Vähän kaikesta ja paljon muustakin. Hektisiä ajatuksia laiskaan tahtiin ja toisinkin päin. Varoitus: Henkisesti keskenkasvuisille, negailijoille ja muille trolleille sopimatonta sisältöä. Onnellisuus ja positiivisuus etusijalla.
Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on valinta.
Rakastan kertomusta pienestä tytöstä, joka näytti opettajalle maalaamaansa kuvaa. Se esitti puuta, ja puu oli maalattu purppuran väriseksi. Opettaja sanoi: ”Kultaseni, minä en koskaan ole nähnyt purppuranväristä puuta…”
”Ai”, sanoi tyttö. ”Sepä todella ikävää.”
-Marianne Williamson,
Väriä elämään! Jokainen päättää ihan itse, millä väreillä kirkastaa harmaata päivää vai kiinnittääkö vain huomionsa asfaltin vieressä kasvavaan kirkkaanpunaiseen ruusuun.
Asenne on tärkeämpi kuin menneisyys, koulutus, raha, olosuhteet, epäonnistumiset, onnistumiset tai mitä muuta ihmiset sanovat ja tekevät.
Asenne on tärkeämpi kuin ulkomuoto, lahjakkuus tai taidot. Se nostaa tai kaataa yrityksiä, perheitä ja ystävyyssuhteita.
Emme voi muuttaa menneisyyttämme. Emme voi muuttaa muiden ihmisten tapaa toimia. Emme voi muuttaa asioita, jotka ovat väistämättömiä.
Se, mitä voimme muuttaa on oma asenteemme. Elämässä 10 % on sitä mikä tapahtuu minulle. 90 % on sitä, miten minä reagoin siihen.
Ihminen rajoittaa useimmiten ihan itse itseään, vaikka näkeekin syyllisenä onnettomuuteensa ulkopuolisen maailman tekijät. Tekosyyt ja selitykset ovat helppo tie valitsemaan passiivisuus ja antamaan periksi peloille. Jos haluaa olla onnellinen, se on useimmiten hyvin pienestä kiinni: omasta viitseliäisyydestä.
Tutkimustenkin mukaan ihminen muokkaa muistiaan tiedostamattaankin, ja myös muisti itse muokkautuu ajan kuluessa. Yksityiskohdat voivat vaihtaa paikkaa ja muotoaan ja kadota täysin tai ilmestyä kuin tyhjästä. Saman seurueen ihmiset voivat muistaa paitsi hyvin erilaisia, myös täysin vastakkaisia versioita illan tapahtumista.
Muistiin voidaan jopa istuttaa valhemuistoja. Kuulusteluissa tai oikeudenkäynneissä saatetaan esittää johdattelevia kysymyksiä, jotka sisältävät epätotuuksia tai ehdotuksia, ja kuulija saattaa alkaa uskoa niihin ja kertoo jatkossa tarinaansa jo näiden istutusten kanssa.
Myös ihan tavallisessa arkielämässä tapahtuu näin. Erovaiheessa tai erouhan alla aivot saattavat huijata näkemään kumppanin yhtäkkiä todella täydellisenä, josta ei missään nimessä saa päästää irti. Myöhemminkin "aika kultaa muistot", eikä toisen virheitä enää muisteta.
Rehellisyys voi olla joillekin vaikeaa. Siinä joutuu katsomaan peiliin ja keskittymään vain näkemäänsä, ilman että voi osoitella sormellaan muiden suuntaan. Suoraselkäisyys on ihailtavaa, mutta kokemuksesta tiedän sen myös vaativan kantajataan paljon. Epämukavuusalueelle meneminen on oikeasti todella kivaa, siinähän oppii aina uutta!
Rakas eksäni useamman vuoden takaa sanoi heti alkumetreillä, että tanssiharrastus näkyy ryhdistäni. Sama ihana mies jaksaa vieläkin naureskella, että kävelen "nenä pystyssä" ja hukkuisin jos alkaisi sataa :D Suoraselkäisyys on parhaimmillaan, kun se on sekä fyysistä että henkistä.
Olen huomannut, miten jotkut ihmiset kantavat mukanaan joitakin menneisyytensä asioita ja ovat matkan varrella muokanneet ne täysin uudenlaiseksi. Olen kuullut useamman vuoden sisällä samojen tarinoiden yhtä uudistuvat versiot, ja otettuani puheeksi asian olen kohdannut aitoa hämmästystä: kertoja ei muistanut muuttaneensa mitään ja oli jopa unohtanut ensimmäiset versiot kokonaan.
Joku oli onnistunut muokkaamaan kokemistaan kauheuksistaan jopa hauskan tarinan, jolla naurattaa kuulijoita. Samalla hän terapioi itsensä eroon koko kauheudesta. Joku toinen taas keskittyi niin vatvomaan toisen ihmisen pahuutta, että maalasi tästä pienestä essuun pukeutuneesta kotihiirestä verenhimoisen lentokrokotiilin ja kertoi tarinaansa eteenpäin jo uudistetussa muodossa ihan tosissaan siihen itsekin uskoen.
