas osaavat väistää tällaiset karikkoihmiset ja ovat onnellisia - luontevasti ja aidosti.
Kuuntelin kahden hyvin erilaisen ihmisen vastauksia kysymykseen, miksi he eivät vielä(kään) ole siellä, missä haluaisivat olla - elämässään.
Ensimmäinen vastasi:
"Koska se ei ole edes vaihtoehto. Minun on tehtävä valtavasti töitä haluamani eteen enkä jaksa nähdä sitä vaivaa, koska en kuitenkaan saavuta mitään. Maailma on minulle velkaa ja sen pitäisi tarjota minulle haluamani. Sitä paitsi muilla on niin paljon enemmän kuin minulla, että se on varmasti minulta pois. Muut saavat asioita niin paljon helpommin ulkonäöllään ja suhteillaan. Miksi edes yrittäisin, jos olen aina väärinymmärretty ja idioottien ympäröimä?"
Toinen ihminen vastasi:
"Kävelen vieläkin sitä kohti. Joskus tuntuu, että olen lähellä päämäärääni, joskus taas eksyn. Välillä rämmin suossa tai kiipeän vuorten yli; välillä istun urheiluauton ratissa edessäni avoin valtatie. Kuitenkin matka itsessään on nautinnollinen kokemus ja rikastun joka päivä. Mieluummin keskityn kuluvaan päivään enkä yritäkään kurkotella huomiseen. Pääsen kyllä perille sitten aikanaan, kun olen siihen oikeasti valmis."
Jälkimmäinen vastaaja loi omaa polkuaan ja seurasi ihastuneena sen varrella näkyvää maailmaa. Omalla tavallaan hän oli jo perillä: hän oli onnellinen.
Ensimmäisen vastaajan matka ei ollut vielä alkanutkaan, vaan hän kaivoi lähtöruutunsa poteroaan yhä syvemmäksi ja jatkoi yhden ihmisen sotaa omassa mielessään.
Tasapainoinen elämä ja unelman eläminen ovat aika hiton isoja saavutuksia, joista on aihettakin olla iloinen ja ylpeä.
Tietysti kohta rima nousee taas kerran ja uudet tavoitteet asettuvat paikoilleen houkutellakseen minut liikkeelle ja eteenpäin.
Tänäkin iltana keitin teetä, kuorin siihen inkivääriä, istuin kynttilänvalossa kuuntelemassa rauhallista kaunista musiikkia ja tietysti hymyilin huomaamattanikin. Hymy on ollut herkässä viime aikoina: elämäni on täydellistä, aivan täydellistä juuri sellaisena, jollaiseksi sen muokkaan itse.
Asiat kannattaa laittaa oikeisiin mittasuhteisiin. Joskus kohdistamme tunteitamme ja jopa tuhlaamme aikaamme sellaiseen, mitä ei todellisuudessa ole ollutkaan olemassa.
Vastoinkäymiset? En tiedä mitä ne ovat. Tunnistan vain haasteet, tehtävät ja testit, jotka vahvistavat minua.
Negatiivisuus? Se on aikansa vapaaehtoisesti tuhlaaville. Suuntan voimani ja aikani positiivisuuteen.
Vihanpito? Kenelläpä menestyvällä ja onnellisella ihmisellä olisi muka aikaa moiseen. Mieluummin hyväksyn ja ymmärrän, mutta keskityn silti omiin asioihini.
Asenteella on valtava merkitys.
Yhdellä hyvällä teolla saa aikaiseksi huomattavan paljon positiivisuutta ja iloista mieltä sekä itselleen että muille.
Seuraan välillä erilaisten "maailmanparantajien" käytöstä.
Toiset keskittyvät korostamaan mikä kaikki on heidän mielestään pielessä, väärin ja vialla. He syyllistävät, arvostelevat, kritisoivat ja haukkuvat ympärillään olevaa maailmaa ja vaivuttavat ennen kaikkea itsensä yhä syvemmälle negatiivisuuden kaivoon.
Toiset pyrkivät tekemään hyvää sekä olemaan onnellisia ja myös onnistuvat siinä. He hyväksyvät maailman sellaisena kuin se on ja tekevät voitavansa konkreettisella tasolla. He käyttävät energiaansa todelliseen muutokseen ja valaisevat hymyillään ja läsnäolollaan ympäristöään.
Jokainen päättää itse, kumpaan ryhmään haluaa kuulua: muiden haukkumisen varjolla itsestään ääntä pitäviin vai konkreettisesti ja puhtaasta sydämestään rakentavasti toimiviin.
Rakastan kertomusta pienestä tytöstä, joka näytti opettajalle maalaamaansa kuvaa. Se esitti puuta, ja puu oli maalattu purppuran väriseksi. Opettaja sanoi: ”Kultaseni, minä en koskaan ole nähnyt purppuranväristä puuta…”
”Ai”, sanoi tyttö. ”Sepä todella ikävää.”
-Marianne Williamson,
Väriä elämään! Jokainen päättää ihan itse, millä väreillä kirkastaa harmaata päivää vai kiinnittääkö vain huomionsa asfaltin vieressä kasvavaan kirkkaanpunaiseen ruusuun.
~. ~. ~. ~. ~. ~ . ~. ~. ~. . ~. ~. ~. ~. ~. ~. ~ . ~. ~. ~. . ~.
Päivän energialatausteksti:
Asenne on tärkeämpi kuin menneisyys, koulutus, raha, olosuhteet, epäonnistumiset, onnistumiset tai mitä muuta ihmiset sanovat ja tekevät.
Asenne on tärkeämpi kuin ulkomuoto, lahjakkuus tai taidot. Se nostaa tai kaataa yrityksiä, perheitä ja ystävyyssuhteita.
Emme voi muuttaa menneisyyttämme. Emme voi muuttaa muiden ihmisten tapaa toimia. Emme voi muuttaa asioita, jotka ovat väistämättömiä.
Se, mitä voimme muuttaa on oma asenteemme. Elämässä 10 % on sitä mikä tapahtuu minulle. 90 % on sitä, miten minä reagoin siihen.
Ihminen rajoittaa useimmiten ihan itse itseään, vaikka näkeekin syyllisenä onnettomuuteensa ulkopuolisen maailman tekijät. Tekosyyt ja selitykset ovat helppo tie valitsemaan passiivisuus ja antamaan periksi peloille. Jos haluaa olla onnellinen, se on useimmiten hyvin pienestä kiinni: omasta viitseliäisyydestä.
Tärkein läksy, jonka olen oppinut pitkän elämäni aikana on se, että ainoa tapa tehdä ihmisestä luotettava, on luottaa häneen, ja varmin tapa tehdä hänestä epäluotettava on epäillä häntä ja osoittaa se hänelle.
- Henry L. Stimson
Ja syntipukin etsiminen tuottaa aina toivotun tuloksen.
Epäileminen on kuin päätös tai tuomio, epäluottamuslause, väite toisen epäluotettavuudesta, joka kohteen kuuluisi osoittaa perusteettomaksi. Todellisuudessa epäilijänhän on todistettava kohteensa epäluotettavuus.
Jos ei luota toiseen, se on yllättävän usein epäilijästä itsestään lähtöisin. Vastuun voi vierittää vaikka menneisyyteensä, mutta sitä ei voi oikeutetusti kiinnittää uuteen ihmiseen ainakaan niin kauan kuin ihminen ei ole osoittanut olevansa epäluotettava. Epäilijän käytös perustuu hänen omiin pelkoihinsa. Pelon ohjaama elämä on onnetonta.
Jokainen uusi ihminen ansaitsee luottamuslimiittinsä, puhtaan valkoisen alun, lähtöruudun. Jos ei ihmiseen luota, ehkei kannata olla tekemisissä ollenkaan. Muuten epäilijä muuttuu myös saalistajaksi, joka etsimällä hakee toisen mokia ja lopulta vaikka keksii niitä vain ollakseen oikeassa.
Miten moni (ja miksi?) haluaisi rinnalleen ystävän tai elämänkumppanin, joka vailla mitään toisesta johtuvaa syytä kyseenalaistaa ja epäilee toista ja muutenkin käyttäytyy kuin salapoliisi ja yleinen syyttäjä samassa paketissa?
Sitä sopii jokaisen pohtia, jos toisen vieressä on turvatonta olla ja tekemisiään pitää selitellä, todistella tai perustella joka käänteessä.
