Klassisen yksinkertaista:
Monesti ihminen kun ei näe tai ei suostu näkemään olevansa itse suurin este oman onnellisuutensa tiellä.
Rationalisointi, pelko, laiskuus, itsetunto-ongelma, kateus... Syitä on paljon, mutta lopputulos sama: ihminen hukkaa resurssejaan sen sijaan, että sijoittaisi ne, vahvistaisi niitä ja tekisi niistä vahvan perustan omalle onnistumiselleen.
Jotkut myös tykkäävät epäillä, vähätellä ja kyseenalaistaa muiden onnistumisia ja selittävät, ettei se ole yhtä helppoa kaikille.
Ei se olekaan helppoa, eikä sen kuulukaan olla helppoa. En ymmärrä, miksi kaiken pitäisi muka olla niin helppoa, ettei sitä huomaakaan tekevänsä.
Osa saavuttamisen ihanuutta sekä kehittymisen riemua on juuri se, että tavoitteen saavuttamisprosessi haastaa sekä kehoa että mieltä.
Sijoittaessaan, tehdessään, osallistuessaan aidosti tavoitteeseen pääsemistä arvostaa paljon enemmän kuin jos se tulisi ponnistuksitta.
