Dia's diaries

That's it.

Keski-ikäinen johtaja katselee samaan tilaisuuteen osunutta parikymppistä tyttöä. Hän ei varsinaisesti tunne tätä, mitä on pari kertaa jutellut mm. messuilla, yrittänyt lyöttäytyä seuraan samaan baariin osuttuaan ja saanut joka kerta kohteliaat mutta selkeät pakit.

Tällä kertaa on uusi mahdollisuus. Tyttö on juonut pari siideriä ja saattaa olla paremmallaa tuulella kuin selvinpäin. Sana "ei" tarkoittaa johtajalle lupaa yrittää uudestaan. Hänhän on kova tyyppi. Ainakin vaimonsa mielestä, vaikka eipä senkään ilmaisen kodin- ja lastenhoitajan mielipiteet kiinnosta johtajaa. Hän itse päättää, mikä on totuus, muiden mielipiteillä ei ole väliä, koska muut ovat yleensä täysin väärässä.

Johtaja juo loppuun kolmannen viskinsä, lähestyy tyttöä ja ehdottelee tälle siirtymistä muihin tiloihin, vaikka johtajan varaamaan yksityishuoneeseen. Tyttö kieltäytyy ja kääntyy poispäin poistuakseen. Johtajan mielestä vain hän itse voi päättää, milloin keskustelu on ohi, ja tarttuu tyttöön kiinni palauttaakseen hänet lähelleen. Yllättynyt ja ärtynyt tyttö lyö johtajaa, ja tämä päästää otteensa.

Hetken päästä johtaja lähettää kaverinsa pelottelemaan tyttöä: "Mitä vittua sä idioottiämmä luulet tekeväsi kun käyt käsiksi johtajaan? Me tehdään sun elämästä helvettiä, muista se! Johtajan mielestä ja munkin mielestä sä oot pelkkä typerä lutka! Sä et tajuakaan, mitä sä teit. Sä kärsit vielä!"

Tyttö säikähtää ja soittaa puhelun läheiselle ihmiselle, kertoo tapahtuneesta ja itkee. Tilaisuudesta ei kuitenkaan voi poistua, ja tyttö jää paikalle mutta varoo osumasta lähellekään johtajaa. Pian tyttö huomaa kaverinsa samassa tilaisuudessa ja kertoo tälle tapahtuneesta.

Tytön kaveri menee suoraa päätä johtajan luokse ja vaatii tätä jättämään tytön rauhaan. Johtaja pyytää tyttöjä siirtymään sivummalle, pois tilaisuudessa olevien ihmisten näkökentästä. Sivummassa johtaja solvaa myös tytön kaveria ja hermostuttuaan pahemmin hoitaa tilanteen samalla kaavalla kuin kotona vaimonsa kanssa: lyö hiljaiseksi. Nähtyään tyttöjen kaatuvan maahan johtaja säikähtää ja juoksee pois paikalta. Hän palaa tilaisuuteen ja alkaa kiskoa viinaa urakalla.

Tyttöjen kasvot vuotavat verta, ja he poistuvat tilaisuudesta ensiapupisteeseen. Tytön kasvoille nousee posken ja silmän alueen peittävä tummanliila mustelma, ja kaverinsa nenä vuotaa verta. Johtaja jatkaa viinan kittaamista ja sosialisointia, tuntee itsensä tosimieheksi ja poistuu nukkumaan vasta aamun pikkutunneilla.

Aamulla johtaja soittaa tytölle, mutta tämä ei vastaa puhelimeen. Johtaja olisi halunnut pahoitella ylireagointiaan ja tarjota tytöille korvaukseksi tapahtuneesta lahjakortit kylpylään. Siitäkin huolimatta, että tytöthän provosoivat häntä, eli hän löi täysin oikeutetusti. No, hän on mielestään reilu herrasmies ja tarjoaa tytöille silti kaveriltaan saamiaan lahjakortteja, jotka vanhenevat muuten käyttämättöminä.

