Dia's diaries

Voi olla sattumaakin, että heti syskuun alkuun osui myös tekojeni ja olemiseni satoa.

Sanoja ja tekoja.
Tunnustusta ja arvostusta.
Saavutuksia ja onnistumista.

Joskus, kaukaisessa menneisyydessä, sunnuntait olivat niitä ikäviä päiviä, joiden jälkeen alkaisi taas henkisesti harmaa maanantai, vastuu, jaksamisen pakko... Eipä silloin osannut liittää näitä merkkejä elämäntilanteeseen eikä viikonpäivään.

Tämä sunnuntai oli täynnä rakkautta, iloa, hyvää oloa, ystävyyttä, hauskanpitoa, mahtavia uutisia, ymmärtämistä, jakamista ja läheisyyttä.

Olen kiitollinen, ihan kaikesta. Nyt sitä näkee saavansa nauttia sen tuloksista, että on aito oma itsensä ja uskaltaa rakastaa kuin ei olisikaan koskaan tullut loukatuksi.

Vietin eilisillan loistoseurassa: ohjelmaan kuului herkullista nepalilaista ruokaa, maukasta cappuccinoa, kaupunkinähtävyyksiä, syvällisiä keskusteluja, hyviä hoksaamisia, ratkaisuja, naurua, hyvää oloa ja makeita linnunkirsikoita.

Läheiset ihmiset ovat aarteita. Heidän kanssaan vietetty aika on erinomainen sijoitus omaan hyvinvointiin ja kasvuun.

Elämässä on rajattomasti hyvää. Sen saadakseen on osattava priorisoida ja valita se, mikä sopii itselle parhaiten. Turhuuksien jättäminen taakse edistää hyvinvointia ja tuo mukanaan uusia mahdollisuuksia.

Kun myöhäisiltana väsyneenä ja nälkäisenä saa yllättäen eteensä kulhollisen juuri oikein keitettyä spagettia omatekoisella tuoretomaatti-pippurikastikkeella ja maustevoilla, ja sitä popsiessa voi nauraa kuulemilleen hauskoille jutuille, tietää olevansa todella hyvissä käsissä.

Erityiskiitos taas kerran rakkaalle ystävälle ja virkistävälle huumorintajulleen.

Eilisilta ja tämä aamu latasivat minut täyteen energiaa: ystäväni nauratti, viihdytti, hauskuutti ja herätti minut aamupalalle.

Iltapäivällä ystäväporukassa hyvän ruuan parissa vietetyt tunnit palauttivat tehokkaasti rankasta työviikon alkamisesta takaisin hyvään fiilikseen. Sain taas nauraa ja kokea hyvää mieltä, ja ehkä erilaisuutemme on vain rikkaus.

Viikonlopulle sovitut tapaamiset ilahduttavat jo etukäteen. Tapaan uusia ihmisiä sekä vanhoja tuttuja, joita olen ehtinyt ikävöidä.

Elämä on ihanaa.

Tänään olen kiitollinen monesta asiasta.

Löysin vuosien takaista kirjeenvaihtoa. Ilta menikin nauraessa ja aww-äännähdellessä.

Mun menneisyys on täynnä ihan huippujuttuja, samoin tulevaisuus, sekä tämä hetki, tässä ja nyt, ja siitä olen kiitollinen.

Hän osaa hymyillä jamesdeanimäisesti, osaa puhua barrywhitemäisellä äänellä, hän nauraa vahvasti ja tunteella, ja hänellä on sopivan omituinen huumorintaju: sekoitus karua, suloista, terävää ja yllättävää.

Hän näyttää vähän pelottavalta, tuoksuu tupakalta ja Paco Rabannelta, tuntuu tutulta ja tuntemattomalta samanaikaisesti ja on monitaitava kaikessa paitsi feilaamisessa.

Hänelle ei tarvitse pelätä korottaa ääntään tai purkaa mieltään. Hän sanoo itsekin asiat suoraan ja reaaliajassa, ja leppyy nopeasti. Hän on samanaikaisesti avoin ja aito ja ujo.

Hän myös soitti ja kyseli vointiani viikon jokaisena päivän niin kauan kuin olin kipeänä. Lisäksi hän tuli käymään, toi ruokaa, piti sylissä, kuunteli, kertoi tarinoita ja teorioita, esitti ex tempore sketsejä ja kertoi arvostuksestaan. Kaikki pyytämättä ja omasta halustaan.

Tänään tapansa mukaan totaaliyllärinä hän myös antoi pienen lahjan, joka on paitsi suunnattoman ratkiriemukas huumoriarvoltaan, myös intiimi hellyyden ja huomioinnin osoitus. Nappiosuma.

Tämä on minun lottovoittoni. Tämä on ystävyysrakkautta puhtaimmillaan. Tästä ihmisestä olen niin iloinen ja kiitollinen, että en osaa edes löytää sopivia sanoja ilmaistakseni sen hänelle. Onneksi hän kuitenkin tietää. Niin hän ainakin sanoi.

Ilmeisesti hän myös osaa lukea ajatuksiani - niitäkin, joita en saa itsekään sanamuotoon. :D