Vähän kaikesta ja paljon muustakin. Hektisiä ajatuksia laiskaan tahtiin ja toisinkin päin. Varoitus: Henkisesti keskenkasvuisille, negailijoille ja muille trolleille sopimatonta sisältöä. Onnellisuus ja positiivisuus etusijalla.
On aika vitun hienoa, että ihminen, joka on luvannut mm. olla yhteydessä vasta seuraavana kesänä, tekstailee toistuvasti vielä nyt helmikuussa ja tekee tikusta asiaa, vastaa pyyntöihin jättää minut rauhaan kirjoittamalla: "Jätä SÄ mut rauhaan äläkä tekstaile mulle enää!"
Joinakin päivinä olisi kiva omistaa tosielämä-blokkaus, jolla voisi vain estää urpot ottamasta yhteyttä.
10/2012 (livekeskustelu)
B: Hei voitko auttaa? Mun pitäisi tehdä muutama CV enkä mä oikein osaa.
A: Joo katotaan vaan samantien.
11/2012 [livekeskustelu]
B: Hei mulla ois tällainen hieno terveysjuttu sulle, kiinnostaako?
A: En oikein tiedä, mulla on jo jotain tuollaista.
B: Niin mut tää on uudempi ja tehokkaampi ja parempi!
A: Miten se on parempi?
B: No se vaan on! Eikä maksa ku vajaan satasen kuukaudessa.
A: Ok. Mä mietin asiaa ja jos kiinnostun, palaan siihen.
12/2012 [puhelinkeskustelu]
A: Moi mitä sulle kuuluu?
B: Ihan kauheaa, en saa vuokraa maksettua ja laskutkin erääntyy... *itkee*
A: Hei haluutko että mä autan?
B: No jos viitsit, kiitos.
01/2013 [puhelinkeskustelu]
A: Ehditkö nähdä ensi viikolla?
B: En ehdi, mullon töitä ja kiireitä.
A: Ok, ilmoittele sitten kun ehdit nähdä.
02/2013 [puhelinkeskustelu]
20.2. (klo 18:30)
B: Moi onksulla aikaa nähdä tänään?
A: Ei oikein oo just tänään. Voitko kertoa puhelimessa?
B: Ei ku tää ei oo puhelinasia. Haluan tarjota sulle elämyksen.
A: Ok, no mulla on paljon töitä ja muuta. Kauan siihen sun juttuun menee?
B: Yks minuutti vaan.
A: Ok, no tuu mun luo tänään 20:30.
20.2. (klo 19:00) [tekstiviestittely]
B: Mitä muuta sun elämässä on paitsi työ, seurustelu, harrastukset?
A: Paljon kaikenlaista. Miksi kysyt?
B: Onko sulla unelmia?
A: On. Mut en mä jaksa tällaista lomaosaketyyppistä kyselyä. Mikä sun asias on?
B: Haluun tietää sun unelmat.
A: Ne on henkilökohtaisia. Eikä mulla oo nyt aikaa tekstailla kun on muuta tekemistä.
B: Aha no ei sit mitään. Nähdään joskus jossain hautajaisissa.
A: Jos et hyväksy sitä että unelmani ovat oma asiani, niin selvä.
B: Joo tajuun sen ettei yksipuolinen suhde toimi.
A: Mikä on yksipuolista? Se, että mä autan sua kun sulla on raha- ja muita ongelmia?
20.2. (klo 19:32) [tekstiviestittely]
B: Ehkä mua vituttaa se että sulla o tollanen minuuttiaikataulu et niinku klo 20.30. Ehkä mulla ois paljon ANNETTAVAA sulle mut AINA kun mä sulta jotain kysyn niin jäät mietii etkä palaa asiaan. Tai sit sulla on vai minuutti aikaa tai haukottelet ku kerron jotain upeaa mun elämästä.
A: Itsehän sä sen minuutin halusit etkä enempää. Ja mulla on koko tän viikon ollut 05:20 herätys ja paljon töitä ja tekemistä kunnes pääsen nukkuu juuri ennen puoltayötä. Annoin sulle mun vähästä ajasta sen mitä pyysit ja oot silti tyytymätön? No et kuule oo ainoa tyytymätön tässä tilanteessa.
B: <3
21.2. (klo 20:00) [tekstiviestittely]
B: Kuulin että olet lähdössä reissuun. Hyvää reissua!
A: En tiedä keneltä kuulit mutta kiitos. Ja arvostan sitä että jatkossa pysyt asialinjalla etkä kirjoittele mulle "nähdään hautajaisissa" -viestejä, en saa mut haluamaan etäisyyttä suhun
B: No hyvä asia, koska etäisyys taitaa olla paras välimuoto meidän suhteelle.
