Vähän kaikesta ja paljon muustakin. Hektisiä ajatuksia laiskaan tahtiin ja toisinkin päin. Varoitus: Henkisesti keskenkasvuisille, negailijoille ja muille trolleille sopimatonta sisältöä. Onnellisuus ja positiivisuus etusijalla.
Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on perhe.
Voi olla sattumaakin, että heti syskuun alkuun osui myös tekojeni ja olemiseni satoa.
Sanoja ja tekoja.
Tunnustusta ja arvostusta.
Saavutuksia ja onnistumista.
Joskus, kaukaisessa menneisyydessä, sunnuntait olivat niitä ikäviä päiviä, joiden jälkeen alkaisi taas henkisesti harmaa maanantai, vastuu, jaksamisen pakko... Eipä silloin osannut liittää näitä merkkejä elämäntilanteeseen eikä viikonpäivään.
Tämä sunnuntai oli täynnä rakkautta, iloa, hyvää oloa, ystävyyttä, hauskanpitoa, mahtavia uutisia, ymmärtämistä, jakamista ja läheisyyttä.
Olen kiitollinen, ihan kaikesta. Nyt sitä näkee saavansa nauttia sen tuloksista, että on aito oma itsensä ja uskaltaa rakastaa kuin ei olisikaan koskaan tullut loukatuksi.
Eleganttia pukeutumista, nokkelaa läppää, maukasta pastaa perinteisessä italialaisessa ravintolassa, rentoutumista, hyvää mieltä, leffailta, cappuccinoa vanhanaikaisen kahvilan leveään ikkunalautaan nojaten, seesteisyyttä.
Saaristolaisleipiä, omenamehua, vihreää teetä, muhkeisiin sohvatyynyihin uppoamista ja naurua keskellä päivää kahden menon välissä, yllätyslahjoja, uuden oppimista, tiedon jakamista, tulevaisuuden pohtimista.
Metsäretki, patikointia, marja- ja sienilöytöjä, lapsenomaista riemua, puhdasta ilmaa, suunnistamista, kasviuutemukillisen ääressä keskustelua, auringonlaskun ja hämärtyvän illan yöksi taittumisen seuraamista.
... Useamman viikon ajan on tuntunut kuin elämäni olisi vihdoin täyttynyt yli reunojensa väreistä, makuvivahteista ja tuoksuista. Univajeen aiheuttamasta väsymyksestä huolimatta tuntuu kuin energiaa riittäisi vaikka mihin. Todellisuudessa olen ihan itse tehnyt mahdolliseksi sen, että voin mielettömän hyvin.
Olen viime aikoina tehnyt paljon ja teen edelleen sitä, mikä tekee minut onnelliseksi: edistyn urheiluharrastuksessani, vietän aikaani ystävieni ja rakkaideni seurassa, kehitän ja vien loppuun työprojekteja, nautin elämästä ja olen oma itseni. Saan paljon aikaiseksi ja saavutan haluamiani asioita, koska teen olennaisia päätöksiä ja myös toteutan niitä.
Onnistumiseni salaisuus on hyvin yksinkertainen: poistan elämästäni energiasyöppöjä ja muita turhuuksia, viimeksi taas kerran negatiivisuuden riippakiven.
So true.
Aloin sanoa "ei" ihmisille, jotka yrittivät käyttää minua likasankona ja halusivat kaataa niskaani ongelmansa. Jotkut heistä suljin jopa kokonaan pois elämästäni, eikä tule ikävä: eiväthän he koskaan edes olleet arvokkaita, vaan sallin heidän olla läsnä jossain yliempaattisessa säälimiskohtauksessa. Turha sääliä sellaisia, jotka paitsi tuhlaavat omaa elämäänsä, myös yrittävät varastaa muiden aikaa.
Jokainen voi päättää itse, mihin ja miten aikaansa ja elämäänsä käyttää. Jos olosuhteita ei voi muuttaa, niihin voi varmasti vaikuttaa tai viime kädessä omaa suhtautumistaan asioihin voi muokata. Turhahan sitä olisi vihastua samasta asiasta päivästä toiseen, varsinkin jos tietää, ettei se asia vihastumisella muutu miksikään. Sitä kuitenkin jotkut tekevät, ja juuri heille minulla ei enää ole aikaa.