Tänäänkin olen kiitollinen siitä, että saan osakseni luottamusta ja hyväksyntää. Näen positiivisuutta siinäkin, että aikanani koin olevani kuin pakotettu syntipukiksi: osaan arvostaa entistä enemmän luotettavia ja luottavaisia ihmisiä.
Tarinassani vierailleella epäilijällä oli itsellään vilunkipeliä moneen suuntaan. Ei ihme, ettei hän juurikaan luottanut muihin. :)
People often say that motivation doesn't last.
Well, neither does bathing that's why we recommend it daily.
- Zig Ziglar
- . - . - . - . - . - . - . - . - . - . - . - . - . - . - . - . - . - . - . - . - . - . -
Eräs ihminen toisti päivästä toiseen, myös hyvinä päivinä:
"Ihmiset ovat idiootteja."
"Kaikki on huonosti."
"En tiedä mitä sanoa/tehdä."
"En voi tälle mitään."
jne
Joten hän ympäröi itsensä idiooteilla ja käyttäytyi itsekin kuin idiootti, kärsi ja voi päivä päivältä huonommin, ei tiennyt mitä tehdä asialle eikä voinut tilanteelleen mitään eikä edes yrittänyt korjata tilannettaan.
Oli surullista seurata, miten tämä ihminen lukitsi itsensä pieneen häkkiin ja kulki siinä ympyrää avain kädessään mutta silti avaamatta lukkoa, näki avaimen kädessään muttei silti käyttänyt sitä.
Sama ihminen kertoi toisinaan paljon asioista, joita hän aikoi tehdä ja kokeilla, ja pysähtyi sanoihinsa. Tekoihin asti hän ei päässyt juuri koskaan, vain toisinaan sattumalta ja yleensä jonkun toisen kannustamana/vetämänä. Itse hän lähinnä ihmetteli mikseivät asiat tapahdu itsestään eikä nähnyt tai halunnut nähdä oman passiivisuutensa vaikutusta tilanteeseensa.
Toinen ihminen toisti päivästä toiseen, myös haasteellisina päivinä:
"Tänäänkin on hyvä päivä."
"Minä keksin kyllä, mitä tehdä."
"Voin vaikuttaa ja vaikutankin asiaan."
jne
Joten hän nousi syvistäkin kuopista, kokeili uusia ratkaisuja ja lopulta nousi vuoren huipulle.
Hän suhtautui ihmisiin ennakkoluulottomasti, uteliaasti ja hymyili tuntemattomille. Arvostelemisen sijaan hän pyrki ymmärtämään ja kartutti näin omaa tietovarastoaan, jonka avulla edisti henkistä kasvuaan ja helpotti elämäänsä huomattavasti.
Hänellä oli unelmia. Hän paitsi kertoi niistä, myös toteutti niitä. Haasteiden kohdalla hän istui miettimässä ratkaisuja ja kokeili erikoisiakin tapoja ylittää esteet. Voimansa hän käytti onnistumiseen ja jätti tekosyyt ja selitykset käyttämättä. Hän uskoi itseensä ja asennoitui asioihin myönteisesti.
Lauantai:
Hymyherätys.
Aurinkoinen aamu.
Tove Janssonin 100-vuotisnäyttely.
Muumit! <3
"Arbeta och älska" - aivan mahtava motto!
Cafe Esplanad: raikasta katkis-tonnikalasalaattia ystävän seurassa.
Strindberg: cappuccino, suklaamuffini, pehmeä nojatuoli ja kirja.
Illalla huumoria, hyvää seuraa ja tummaa suklaata.
Sunnuntai:
Herääminen kartanon jykevästä muhkeasta sängystä.
Jättimäinen karamellicappuccino ja maukas aamupala.
Naurua ja auringonvaloa.
Nejä tuntia pihatöitä. Siinä vasta oli luomuliikuntaa :D
Oravanpoikasen kiipeilyn ja rapistelun seuraamista.
Kyläkaupan ruokaostokset paperipussissa pyörän tarakalla.
Maukas välipala.
Marjojen poimimista kartanon puutarhasta.
Naapurin kissan kanssa leikkimistä.
Auringonottoa ja kirjan lukemista.
Auringonlaskun ihastelua.
Kuluneen vuorokauden fiilistelyä kotimatkalla.
Illan välipala.
Elämä on ihanaa. <3