Muokkaamalla muistiaan ihminen voi myös tehdä itsestään joko onnellise(mma)n tai onnettoma(mma)n.
Mikäli ihminen nostaa muististaan toistuvasti negatiivista infoa, oli se totta tai ei, hän kehittyy pessimistiksi, joka:
- vihaa menneisyyttään
- tykkää luetella kokemiaan epäoikeudenmukaisuuksia
- häpeää vuosienkin päästä joitakin pikkumokia
- pelkää tulevaisuutta
- ennakoi vahvasti pahoja tapahtumia tuleviksi
- aiheuttaa itselleen lisää hallaa
- rauhoittuu vasta varmistettuaan, että "päivän paha" on toteutunut
- lietsoo stressiään
- keskittyy ongelmissa vellomiseen
- menettää kyvyn nähdä ratkaisuja
- masentuu ja on onneton.
Mikäli ihminen nostaa muististaan etusijalle hyviä kokemuksiaan ja muistojaan, hän kehittyy optimistiksi, joka:
- kokee kiitollisuutta
- suhtautuu maailmaan uteliaasti ja tiedonjanoisesti
- toivoo muille hyvää
- keskittyy hyviin asioihin
- jaksaa enemmän pienemmällä liekillä
- ilahtuu pienistä itsestäänselvyyksistä
- vahvistaa hyvinvointiaan ja tyyneyttää
- lujittaa terveyttään
- kehittää ongelmanratkaisukykyään
- korjaa, parantaa, kehittää, rakentaa
- päästää luovuutensa valloilleen
- elää merkityksellistä ja sisältörikasta elämää
- on tyytyväinen
- tiedostaa voimavaransa ja soveltaa niitä
- on luontevasti tukena myös muille kulutamatta samalla itseään puhki
Parhaimmillaan kultakalan muistille voi nauraa. Nauretaan vaan, sehän pidentää ikää! Pessimisteille jää näin enemmän aikaa luetella maaiman virheitä ja surkutella niitä, ja optimistit saavat lisäaikaa ihailla auringonvaloa ja kastehelmiä.
Ehkä kesä, aurinko, loma ja luonto -yhdistelmä tekee tämän.
Ehkä myös elämän rakastamisella ja kiitollisuudella on vaikutusta.
Yhtälöön kuuluu roima annos useammassa asiassa onnistumisen huikeutta.
Olo on aivan mahtava ja energinen viimeöisestä valvomisesta, kostea&kuuma -ilmastosta ja parin päivän tien päällä olemisesta ja roudaamiseen osallistumisesta huolimatta.
Oli aivan mahtavaa vaihtelua normiarkeen herätä muutamana aamuna poimimaan marjoja suoraan puutarhasta aamiaispöydän antimien lisukkeiksi ja nauttia pitkään maukkaasta ruuasta ja yhtä herkullisesta seurasta myös hauskan road tripin päätteeksi.
Viime yön vietin vaihteeksi yksin kotona. Aamuyön viime metreillä istuin äskettäin päivitetyssä keittiössäni ihailemassa auringonnousua. Onnellisuuden ja hyvän olon tunne tuntui niin vahvasti, että melkein odotin sen ruumiillistuvan viereeni hahmoksi.
Sekoitellessani kevytmaitoa aamukahviini ihastelin kotini uutta ilmettä. Koin iloa ja kiitollisuutta siitä, että sisustusharrastukseni voi antaa paljon sekä konkreettista käytännöllisyyttä että henkistä hyvinvointia ja saavuttamisen iloa.
Aamukahdeksalta olimme jo Sipoon tienoilla poimimassa mustikoita ja mustikanvarpuja. Litra marjoja odottaa nyt kohtaloaan jääkaapissa ja yksitoista tiukkaa rehunippua kuivuu parhaimmillaan talven hetkiin.
Hymy on herkässä, ja siihen on paljon enemmän aihetta kuin olisin voinutkaan keksiä tai uskoa vielä muutama kuukausi sitten.
Olen todella, todella kiitollinen itselleni tekemistäni valinnoista.
Asenne todellakin ratkaisee.
Viime talvena halusin kaikkein eniten vain olla taas onnellinen, ja nyt olen onnellinen, ihan koko ajan. Mikä parasta, olen rakentanut onneni ihan itse, omin vahvoin pikku kätösin.
Joitakin toisten onnellisuus ja hyvä olo sekä ihan vain hymyileminen saattavat ärsyttää. Ajan kanssa olen oppinut suhtautumaan neutraalisti moisiin mörköihin ja mörökölleihin. Heillä on yhtäläinen oikeus synkkyytensä vaalimiseen kuin minulla hyvän oloni näyttämiseen.