A: En ymmärrä, mutta en jaksa enää yrittääkään tällaista.
B: Laita tilinumerosi, niin maksan sulle velkaani ja katsotaan onko kesällä aikaa nähdä.
A: Tilinumero on [se-ja-se]. Kiitos, että osoitit, miten hyvyyteni palkitaan. Hyvästi.
Pitääkin taas muistaa olla vähän itsekkäämpi. Näköjään lähipiiristäkin löytyy välillä rottia ja käärmeitä. Kuvaannollisesti ilmaistuna, tietysti. :D
Joinakin päivinä sitä aidosti ihmettelee, miksi on tekemisissä joidenkin ihmisten kanssa. Ymmärrän toki, että sammakoita tulee välillä fiksujenkin suista. Kuitenkin raja alkaa mennä siinä, kun framille tuodaan yksityiselämä ja linkitetään siihen sellaista, mihin liityn itse ja mitä pidän selvästikin suuremmassa arvossa kuin toinen osapuoli.
Jollei kuvio, jossa olen, toimikaan toiselle osapuolelle, siitä voi aina lähteä. Onnekseni olen itsekäs ja jollei toinen osapuoli osaa/uskalla lähteä, lähden itse. Ei kiinnosta olla tekemisissä sammakoivien typerysten kanssa ainakaan sen jälkeen kun heidän todellinen minänsä paljastuu fiksuusnaamion takaa.
- Voisitsä olla Johannalle ilkeä, kun se oli mulle joskus ilkeä?
En. Selvitä itse omat asiasi Johannan kanssa.
- Lissu on tosi ärsyttävä ja haukkui taas mua.
Puhuisitko asiasta suoraan Lissun kanssa, kiitos.
- Anne ei muuten tykännyt, kun et soittanutkaan hänelle niistä bileistä.
Anne voi itse kertoa sen minulle, kun sattuu olemaan aikuinen ihminen.
Joinakin päivinä on hankalaa hyväksyä se, etteivät ihmiset kerro rehellisesti lähimmäisilleen ajatuksistaan tärkeistä asioista.
Onneksi olen itse niin vitun täydellinen. :D
Joskus ei vain tiedä, viitsiikö vastata rehellisesti.
Tässä taannoin päätoimistoon tuli kirje, jossa lakitoimisto pyysi eräitä tietoja. Kyseiset tiedot saa parhaiten suoraan paikalliselta palveluntarjoajalta, sillä he säilyttävät tietyt paperit aina paikkakuntakohtaisesti omissa toimistokaapeissaan. Soitin lakitoimistoon ja kerroin, että he saavat kaikki pyytämänsä tiedot suoraan siinä ns. naapurissa olevasta talosta.
Vastaus oli ihan loistava:
- No miksi ne meidän pyyntöpaperit sitten on lähetetty sinne teille päätoimistoon?
Vilkaisin ikkunallista kirjekuorta ja sitten lakitoimiston lähettämää pyyntöä, jossa komeili osoitekentässä isoin kirjaimin:
[yrityksen nimi]
PÄÄKONTTORI
+ yrityksen pääkonttorin osoite.
Että olisikohan se sitten tullut perille pääkonttoriin vain siksi, että herra lakimies on itse sen sinne lähettänyt? En tiedä. Varmaan Itella kuitenkin mokannut jotenkin. :D
Sanotaan, että tyhmiä kysymyksiä ei ole. Eipä tuokaan perätön yleistys kovin paikkansapitävä ole.
Mikäli lunta tupruttaa ympäri vuorokauden ja sitä on luvattu satavan vielä lähemmäs puolisen metrin verran seuraavan kahden vuorokauden aikana, ei liene kovin älykästä kysyä pihalla lumitöitä tekevältä täysin ventovieraalta ihmiseltä: "No kannattaako sitä lunta ollenkaan putsata, jos sitä kerran tulee vielä lisääkin?"
Eipä kai kysyjä ole osannut ajatella, että reilun puolen metrin lumikerros koko pihalla voi olla snadisti vaikeammin siivottavissa kerralla, erityisesti jos ei etuoveakaan saa auki, koska sen takana on kinos.
Kyllä tyhmiä kysymyksiä siis on. Niitä harvemmin esittävät älykkäät ja useammin vähemmän älykkäät ihmiset.