Aikaa kuluu. Johtajan postiluukusta tipahtaa kutsu, josta ei kannata kieltäytyä: tytön asianajaja ehdottaa sovittelua. Johtaja menee paikalle ja tarjoaa kylpylälahjakortteja. Hänelle näytetään kuvia tyttöjen kasvoista: mustelmia, verta, turvotusta. Lääkärintodistukset ja poliisin esitutkintapöytäkirja on päivätty tilaisuutta seuraavalle päivälle. Johtajaa ei kuvat hetkauta, hän kiistää aiheuttaneensa fyysiset jäljet ja poistuu kesken sovittelun.

Johtaja soittaa lakimiehelleen, joka nopeasti keksii, miten johtajan pitää toimia. Seuraavana aamuna johtaja menee kalliin erikoislääkärin (hyvän tuttavansa) vastaanotolle ja kertoo joutuneensa muutama viikko takaperin myöhäisiltana väkivallan kohteeksi. Isokokoinen tuntematon ulkomaalaisen näköinen mies hyökkäsi johtajan kimppuun kesken tämän iltalenkin ja löi johtajaa päähän, ja nyt johtajalla on toistuvaa päänsärkyä, ajoittaista huimausta ja näkökentän sumenemista.

Lääkäri tutkii potilaan muodon vuoksi ja toteaa pikkuriikkisen muutoksen pään alueen kudosrakenteessa. Muutos ei ole luussa, joten se ei näy röntgenissä, mutta on ilmiselvästi johtunut tuosta johtajan mainitsemasta kovasta iskusta ja aiheuttaa ikävää oireilua. Lääkäri arvioi vahingon olevan pysyvää laatua ja kirjoittaa tämän antamaansa todistukseen.

Kaiken varalta johtaja käy vielä muutaman kerran eri lääkäreillä kertomassa toistuvista päänsäryistään, käy erinäisissä testeissä ja röntgenkuvissa, pyytää särkylääkkeitä, saa reseptit ja heittää ne samantien menemään, nehän ovat vain rekvisiittaa tulevaa farssia varten.

Pian johtaja saa - odotetusti - kutsun käräjäoikeuteen. Siellä hän esittää kaikki lääkärintodistuksensa, kertoo tytön haukkuneen häntä ja lyöneen häntä erittäin voimakkaasti naamaan kesken heidän keskustelunsa, esittää hämmentynyttä ja surullista, korostaa tytön olleensa vahvassa humalassa ja valehtelee olleensa vesiselvä, esittää tuhansien korvausvaatimuksensa ja poistuu paikalta tuskin salaten voittohymynsä.

Tyttöä pelotellut johtajan kaveri todistaa tytön käyttäytyneen koko tilaisuuden ajan hyvin aggressiivisesti, nimitelleen johtajaa ja lyöneen tätä täysin yllättäen ja ilmiselvästi kovaa nyrkillä. Tarinaa on ahkerasti harjoiteltu: sanat, ilmeet ja elekieli on käyty läpi johtajan kaverin ja lakimiehen kanssa lukemattomia kertoja.

Tyttö purskahtaa itkuun kuullessaan valheet ja korvausvaatimukset. Hän oli vaatinut parin sadan korvauksia kivusta ja kovia sakkoja johtajalle tämän älyttömistä teoista. Tyttö ei ymmärrä, miten aikuinen, korkeassa asemassa oleva mies voi toimia näin kierosti.

Iltasaunassa tuomari pohtii illalla tapausta. Johtaja, kova liikemaailman nimi, on selvästi kärsinyt osapuoli: hänellehän aiheutui mahdollisesti pysyvä vamma, päänsärky ja näkökentän sumeneminen ovat todella ikäviä. Tuomari tietää sen, koska kärsii itsekin ajoittaisesti migreenistä.

Tuomari miettii tyttöä, tämähän sai kasvoihinsa vain parissa viikossa lähteneen mustelman, eikä iskusta edes luu murtunut. Tuomari ei usko johtajan lyöneen kovaa eikä olisi uskonut edes lyöneen, ellei johtaja olisi itse tunnustanut osuneensa huitaistuaan tyttöjä kauemmaksi itsestään.

