Vähän kaikesta ja paljon muustakin. Hektisiä ajatuksia laiskaan tahtiin ja toisinkin päin. Varoitus: Henkisesti keskenkasvuisille, negailijoille ja muille trolleille sopimatonta sisältöä. Onnellisuus ja positiivisuus etusijalla.
Toteutus lienee mahdollista vasta hamassa tulevaisuudessa, mutta liikeidean ydin on tässä:
Mm. elämäänsä tylsistyvät tyypit voisivat myydä minulle aikaansa. Kun ei 24h vuorokaudessa vaan riitä tekemään kaikkea sitä mitä haluan.
Vaihtoehtoisesti voisin tietty myös priorisoida entistä tarkemmin, mutta se ei juuri nyt projektiaikataulun puitteissa onnistu. Ehkä sitten syksymmällä.
Road trip 'bout to start! <3
Lastentarha. Päiväunien aika. Irrotan hiuksistani ja jätän tuolille hiuspinnini. Hoitotädin lellikkityttö hymyilee julkeasti ja varastaa pinnini, enkä uskalla sanoa mitään, koska hoitotäti on aina lellikkinsä puolella ja minulle tulisi "ilmiannosta" kakkaa niskaan. Lellikkityttö kun on tarhajohtajan tytär ja siksikin hoitotädin suosiossa.
Passasin. Olin hiljaa. En tehnyt asialle mitään.
Aikuisikä. Arkitilanne, jossa ihminen tekee virheen ja koittaa ulkoistaa sen vastuunkannon minulle ja minä keiltäydyn kunniasta: teinityttö käyttäytyy minua kohtaan tökerösti, mistä huomautan hänelle kohteliaasti mutta napakasti. Tyttö jatkaa naljailuaan ja minä totean, ettei kiinnosta osallistua moiseen pissisteatteriin. Siinä vaiheessa tyttö purskahtaa feikki-itkuun ja valittaa kovaan ääneen, miten julmasti häntä kohdellaan.
Olisi naurattanut, ellei olisi surettanut. En tiennyt enkä tiedä nytkään mitä olisi pitänyt tehdä niin teatraalisen absurdille tilanteelle, melkein amatöörifarssille mutta oikeastaan mainpulaatioesitykselle.
Pentuna näin poikalauman tökkivän siiliä kepeillä, pojat aikoivat kiusata sen hengiltä. Olin yksin useampaa vastaan, mutta silti kävin tönimässä pojat pois ja pelastin eläimen.
Teini-ikäisenä oltuani pitkään matelevassa ja uuvuttavassa jonossa eräs parikymppinen kundi kiilasi eteeni sekä monen muunkin eteen: hyppäsi vaan pokkana kuin tyhjästä keskelle jonoa. Menin seisomaan hänen eteensä ja pakotin hänet olemaan paikallaan, kunnes suurin osa heistä, jotka kundi oli kiilannut, sai kiilattua hänet.
Parikymppisenä löin useamman kerran mustalaismiestä naamaan, kun se (en käytä hän-sanaa, koska pidän ko. tavalla käyttäytyviä ihmisarvon alapuolella; ja ei, tämä ei ole rasismia) yritti varastaa kännykkäni.
Kaikissa kolmessa tilanteessa olisin voinut saada ihan fyysistä osumaa, mutten saanut. Eikä minua edes pelottanut. Raivostutti.
Eikä tämä todellakaan ole sukupuolisidonnaista. Jotain tässä kuitenkin on sellaista, mitä en ainakaan juuri nyt tajua kunnolla. Ehdotuksia otetaan vastaan. (Siis aiheeseen liittyen, ei mitään deittiehdotuksia, kiitos.)
Näin taas aamulla paljon hyviä unia. Yksi oli sellainen jossa keksimme homokaverini kanssa röökiaskeihin tulevan varoitustekstin:
"Smoking will make you gay"
Ahhahahhahaaaaa ja silleen.
Tänään oli taas hyvä päivä harjoitella pitkäpinnaisuutta ja ymmärtämistä, mutta niiden sijasta päädyin valitsemaan epäuskon ja misantropian.
Aiheena oli tällä kertaa ihmistyhmyys kuorrutettuna sokeudella omalle toiminnalleen, maustettuna totaalisella logiikan puutteella ja tarjoiltuna tuplastandardiliemessä.
Henkilö A on sitä mieltä, että elleivät hänen asettamansa ehdot sovi jollekin, tämän ei ole pakko asioida henkilö A:n kanssa.
Kuitenkin samainen henkilö A ryhtyy hankkeeseen henkilön B kanssa luettuaan ensin julkaistut ja saatavilla olevat hankesopimusehdot ja vasta hankkeen loppumetreillä valittaa siitä, etteivät ehdot sovikaan hänelle.
Hankkeen purku tai peruutus on mahdollista, mutta henkilö A ei halua sitä, vaan haluaa valittaa kovaan ääneen suurelle yleisölle, miten häntä on tietoisesti ja tahallisesti huijattu.
Mitään perusteluja mielipiteelleen henkilö ei tarjoa. Saamiinsa asiallisiin vastauksiin sekä saamiinsa hanke-ehtokopioihin hän reagoi "Älä tuputa mulle sääntöjäs" -tyyliä soveltaen.
Joskus tarkastellessani näitä keissejä mä mietin ihan tosissani, voiko ihminen oikeasti olla henkisesti noin aivovammainen. Näköjään voi.