Tänään on erityisen hyvä päivä, vaikka toleranssi lähti paukkumaan about aamusta. Nyt olen siinä vaiheessa, etten osaa muuta kuin nauraa ihmistyperyyden eri ilmentymille, joita on riittänyt yhdelle päivälle viikon edestä ja aivan mielettömän värikkäässä monimuotoisuudessaan. Aitiopaikalta näkee ja kuuleekin, vaikkei haluaisi. Popparit vaan puuttuu. :D
Aaah. On se hyvä että on perjantai. Tänään illalla pääsen vihdoin hakkaamaan säkkiä. Toinenkin hyvä treeniohjelma on melkein lanseerattu suuremmalle ylsieölle. Ah.
Alla on hyvät yöunet, juuri nyt lipitän maukasta kahvia ja tiedossa on loistavaa seuraa koko viikonlopuksi. <3
Life is good.
- Hei tässä ois tällainen, kokeile.
- Ei kiitos.
- Vittu sä oot rajoittunut.
- Hienoa, että huomasit! Olet todella taitava ihmisasiantuntija. :)
- ...
Toisinaan ihmiset eivät edes huomaa käyttäytyvänsä hyökkäävästi, koska heillä saattaa olla kiire puolustaa omaa juttuaan, jonka he kokevat saaneen hylsyn, tai peräti omaa itsetuntoaan, koska se tuntuu saaneen hylsynsaamisen yhteydessä kovemmankin kolauksen.
Terveitsetuntoiset ihmiset eivät yleensä toimi niin, vaikka toki poikkeuksille on oma tilansa. Terveitsetuntoiset ja järkevät ihmiset osaavat hyväksyä senkin, ettei joku ole kiinnostunut samoista asioista heidän kanssaan ja senkin, että joku saattaa pitää heille tärkeää asiaa vähemmän huomioinnin arvoisena.
Terveitsetuntoiset kun eivät linkitä omaa arvoaan siihen, mitä joku (vento)vieras sanoo tai ajattelee. Siksikin on välillä surkuhupaisaa, kun joku asiallisen hylsyn saatuaan siirtyy samantien henkilökohtaisuuksiin. Vähemmän surkuhupaisaa ja ennemmin huolestuttavaa on käytös, jossa tästä tehdään käytöskaava. Sitten on niitä, jotka elävät niin tiukasti kiinni vanhoissa kaunoissa, että antavat elämänsä lipua ohitseen.
Toki kaikki nämä ovat valintoja. Eivät välttämättä tiedostettuja, mutta valintoja silti.
Toivotin tässä taannoin eräälle ihmiselle hyvää. Tämä saattoi olla epäloogista jonkun silmin, sillä kyseinen ihminen oli hetkeä aikaisemmin päättänyt voivansa omien ajatustensa pohjalta julistaa vähemmän imartelevia "totuuksia" minusta.
Joku kysyi, enkä loukkaantunut. Mietin hetken. Oliko minulla aihetta loukkaantumiseen? Ei omasta mielestäni. Eihän kukaan taida ihan tosissaan vihata ja kirota alimpaan helvettiin kenkäänsä joutunutta kiveäkään, jos sen saa pois ja matkaansa voi jatkaa mukavammin ja ilman pikkuriikkistä häiriötekijää.
Juju piilee siinäkin, että muistan kovaäänisten ja ilkeyksiin tukeutuvien huutelijoiden olevan yleensä sisimmässään epävarmoja, heiveröisiä piiloutujia ja naamioutujia. Volyymilla peitetään sisällön höttöys. Haukkumasanoilla pyritään satuttamaan toinen saadakseen kostettua (yleensä kuviteltu) loukkaus.
Lopulta kuitenkin sanottu on paitsi lähinnä sanojan mielikuvituksen/tulkintojen tuotetta, voi se myös heijastaa sanojan omaa minuuttaan: omaa turhautumistaan puretaan maalaamalla ympäröivän maailman osia harmaiksi ja mustiksi, jottei kukaan vaan vahingossakaan kiinnittäisi huomiota siihen, miten väritön maalari itse onkaan.
Toki paljon muunlaisiakin tilanteita on. Tämä oli vain yksi skenaarioista, joissa "ei kiitos" aiheuttaa myrskyn jonkun henkilön muuten puoliksi tyhjässä vesilasissa.
helppohan se on sanoa, jos/kun ei ole itse vastaavassa tilanteessa tai ei pysty samaistumaan siihen, miten pelottavana tai ahdistavana joku sen tilanteen kokee.
En itse käytä noita sanoja, mutta tulipahan sitten verestettyä muistoja tietyn jutun suhteen. Ei onneksi tarvitse ottaa uusintaa, ellen erikseen päätä tehdä niin.
Shakkinappulat kaatava ja omiensa luokse voitostaan kertomaan lentävä pulu on yksi asia. Hullu paskova puluparvi on toinen.
Minä kuitenkin välitän. Välitän riittävästi ollakseni olematta tekemisissä hullujen kakkapulujen kanssa.
