Dia's diaries

Karvisen tekemänä tuo saattaa hymyilyttää. Ihmisen tekemänä tuo saa lähinnä ottamaan reippaasti etäisyyttä kyseiseen ihmiseen.

Mielensä pahoittamisen päivä on Finnkinon mukaan 5. syyskuuta.

Olisi mielenkiintoista nähdä maailma, jossa olisi Virallinen Kitinäpäivä tasan kerran vuodessa, ja muu aika olisi käytetty terveellisellä tavalla elämänlaadun parantamiseksi ja hyvinvoinnin ylläpitämiseksi.

Passiivisen odottelun sijasta toimin itse tavalla, josta on hyötyä sekä minulle että ympäröivälle maailmalle. Tein pari kuukautta sitten päätöksen, joka tuntui vaikealta: olinhan tottunut wanhaan kaavaan, joka kaikessa epätäydellisyydessään ja rasittavuudessaan oli tuttu ja turvallinen sekä tarjosi välitöntä, vaikkakin lyhytvaikutteista, mielihyvää.

Nyt kaikki asiat, jotka hiersivät ja ärsyttivät silloin, ovat muuttuneet! Osaan olen vaikuttanut aktiivisesti itse ja osa on vain muuttunut sen seurauksena, että laitoin koneiston liikkeelle.

Elämä on ihanaa, kunhan sitä osaa arvostaa ja elää todellisuudessa, tässä päivässä.

Luin eilen illalla ja tänään aamulla affirmaatiokortteja. Niissä oli kauniita maisemia sekä yksityiskohtia luonnosta taustalla, ja etualalla oli positiivisia mieltäylentäviä viestejä.

Olen tyytyväinen elämääni. Voin vaikuttaa sen kulkuun, suuntaan ja laatuun itse. Voin hyvin ja ohjaan omaa kohtaloani. Päätän itse asioistani.

Hallitsen aikaa, joka minulla on käytössä. Osaan suunnitella ajankäyttöäni, teen tarvittavat asiat ajoissa ja varaan riittävästi puskuriaikaa, jotta ehdit tehdä kaiken rauhassa.

Viestit koskivat eri elämänalueita ja asioita: töitä, vapaa-aikaa. harrastuksia, sosiaalisia kontakteja. stressinhallintaa, ajankäyttöä, uskaltamista, kehittymistä, muutoksia...

Monet sanat olivat juuri niin mukavia, leppoisia, rohkaisevia ja ystävällisiä kuin ystäville suunnatuissa viesteissä käytettävät sanat yleensä ovat.

Pohdin, että toisinaan ihmiset ovat hyvinkin julmia itselleen eivätkä aina huomaa sitä. Itseään vähätellään, tekemisiään arvostellaan ja haukutaan. Mitä muuta siitä muodostuu, ellei negatiivisuuden noidankehä?

Sanoissa on voimaa, joka on valjastettavissa ja voi toimia vahvana pohjana elämän rikastamiselle.

Asenne ratkaisee.

Pienten toiveiden ja unelmien toteuttaminen rasvaa koneistoa, ja pian isommatkin unelmat alkavat muuttua todeksi. Itselleen voi kuvitella onnellisuus- ja menestymislihaksen, jota voi treenata vahvemmaksi ja kestävämmäksi.

Luottamus itseensä, usko omiin kykyihin sekä haluttujen asioiden visualisoiminen vauhdittavat ja sujuvoittavat unelmien muuttumista osaksi arkea. Arkeahan elämässä on eniten, ja sen laatuun ja väreihin voi vaikuttaa itse - jopa täällä ikuisen yön luvatussa maassa.

Arki voi olla täynnä pienen pieniä onnen ja ilon pisaroita. Ne on vain osattava nähdä. Niistä kun on kiitollinen, mieli avartuu, hymy jää asumaan kasvoille, ja asioihin alkaa suhtautua ratkaisukeskeisesti sekä kiitollisuudella.

"Not a problem!" on tietyllä tavalla hyvin terve tapa suhtautua myös vastoinkäymisiin. On aika pitkälti itsestä kiinni, tekeekö jostain asiasta itselleen ongelman, vai suhtautuuko siihen haasteena, kasvumahdollisuutena ja tehtävänä, josta suoriuduttuaan on entistä taitavampi, viisaampi ja paremmin voiva.

Jungin viisasta oppia soveltaen päästin taannoin varjoni esiin muutamia kertoja, viimeksi tänä aamuna. Päätös oli tiedostamaton, mutta tilanne, jossa olin ehtinyt hetken aikaa olla, alkoi edellyttää minulta sellaistenkin resurssien käyttöä, joita en mielestäni omannut.

"Mitä jos ylittäisit itsesi." Siis kirjaimellisesti. Joten niin teinkin, en kuitenkaan ihan pyydetyllä/ehdotetulla tavalla, vaan varjoisammin.

Vaistot ovat välillä aivan mahtavia, kun niiden varassa toimiminen tuottaakin ennakoidun/pelätyn rangaistuksen sijasta helpotusta sekä ymmärtämistä ja hyväksyntää ulkomaailmalta.

Maltilla esiintuotuna varjo toimii reippaan tiimipelaajan tavoin.

Eikä asiat olekaan aina sitä, miltä niiden on luullut näyttävän: