Vähän kaikesta ja paljon muustakin. Hektisiä ajatuksia laiskaan tahtiin ja toisinkin päin. Varoitus: Henkisesti keskenkasvuisille, negailijoille ja muille trolleille sopimatonta sisältöä. Onnellisuus ja positiivisuus etusijalla.
Takana hyvin nukuttu yö.
Aurinko paistaa.
Lumi narskuu kivasti askelten alla.
Raikas ilma täyttää keuhkot.
Hymy nousee huulille itsestään.
Edessä hyviä hetkiä rakkaiden ja tärkeiden seurassa.
Elämä on ihanaa.
On niin helppoo olla onnellinen.
Kinoksia.
Iltahämärää.
Lumisadetta.
Omakotitalopiha.
Valaistu kuisti.
Lämpimät tervehdykset pihalla.
Vielä lämpimämmät halaukset eteisessä.
Paksut villasukat.
Hieno vanha puutalo.
Antiikkiset huonekalut.
Tunnelmalliset väpättävät tuikut.
Juhlallisesti katettu joulupöytä.
Perinteistä ei-suomalaista jouluruokaa.
Vivahteikkaat pöytäkeskustelut kolmella eri kielellä.
Naurua.
Huumoria.
Tarinoita.
Lämpöä.
Rakkautta.
Yhdessäoloa.
Kirkas taivas.
Tähtien tuike.
Paluumatka kotiin.
Hyvä mieli.
Yhdessä illassa voi olla aiheta kiitollisuuteen vaikka loppuelämäksi. Vähät värikkääseen paperiin käärityistä tavaroista. Tänä vuonna hienointa oli aito yhdessäolo ja tunne siitä, että sai palata lapsuudelta tuoksuvaan ja tuntuvaan jouluun.
Anteeksi voi - ja kannattaakin - antaa. Jotkut anteeksiannetut asiat voi unohtaa, toiset taas kannattaa muistaa - mutta vain elämän oppitunteina, joiden seurauksena viisastuu. Parhaimmillaan pahan voi kääntää hyväksi ja voida paremmin.
Ihminen voi olla taitava manipuloimaan tiedostamattaankin. Aggressio ja uhriutuminen samassa paketissa hämmentää. Aktiivisen aggressorin muutos passiiviseksi uhriutujaksi ahdistaa ja saa kyseenalaistamaan itseään: ymmärsinköhän oikein? Ehkä kuvittelin? Ei kai tuo tutiseva lammas voi olla se äskeinen huutaja ja haukkuja?
Taannoin kohtasin useampana päivänä peräkkäin kommunikatiivista aggressiota ja ihmisen oman henkisen keskeneräisyyden demoamista hyökkäilyn muodossa, ja jokaisella kerralla reagoin asiallisesti ja jopa vähän huvittuneena. Miten tein sen? Helposti: olen ollut parina vuonna manipulaatiomestarin koulutuksessa.
Mestari ei ollut suinkaan viisas tai edes kovin fiksu ihminen, vaan hän oli eräänlainen ärsykeruumiillistuma, tietynlainen valmentajatrolli, joka testasi päivittäin pinnaani ja esitti minulle laajan skaalan ihmismielen pimeyttä, kaksinaismoralismia, aivopieruja ja yksinkertaista tyhmyyttä.
Pärjätäkseen tämän koutsin kanssa piti osata olla kuin nuorallatanssija, kuin matadori, kuin neurokirurgi, kuin psykiatri, kuin rakastava äiti, kuin synninpäästöä antava pappi, kuin miinanpurkaja, kuin ajatustenlukija, kuin taikuri - välillä kaikkea piti olla samanaikaisesti, jottei koutsille olisi tullut pahan mieli!
Kaikella ON tarkoituksensa. Se, mitä pidin aiemmin kahtena masennukselle altistavimpina ja elämänilon tappavimpana vuotena (2012-2013), olikin erityistä oppimis- ja viisastumisaikaa, ja nyt nautin hyvin tehtyjen läksyjeni ja kypsyneen ajatussadon tuloksista. Olen kiitollinen saamastani "rokotteesta", jonka ansiosta olen vahvempi ja vältän hyvinkin ikävien ihmisten vaikutuksen.
Mitäkö tälle "opettajalleni" kuuluu nykyään? Samaa vanhaa kuin kaksi, viisi, kymmenen, 15, 20 vuotta sitten: pahan olon noidankehää, jonka hän kieltää ulkomaailmalle yhtä hanakasti kuin aikanaan valehteli mustan valkoiseksi minulle. Jos toistaa jo sata kertaa toimimattomaksi todettua kaavaa odottaen uutta tulosta tai valittaa biologisista faktoista kuin virheellisestä tuotteesta tai huonolaatuisesta palvelusta, voiko olla a) tervepäinen, b) onnellinen, c) kumpaakaan?
P.S. Miten hienoa onkaan olla seurassa, jossa hyviä sanoja ei pelätä kulutettavan ahkeralla käytöllä, mutta ikäviä sanoja säästellään! <3
Onnellisuuden saavuttaminen on yksinkertaista:
Kun pitää itseään oman elämänsä ykkösenä, arvostaa ja kunnioittaa itseään, pitää itsestään huolta, silloin automaattisesti voi paremmin ja tuottaa ympäristöönsä hyvää.
Ajatus ei välttämättä aukea niille, jotka ymmärtävät itserakkauden yksinomaan negatiivisena asiana; kritisoivat ympäröivää maailmaa; vaativat muilta antamatta itse; sallivat heikon itsetuntonsa ohjata toimintaansa...
Jonkun mielestä onnellisuus on huono asia, koska maailma on musta. Toiset taas osaavat väistää tällaiset karikkoihmiset ja ovat onnellisia - luontevasti ja aidosti.