Tuomari veikkaa, että tyttö oli hankkinut mustelman jostain muualta ja yritti nyt mustamaalata johtajaa. Motiivia teorialleen ei tuomari jaksa miettiä, ettei migreenikohtaus alkaisi. Ajatteleminen on rankkaa, joten hän lopettaa sen lyhyeen. Saunailta, viisi saunakaljaa ja reilunpuoleinen yömyssy rentouttavat vanhan miehen.

Muutaman päivän päästä julkaistun oikeuspäätöksen mukaan tyttö on korvausvelvollinen, onhan johtajalle aiheutunut fyysinen vamma, jatkuvaa päänsärkyä ja paha olo tapahtuneesta. Tytön mustelma ohitetaan olankohautuksella, kertomus ahdistuneisuudesta leimataan tyhjäksi puheeksi ja siirrytään käsittelemään seuraavaa tapausta.

Tervetuloa Jenkkilään? Ei, vaan Suomeen.

Tilanne 1
Työkaveri selittää vittuuntumistaan: "Tätä ei et siis oikeasti voi uskoa. Se proggis jota hoidan nyt itsenäisesti menee aika hyvin, ollaan aikataulussa ja kaikki sujuu. No eilen pomo soitti, se oli vapaapäivänään käväissyt työmaalla ja nostanut ison älämölön siitä että joku asia oli eri tavalla kuin se alunperin halusi, ja alkoi sitten siitä kesken töiden huutamaan, että kaikki on muutettava. Siis työt on vielä kesken, äijällä ei ole mitään käsitystä lopputuloksesta ja se mesoo siellä kuin hullu. Selitin, että asioista on päätetty näin ja valmis lopputulos näyttää paremmalta kuin jos nyt lähdettäisiin muuttamaan kaikkea pomon alati muuttuvien mielihalujensa mukaan. Se urputtaa siitä vieläkin mut saan sentään pitää linjani."

Tilanne 2
Juhlitaan pomon synttäreitä. Sama työkaveri pitää palopuheen, jossa kehuu pomoa, tämän tarkkaavaisuutta, suunnitelmallisuutta, ammattitaitoa ja ihmistuntemustaitoa samoin kuin muita (todellisuudessa olemattomia) sosiaalisia taitojaan. Sellaisen pomon alaisuudessa on kuulemma kaikista parasta tehdä töitä, kun voi luottaa päättelykykyyn ja johtamisosaamiseen vaikka silmät kiinni ja kädet sidottuina. Ja pomo liikuttuu lähes kyyneliin, kättelee, taputtelee olalle ja jopa halaa, kiittää luotettavaa ja joustavaa porukkaa ja pyyhkii silmäkulmiaan ääni värähdellen.

Oli lievästi sellainen olo kuin katsoisi B-luokan farssia halvassa kesäteatterissa. Ihmiset on kaikessa läpinäkyvyydessäänkin yllättävän monitasoisia...

Pieni tekstiililiike Helsingin keskustan liepeillä.

Ostaja etsii tietynlaista matskua, myyjä yrittää... auttaa, kai.

O: Hei, etsin tietynsävyistä tummansinistä housukangasta.
M: No tässä olisi näitä sinisiä.
O: Mulla on vaate mukana, jotta voin verrata kankaisiin. Ei, tuo väri ei ainakaan sovi.
M: No tässä olisi sitten tuollainen toinen vielä.
O: Harmi, ei tämäkään ole ihan samanlainen.
M: Muita minulla ei ole tarjota.
O: Selvä, kiitos avusta. Etsin muualta.
M: No josset sä täältä löytänyt, niin et löydä kyllä mistään muualtakaan.
O: Mä katselen kuitenkin muualta.
M: No katsele vaan muttet löydä kuitenkaan kun et täältäkään löytänyt.
O: (miettii hetken) Eikö kauppa suju?
M: No ei kun kaikki haluaa jotain ihmeellistä mitä ei varmaan ole olemassakaan!
O: Niin, kuten edes asiallista asiakaspalvelua.
M: (tuijottaa vihaisena muttei sano mitään)

Oli ihan kiva reissu, tuli lapsuuden pidemmät automatkat ja takapenkillä makoilu mieleen.