Positiivarit.fi-ote:
Meistä tulee sitä mitä me ajattelemme ja on täysin selvää, että ihminen, jolla on konkreettinen tavoite mielessään, tulee saavuttamaan sen, koska juuri sitä hän ajattelee joka päivä ja se jos mikä varmistaa myönteisten ajatusten ylivallan. Se kääntää vastoinkäymiset mahdollisuuksiksi ja epäonnistumiset hyödynnettäviksi kokemuksiksi.
Näinpä.
Tiedän ihmisiä, jotka listaavat sitä, mitä eivät (enää) halua. Pyörittäessään näitä asioita mielessään he todennäköisesti löytävät juuri nämä samat asiat elämästään uudestaan ja uudestaan.
Kannattaa unelmoida, suunnitella, toivo, haaveilla - ja pikkuhiljaa muodostaa vahvempaa pohjaa näiden ajatusten toteuttamiselle. Sillä tavalla unelmistaan voi tehdä totta.
10 kommenttia
Franny_Berry
9.6.2014 14:22
Hmh. Itse kuulun varmaankin juuri näihin ihmisiin, jotka tietävät, mitä eivät enää halua ja keskitynkin siihen aika paljon. Ehkä niiden asioiden läpikäymistä voisi kutsua myöskin oppimiseksi siitä, miten asioita ei kannata tehdä (eli virheiden välttäminen)? -> Saavuttaa sen, mitä haluaa päättymättä samaan "oravanpyörään" taas ja taas ja...
Vastaa kommenttiin
Dia
9.6.2014 23:26
Viittasin blogissani (en toki totaalisen selkeästi) seuraavaan käyttäytymiseen: toistellaan sitä mistä halutaan päästä eroon:
"En halua deitata luusereita, en halua olla lihava, en halua riidellä bestiksen kanssa" jne.
Aivot eivät käsitä sanaa "ei", vaan kuuluvat seuraavan viestin: "Haluan deitata luusereita, haluan olla lihava, haluan riidellä bestiksen kanssa".
Vertaile vaikka näitä "En halua olla enää onneton" ja "Haluan olla onnellinen." Ensimmäisessä keskipisteessä on onnettomuus, jälkimmäisessä onni.
Pyrin itse huomaamaan niitä pieniä asioita, kuten vesimelonin juuri sopivaa makeutta, auringonvalon vaikutusta mielialaani ja kuulemiani kauniita sanoja. Huomaamattaankin moni syö autopilotilla töiden ohella tai tuijottaessa tv:tä/läppäriä/iPadia/älypuhelinta/kirjaa; valittaa talvisin pimeydestä ja kesäisin helteestä; kuittaa kohteliaisuudet nollaamalla ne.
Näihin "pieniin suuriin asioihin" lukeutuu myös tapa ilmaista itseään. Eräs tuttuni sanoo asioista "ei"-tyyliin: "Ei tämä ollutkaan ihan paska päivä", "Ei kai tuossa sitten mitään vikaa ole" jne, vaikka voisi sanoa myös "Tämähän oli hyvä päivä", "Tuohan oli hyvä juttu" jne.
Negatiivisuus juontuu luola-ajoilta, jolloin piti huomioida mahdolliset vaarat ja olla valppaana ja valmiina puolustautumaan tai hyökkäämään. Nykyelämässä samanlaista negatiivisuutta ei enää tarvita, mutta sitä silti on ja se myös ruokkii itseään tehokkaammin kuin positiivisuus.
Kuullessaan 9 hyvää ja 1 kamalan ihminen muistaa juuri sen kamalan ja vatvoo sitä. Tämän kuvion tilalle haluankin tuoda ainakin omaan elämääni ja lähipiiriini enemmän kykyä huomioida positiivisuuden voima.
Franny_Berry
9.6.2014 23:34
Ahaa, aivan. Käsitin varmaankin päin seinää :D No sittenhän me puhutaan paljonkin samalla tavalla. Yleensähän mua harvoin ymmärretään, kun keskityn pikkujuttuihin - vaikka maisemaan, kauniiseen väriin, mukavalta tuntuvaan villapaitaan yms ja ihastelen niitä... Eihän sillä "suorittajille" olekaan mitään väliä, mulle on :) Kyllä, mieluummin lasi on puoliksi täynnä kuin tyhjä.
Dia
9.6.2014 23:51
Työt ja "korjattavat" asiat sekä muut "virheet" tuskin loppuvat kesken, vaikka kuinka paahtaisi parantamassa maailmaa. Välillä on hyvä huilata ja katsella miten perhoset liitää tai lumihiutaleet tanssii.
Jokaisella ihmisellä on rajansa. Paahtaa voi vaikka miten rakkaan asian parissa, mutta levätä täytyy muutenkin kuin nukkumalla sen äks tuntia vuorokaudessa.
Joskus on vain oltava myös tekemättä mitään. Tuijottaa vaikka kattoon. Mieluummin sen tekee pari kertaa viikossa kuin on tekemättä vuosiin ja sitten päätyy Kellokoskelle lepäämään ja vain tuijottamaan kattoa.