Onneksi on perjantai. Onneksi ampumaradallani on sallittua myös valinnaisten ihmiskasvokuvien kiinnittäminen maalitauluun.
Sataa.
Kun herää sateisena aamuna, ei oikeasti jaksaisi herätä eikä edes avata silmiä kunnolla. Kännykkä löytyy hapuilemalla ja toisin kuin useimpina aamuina nyt torkun sijasta osaakin painaa OK:ta, jottei herätys toistu.
Sateella valo on harmahtavaa - poikkeuksena tietty ns. aurinkokuurot mutta niistä ei nyt ollut kyse - ja tympeän surullista. Syksy kurkkii ovenraosta kuin littis cityssä.
Istun verannalla nojatuolissa ja tuijotan lasin läpi sadepisaroiden viistoa syöksähtelyä. Osa niistä pimputtelee melkein läpinäkyviä kissankelloja ääneti, osa hakkaa metalliseen soittokelloon ja saa jopa aikaiseksi pientä heikkoa melodiaa.
Kävelen paljain jaloin märässä ruohikossa. Pieni ruskea sammakko huomaa minut, säikähtää, tekee nopean väistöhypyn ja säikäyttää sillä minutkin. En tiedä miksi mutta mielessäni pyydän siltä anteeksi.
Mietin menneisyyttäni. Haluaisin palata eiliseen ja tehdä pieniä muutoksia. Haluaisin palata myös viikkoja, kuukausia ja vuosia taaksepäin ja ainoastaan taltioida asioita, jotta minulla olisi nyt konkreettisia kuvia katseltavina ja päiväkirjamerkintöjä selailtavina.
Palaan sisätiloihin ja annan sateen viipyä ihollani, erityisesti kasvoillani. Ainakaan näin ei tarvitse vastata turhilta tuntuviin kysymyksiin, miksi olen itkenyt. Vastaisin kuitenkin, että elämänilosta, ja sekin olisi totta.
Mistä johtuu paljon käytetty käsite "miehisyys"?
Johtuuko se yhteiskuntamme asettamista odotuksista?
Johtuuko se omista tavoitteistamme? Ei, se johtuu pal-
jolti joka miehen aivoihin ohjelmoiduista toimintamal-
leista. Ne olivat jo varhaisimmilla esi-isillämmekin.
Yhteiskunta muuttuu, mutta eräs asia ei koskaan:
Mies on valmis suuriinkin uhrauksiin saadakseen
toteuttaa vaistojaan. Tämä ei siis ole mitään satun-
naista. Sehän on tutkitustikin väistämätön tosiasia.
Ilmiön väitetään johtuvan myös osittain kulttuurista.
Mies on, kuten historia opettaa, kautta aikain nyl-
kenyt metsästämäänsä riistasaaliin itse ja sitten tyr-
kyttänyt punaista, kosteaa, veristä ja raakaa lihaa
fyysisesti kevyitä kotitöitä puurtavalle vaimolleen
jota - ihme kyllä - miellyttää moinen miehisyys ja
ilmeisesti se johtuu niistä alkukantaisista vais-
toistamme: tämä ilmiö on ihmiskunnan säilymisen
kannalta tärkeää. Voitaisiin oikeastaan sanoa että
edellytys. Miehelle tyypillinen, jatkuva tarve vii-
maiselta, raskaalta metsästysreissulta palattuaan ha-
lata vaimoaan johtuu nähtävästi geeneistämme ja
tutkimukset osoittavat, että em. reaktion toimeen-
pano tuo hyvän mielen molemmille osapuolille.
Tosin tuo reaktio voidaan kylläkin tarvittaessa torjua.
Miesten olisi syytä jo äkkiä kaivaa kätköistään vanhat
käytön puutteessa ruostumaan päässeet puutarhatyö-
kalut esiin, jotteivät vaimonsa vallan unohtaisi kii-
tollisuutta miehiään kohtaan, eivätkä näiden il-
maisia rakkaudenosoituksia.
Nyt lue sama teksti uudestaan, mutta vain joka toinen rivi!!!
Ei, tämä ei ole deittiopas. Sellaista hakevat voivat kääntyä Sandran puoleen.
Innostuin eilen salilla hakkaamaan säkkiä. Koska omat hanskat on jossain kadoksissa ja salihanskoihin on sukeltanut aivan liian monet vieraat kätöset, olin ilman.
Parin harhalyönnin seurauksena molemmissa käsissä on snadit mustelmat mut muuten ei enää satu ja kaikki on ehjänä.
Potkin siis hyvin mut lyön edelleen kuin tyttö. :D
Ei siinä midist et herään sohvalta kahtena iltana peräkkäin, mut sit ku vihdoin pääsen sänkyyn asti, niin näen aamuyöstä unia samettietanasta ja korppikotkasta.
Wtf. Oikeasti.
Olen lomalla. Nautin elämästä (siis tavallista enemmän). Tänään erehdyin pitkästä aikaa avaamaan cityn JA lukemaan joitain ketjuja, ja nyt sattuu päähän.
Ymmärrän, etten ymmärräkään cityilemisen suolaa ainakaan nyt tällä hetkellä. Painunkin tekemään jotain järkevää, menen vaikkapa lenkille.
Mut tälle nauroin. Lollero ja silleen.
