Vähän kaikesta ja paljon muustakin. Hektisiä ajatuksia laiskaan tahtiin ja toisinkin päin. Varoitus: Henkisesti keskenkasvuisille, negailijoille ja muille trolleille sopimatonta sisältöä. Onnellisuus ja positiivisuus etusijalla.
Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on hyvinvointi.
Erääseen hedariin ei ole vielä keksitty toimivaa buranaa - ainakaan pakkauksesta poksautettavaa ja vedellä kurkusta alas huuhdeltavaa.
Siihen hedariin on kyllä olemassa lääke: tietoinen päätös terveen valinnan tekemisestä + kyseisen päätöksen toteuttaminen.
Eräässä kuviossa ei vain voi olla voittajia, koska kuvio itsessään on silkkaa saastaa. Voidakseen olla voittaja kuviosta pitää poistua välittömästi sen havaittuaan. Kuvioon jäävät häviävät automaattisesti.
Kuvion nimi on järjestäjän itsetunnon pönkittämiseksi järjestetty manipulaatio, ja hedari on siihen osallistumisen seuraus.
Takana on tuostakin havainnosta huolimatta - tai ehkä juuri sen takia - tosi hyvä päivä. Vaikka oli aihetta vittuuntua ja raivota ja sulkeutua pimeään kellariin, mä päätin hyväksyä tapahtuneen, poistua kuviosta ja jatkaa positiivisempaan suuntaan - ja sehän toimi! Asenteella on merkitystä.
Pienten toiveiden ja unelmien toteuttaminen rasvaa koneistoa, ja pian isommatkin unelmat alkavat muuttua todeksi. Itselleen voi kuvitella onnellisuus- ja menestymislihaksen, jota voi treenata vahvemmaksi ja kestävämmäksi.
Luottamus itseensä, usko omiin kykyihin sekä haluttujen asioiden visualisoiminen vauhdittavat ja sujuvoittavat unelmien muuttumista osaksi arkea. Arkeahan elämässä on eniten, ja sen laatuun ja väreihin voi vaikuttaa itse - jopa täällä ikuisen yön luvatussa maassa.
Arki voi olla täynnä pienen pieniä onnen ja ilon pisaroita. Ne on vain osattava nähdä. Niistä kun on kiitollinen, mieli avartuu, hymy jää asumaan kasvoille, ja asioihin alkaa suhtautua ratkaisukeskeisesti sekä kiitollisuudella.
"Not a problem!" on tietyllä tavalla hyvin terve tapa suhtautua myös vastoinkäymisiin. On aika pitkälti itsestä kiinni, tekeekö jostain asiasta itselleen ongelman, vai suhtautuuko siihen haasteena, kasvumahdollisuutena ja tehtävänä, josta suoriuduttuaan on entistä taitavampi, viisaampi ja paremmin voiva.
Sinänsä simppeli asia, mutta kun sen tajuaa ja alkaa elää sen mukaan, ongelmien määrä pienenee huimasti ja olo paranee kohisten!
Jos ja kun sitä on ympäristössä, jossa voi pahoin ja jota ei voi muuttaa, kannattaa vaan poistua sieltä ja keskittyä sellaiseen, mistä on itselle iloa.
Mikään raha tai status ei ole sen arvoista, että mätänisi elävältä niiden takia.
Mikään pelko tai häpeä ei ole yhtä paha kuin se, että niiden takia valitsee elävän kuolleen elämän tai pikemminkin olemassaolon.
Jos ja kun joku tulee selittämään, että ei kaikilla ole mahdollisuutta tehdä moisia päätöksiä, kannattaa vain hymyillä.
Ei kaikilla olekaan.
Ei ihminen yksin ole vastuussa kaikista. Itsestään vain.
Yhden päätöksen olen tehnyt ja yritän aina pitää: Nousta pikkuasioiden yläpuolelle.
- J. Burroughs -
Maailma ja ihmiset eivät ole yksiselitteisesti hyviä tai pahoja, vaan variaatioita löytyy siinä missä räikeitäkin ääripäiden edustajia. Tästä muodostuu maailman monimuotoisuus.
Maailmassa on myös sellaisia ihmisiä, jotka saavat itselleen hyväksi mieleksi luulemansa olotilan haukkumalla, dissailemalla, arvostelemalla ja provosoimalla muita. Yleensä näillä yksilöillä on omat taakkansa, joita he kantavat mukanaan ja joiden painosta heidän selkänsä kipeytyy ja mielensä mustenee, ja he haluavat satuttaa muitakin sen sijaan, että yrittäisivät itse parantua.
Joku voisi kysyä, miksi sanon näitä ihmisiä onnettomiksi? Yksinkertaista: onnelliset ihmiset eivät käyttäydy heidän laillaan. :) Toki myös terveet/onnelliset ihmiset ovat toisinaan pahantuulisia, mutta systemaattisena elämäntapanegailu ja muiden dissailu on selkeä merkki ihmisen omista kivuista ja säryistä, joita hän ei ehkä itse enää huomaa, vaan luulee olotilaansa normaaliksi ja toimivansa oikeutetusti.
Toivotan myös näille henkisesti eksyneille yksilöille parempaa vointia, selkänsä suoristumista ja mielensä kirkastumista. :)
Lueskelin asioita netistä, ja törmäsin ilmiöön, jossa joku kirjoitti omakohtaisesta kokemuksesta, ja perässä tuli joku toinen kommentoimaan, miten "tämäkin on väärin eikä sovi minulle".
Ketju oli aika pitkä ja siinä oli useampikin ihminen juttelemassa, mutta seuraava kommentti sai minut tekemään päätöksen: "your negativity is just a living proof for some level of frustration".
Tästä on vain reilu kuukausi, kun sanoin eräälle ihmiselle: "Ei minua kiinnosta 'olla oikeassa'. Olen mieluummin onnellinen." Kyseinen ihminen oli toivonut kannanottoani johonkin asiaa X, ja kun lopulta annoin sen, niin siitä syntyi (taas kerran) lihava riita. Vaistoni oli neuvonut olemaan osallistumatta. Pitäisi jatkossa kuunnella sitä enemmän.
Nyt kokeilen aluksi vaikka muutaman päivän olla tekemisissä taas vain vähintäänkin neutraalisti asennoituneiden ihmisten kanssa. Lähipiirissäni on vain pari part-time negailijaa ja heilläkin on vain meneillään vaikeahkot elämäntilanteet. Muuten lähipiirini on täynnä kannustavia ihmisiä asennoituneena olemaan hyvillä mielin eikä luettelemaan ja kauhistelemaan maailman virheitä voidakseen tuntea olevansa jotenkin äärimmäisen fiksuja nähdessään maailman virheet ja tuomitessaan niitä.
Myös some tarjoaa paljon anonyymeja(kin) negailijoita ja muuta ajatusroskaa. Tämän spämmin voi myös norata, ja niin aion tehdäkin. Noraamisen seurauksena menetän vain ajanhukkaa, ja sellaiseen menetykseen olen enemmän kuin valmis. Negailijoilla on oikeus mielipiteisiinsä, mutta minun ei heitä tarvitse kuunnella saati tuhlata aikaani heidän kanssaan "keskustelemiseen". Minun egoni buustautuu paremmin vaikkapa salilla. :)
Jokainen skeptinen kommentti, jokainen päänaukominen, jokainen muka-nokkela uteleva kysymys vain näyttää negailijoiden perimmäisen luonteen ja vahvistaa käsitystäni siitä, että tein oikean ratkaisun jättäessäni heidät omaan arvottomuuteensa ja valitessani entistä rakentavamman ja positiivisemman tavan olla ja elää.