Kohtuus kaikessa. Se on tuntunut tässä tehoistamisyhteiskunnassa unohtuneen monilta. Tavoitteen ollessa toistuvasti aivan ulottumattomissa sfääreissä on aika helppoa masentua ja kyynistyä. Miten moni uskaltaa sanoa ääneen, että tavoite on epärealistinen?
Niille, joiden lasi on useimmiten puoliksi tyhjä, ehdotan pienemmän lasin käyttämistä (tai vähemmän dokaamista). :D
Dia
9.6.2014 23:55
Tuosta mainitsemastasi "oravanpyörän välttämisestä": tottakai kokemuksistaan ja valinnoistaan on hyvä oppia, jotta seuraavat ratkaisut olisi tehty vedenpitävimmin perusteluin.
Joidenkin valintojen nimeäminen virheiksi on helppoa, koska jälkikäteen tarkasteltuna on helppo viisastella - tekohetkellä ei kuitenkaan ollut kristallipalloa käsillä.
Franny_Berry
10.6.2014 00:20
Kohtuus kaikessa! Wohoo, mun motto! <3 Niin, minä olen usein sanonut, että mun tekeminen ei ole aina näkyvää... Siinä kattoon tuijottamisessakin saa aika paljon aikaan ;) Kiva.
Dia
10.6.2014 00:22
Asioihin valmistautuminenkin vie aikaa ja voi olla juuri sitä "näkymätöntä ajatustyötä" - ja sitten itse tekemisessä asiat näyttää "vaan loksahtelevan paikoilleen".
Samoin kuin luovuutta ei voi pakottaa ja kiireessä ei voi olla luova, ei se tekeminenkään itsestään tapahdu.
Joskus on vain oltava.
Toni
9.6.2014 23:19
Itsekin olen nykyisin positiivisuuden puolestapuhuja. Tom Lundberg on yksi idolini vaikka itse jaan positiivisuutta eteenpäin ihan omin voimin mutta kiva lukea aina hänen positiivisia ja kannustavia tekstejään ! =) Kaikki on suhteellista. Myös onnellisuus ja rikkaus/elämän rikkaus. Niin minkä suhteen ? Niin muihin ei edes niin kannattaisi vertaillakaan vaan nähdä ja panostaa itseensä tehdäkseen parhaansa asioissa joihin haluaa vaikuttaa. Tätä ns. kilpailuyhteiskuntaa tekee mieli aina välillä vähän kritisoida. Kaikki eivät ymmärrä ajatella positiivisesti jos ympärillä on paljon negatiivisia ihmisiä ja tapahtumia & jos tuntee itsensä jotenkin alempiarvoiseksi. Siksi kouluissa ja työpaikoilla kateus on leviävä luonnonvara kun ei osata vetää niin yhtä köyttä vaan kilpaillaan aina. Yhteisen hyvän levittämistä omien unelmien toteuttamisen lisäksi olisi meidän kaikkien myös hyvä opetella sillä olemme tavalla tai toisella jollain tavalla riippuvaisia toisistamme, halusimme tai emme. Let's keep dreaming ! :)
Vastaa kommenttiin
Dia
9.6.2014 23:42
Samaa mieltä Tonin kanssa: kisaaminen voi aiheuttaa stressiä ja lietsoa pahaa oloa. Kisaaminen kun sopii vain tietyille yksilöille eikä todellakaan suurimmalle osalle väestöstä arkikuviona.
Kilpailuasetelmat ja vastakkaisuus sekä mm. some voi jopa pahentavat ihmisten vointia, kun vertaillaan itseään muihin ja kisataan, vaikkei siihen ole todellisuudessa järkiperäisiä syitä. Kateus on muuten ihailun kääntöpuoli - sehän kannattaa kääntää takaisin. Kaverin saavutus ei ole itseltä pois, vaan syy olla ylpeä kaverista!
Minusta on kiva reagoida negailuun positiivisuudella. Tilanteesta voi saada jopa hauskan, kun negaaja ei saakaan kaipaamaansa päivittelykisaa, vaan hymyn, ja häkeltyy niin että lopettaa negaamisensa siihen. Ihan hc-negaajan seurasta on kuitenkin hyvä poistua pikaisesti, koska joillakin negaajilla voi olla hyvinkin huono vaikutus toisten hyvinvointiin.
Yleensä kisaajat ovat epävarmoja ja näyttämishaluisia, valittajat ja kriitikot myös huomionkipeita, negaajat saattavat olla peloissaan tai hakea sympatiaa yksinäisyyteensä. Jokaiselta näistä kuitenkin taitaa puuttua kyky katsoa eteenpäin ja uskaltaa elää kolhuista ja kompastumisista huolimatta.
Positiivisuus kannattaa. Se on vahvuus, jonka avulla noustaan ylös kompastuttuaan ja jaksetaan ponnistaa kuopista ylös ja vuorten hupuille.
Siinä missä negaaja luettelee syitä epäonnistumiseen ja jättää yrittämättä, positiivinen ihminen kartoittaa vaikuttavat tekijät ja luo täysin uuden ratkaisun - sekä onnistuu.
Anonyymi
5.12.2021 10:32
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin