Vähän kaikesta ja paljon muustakin. Hektisiä ajatuksia laiskaan tahtiin ja toisinkin päin. Varoitus: Henkisesti keskenkasvuisille, negailijoille ja muille trolleille sopimatonta sisältöä. Onnellisuus ja positiivisuus etusijalla.
Toiset ihmiset osaavat luoda ympärilleen hyväntuulisuuden ja rauhan auran, johon osuvat rentoutuvat ja tuntevat saavansa positiivisen energialatauksen.
Toiset taas osaavat rikkomisen, loukkaamisen, aiheettoman kritisoinnin, ärtyneisyyden ja pahan olonsa vuodattamisen saastuttamaan ympäristöään.
Miksi toiset antavat hyvää ja toiset pahaa?
Jokainen antaa siitä, mitä hänellä on eniten.
Tänä aamuna heräsin ystävän puheluun. Meillä on hyvin erilaiset aikataulut ja puhelun takia uneni jäivät noin tunnin lyhyemmiksi, mutta plussana sain tunnin enemmän aamuaikaa tehdä kivoja ja hyödyllisiä asioita!
"Tunnit ei riitä." -tokaisua sovelsi eräs itsensä onnettomaksi lietsova ihminen, jolla oli suuria vaikeuksia aikansa hallinnan kanssa. Hän käytti melkein kaiken työaikansa kärsimiseen ja turhautumisen kerryttämiseen, koska vihasi työtään mutta antoi peloilleen periksi eikä edes etsinyt itselleen soveltuvampaa työpaikkaa.
Aikiamoinen omin käsin rakennettu vankila.
Jos kolmaosa elämästä menisi kärsiessä, tulos olisi todella rankka ja pahimmillaan auttaisi selittämään itsemurha- tai ainakin masentumistilastoja.
Ajanhallinta on heikko kohtani siinä mielessä, että aika usein onnistun hallitsemaan aikaa liiaksi ja kalenteri saattaa täyttyä hyvinkin nopeasti ja tiheään. Sitten seuraa juoksemista tai stressiä, kun pitää ehtiä minuutilleen.
Kannattaa kokeilla antaa ajan lentää eri tavalla, vapaana. Priorisoida ja valikoida mitä ja milloin (ja miten!) tekee. Joskus voi olla tekemättä mitään, vaikka aluksi se tuntuisikin oudolta. Kuitenkin rauhoittuminen, juuri se kuuluisa ei-minkään-tekeminen, tekee hyperihmiselle oikeasti hyvää - ja antaa voimia olla oikeasti ja vaivattomasti tehokkaampi lyhyemmässä ajassa ;)
Uusi karkkimaisen nätti koruksi naamioitu kello ranteessa lähden töihin - etuajassa! Koska minulla ON aikaa ja tunnit riittävät kaikkeen mitä haluan tehdä - niitä tunteja jää joskus jopa vähän yli.
Taas on hyvä hetki kiittää itseään päätöksistä ja niissä pysymisestä. Ajanhallinta on onnistunutta, kun se sujuu kuin itsestään ja muutoksetkin saa sulautettua aikatauluun suhteellisen helposti.
Tasapainoinen elämä ja unelman eläminen ovat aika hiton isoja saavutuksia, joista on aihettakin olla iloinen ja ylpeä.
Tietysti kohta rima nousee taas kerran ja uudet tavoitteet asettuvat paikoilleen houkutellakseen minut liikkeelle ja eteenpäin.
Tänäkin iltana keitin teetä, kuorin siihen inkivääriä, istuin kynttilänvalossa kuuntelemassa rauhallista kaunista musiikkia ja tietysti hymyilin huomaamattanikin. Hymy on ollut herkässä viime aikoina: elämäni on täydellistä, aivan täydellistä juuri sellaisena, jollaiseksi sen muokkaan itse.
Asiat kannattaa laittaa oikeisiin mittasuhteisiin. Joskus kohdistamme tunteitamme ja jopa tuhlaamme aikaamme sellaiseen, mitä ei todellisuudessa ole ollutkaan olemassa.
Vastoinkäymiset? En tiedä mitä ne ovat. Tunnistan vain haasteet, tehtävät ja testit, jotka vahvistavat minua.
Negatiivisuus? Se on aikansa vapaaehtoisesti tuhlaaville. Suuntan voimani ja aikani positiivisuuteen.
Vihanpito? Kenelläpä menestyvällä ja onnellisella ihmisellä olisi muka aikaa moiseen. Mieluummin hyväksyn ja ymmärrän, mutta keskityn silti omiin asioihini.
Asenteella on valtava merkitys.
Päivä oli - lievästi ilmaistuna - hektinen. Kiirehän on vain asenne, tiedetään, ja eilen olin asennoitunut suorittamaan. Tuloskin oli todella hyvä!
Ja illalla olo oli tämä:
