Anteeksi voi - ja kannattaakin - antaa. Jotkut anteeksiannetut asiat voi unohtaa, toiset taas kannattaa muistaa - mutta vain elämän oppitunteina, joiden seurauksena viisastuu. Parhaimmillaan pahan voi kääntää hyväksi ja voida paremmin.
Ihminen voi olla taitava manipuloimaan tiedostamattaankin. Aggressio ja uhriutuminen samassa paketissa hämmentää. Aktiivisen aggressorin muutos passiiviseksi uhriutujaksi ahdistaa ja saa kyseenalaistamaan itseään: ymmärsinköhän oikein? Ehkä kuvittelin? Ei kai tuo tutiseva lammas voi olla se äskeinen huutaja ja haukkuja?
Taannoin kohtasin useampana päivänä peräkkäin kommunikatiivista aggressiota ja ihmisen oman henkisen keskeneräisyyden demoamista hyökkäilyn muodossa, ja jokaisella kerralla reagoin asiallisesti ja jopa vähän huvittuneena. Miten tein sen? Helposti: olen ollut parina vuonna manipulaatiomestarin koulutuksessa.
Mestari ei ollut suinkaan viisas tai edes kovin fiksu ihminen, vaan hän oli eräänlainen ärsykeruumiillistuma, tietynlainen valmentajatrolli, joka testasi päivittäin pinnaani ja esitti minulle laajan skaalan ihmismielen pimeyttä, kaksinaismoralismia, aivopieruja ja yksinkertaista tyhmyyttä.
Pärjätäkseen tämän koutsin kanssa piti osata olla kuin nuorallatanssija, kuin matadori, kuin neurokirurgi, kuin psykiatri, kuin rakastava äiti, kuin synninpäästöä antava pappi, kuin miinanpurkaja, kuin ajatustenlukija, kuin taikuri - välillä kaikkea piti olla samanaikaisesti, jottei koutsille olisi tullut pahan mieli!
Kaikella ON tarkoituksensa. Se, mitä pidin aiemmin kahtena masennukselle altistavimpina ja elämänilon tappavimpana vuotena (2012-2013), olikin erityistä oppimis- ja viisastumisaikaa, ja nyt nautin hyvin tehtyjen läksyjeni ja kypsyneen ajatussadon tuloksista. Olen kiitollinen saamastani "rokotteesta", jonka ansiosta olen vahvempi ja vältän hyvinkin ikävien ihmisten vaikutuksen.
Mitäkö tälle "opettajalleni" kuuluu nykyään? Samaa vanhaa kuin kaksi, viisi, kymmenen, 15, 20 vuotta sitten: pahan olon noidankehää, jonka hän kieltää ulkomaailmalle yhtä hanakasti kuin aikanaan valehteli mustan valkoiseksi minulle. Jos toistaa jo sata kertaa toimimattomaksi todettua kaavaa odottaen uutta tulosta tai valittaa biologisista faktoista kuin virheellisestä tuotteesta tai huonolaatuisesta palvelusta, voiko olla a) tervepäinen, b) onnellinen, c) kumpaakaan?
P.S. Miten hienoa onkaan olla seurassa, jossa hyviä sanoja ei pelätä kulutettavan ahkeralla käytöllä, mutta ikäviä sanoja säästellään! <3
Kirjoitettaessa soi Ultra Nate: Free