Hauskaa on se, että moni synkkäilijä jatkaa silti seuraamistani ja tulee juttusille tai ainakin hakeutuu viereiseen pöytään. Ilmeisesti se onnellisuus, vaikka olisikin toisen ihmisen, vetää silti puoleensa myös niitä "totaalikieltäytyjiä". :D
Olen nykyään jopa kiitollinen ammattivalittajista, joita elämä tuo välillä luokseni. Heissä näen hyviä esimerkkejä elinajan päämäärättömästä tuhlaamisesta, ja se saa minut arvostamaan omia saavutuksiani entistä enemmän sekä olemaan entistä kiitollisempi siitä, mitä minulla on sekä jo takanani että vielä edessäni.
Eleganttia pukeutumista, nokkelaa läppää, maukasta pastaa perinteisessä italialaisessa ravintolassa, rentoutumista, hyvää mieltä, leffailta, cappuccinoa vanhanaikaisen kahvilan leveään ikkunalautaan nojaten, seesteisyyttä.
Saaristolaisleipiä, omenamehua, vihreää teetä, muhkeisiin sohvatyynyihin uppoamista ja naurua keskellä päivää kahden menon välissä, yllätyslahjoja, uuden oppimista, tiedon jakamista, tulevaisuuden pohtimista.
Metsäretki, patikointia, marja- ja sienilöytöjä, lapsenomaista riemua, puhdasta ilmaa, suunnistamista, kasviuutemukillisen ääressä keskustelua, auringonlaskun ja hämärtyvän illan yöksi taittumisen seuraamista.
... Useamman viikon ajan on tuntunut kuin elämäni olisi vihdoin täyttynyt yli reunojensa väreistä, makuvivahteista ja tuoksuista. Univajeen aiheuttamasta väsymyksestä huolimatta tuntuu kuin energiaa riittäisi vaikka mihin. Todellisuudessa olen ihan itse tehnyt mahdolliseksi sen, että voin mielettömän hyvin.
Olen viime aikoina tehnyt paljon ja teen edelleen sitä, mikä tekee minut onnelliseksi: edistyn urheiluharrastuksessani, vietän aikaani ystävieni ja rakkaideni seurassa, kehitän ja vien loppuun työprojekteja, nautin elämästä ja olen oma itseni. Saan paljon aikaiseksi ja saavutan haluamiani asioita, koska teen olennaisia päätöksiä ja myös toteutan niitä.
Onnistumiseni salaisuus on hyvin yksinkertainen: poistan elämästäni energiasyöppöjä ja muita turhuuksia, viimeksi taas kerran negatiivisuuden riippakiven.
So true.
Aloin sanoa "ei" ihmisille, jotka yrittivät käyttää minua likasankona ja halusivat kaataa niskaani ongelmansa. Jotkut heistä suljin jopa kokonaan pois elämästäni, eikä tule ikävä: eiväthän he koskaan edes olleet arvokkaita, vaan sallin heidän olla läsnä jossain yliempaattisessa säälimiskohtauksessa. Turha sääliä sellaisia, jotka paitsi tuhlaavat omaa elämäänsä, myös yrittävät varastaa muiden aikaa.
Jokainen voi päättää itse, mihin ja miten aikaansa ja elämäänsä käyttää. Jos olosuhteita ei voi muuttaa, niihin voi varmasti vaikuttaa tai viime kädessä omaa suhtautumistaan asioihin voi muokata. Turhahan sitä olisi vihastua samasta asiasta päivästä toiseen, varsinkin jos tietää, ettei se asia vihastumisella muutu miksikään. Sitä kuitenkin jotkut tekevät, ja juuri heille minulla ei enää ole aikaa.
Sometimes it's up to U.Joskus vanhan täytyy hajota, jotta voi syntyä uutta.Vaikkakin muutaman mutkan kautta, kunhan ei jää pyörimään sokkeloihin.Kuka muu muka pitää huolta sinun rajoistasi?Itsestään välittäminen ei aina näyttäydy kaikkein helpoimmassa muodossa.
Tänään olen taas kerran hyvin kiitollinen siitä, että voin itse valita seurani. Viikko on alkanut loistavasti ja suunta on pysyvästi ylöspäin.
Parissa päivässä olen suunnitellut, keksinyt, uskaltanut, sanonut ääneen, antanut palautetta selkeästi + aiheesta + tilanteessa, ratkaissut, tehnyt, parantanut, saavuttanut ja luonut.
Olo on kuin pienellä generaattorilla. Asenne on kohdillaan. Tuossa kohtaa on aika helppoa onnistua, onnistua ja onnistua vähän lisää.
Pidän sietämistä turhana, jopa vahingollisena ja typeränä valintana, jos se liittyy korjattavissa olevaan asiaan.
Miksi sietää kipua, jos tarjolla on lääkekuuri tai lääkärin vastaanotto? Miksi selitellä sietämistään selvästi keksityillä tai paikkansapitämättömillä rationalisoinneilla?
Koska ihminen pelkää: muiden reaktiota, omaa riittämättömyyttään, epäonnistumista (ja siksihän on fiksua olla edes yrittämättä) jne.
Yllättävän moni sietää epämiellyttäviä tai itselleen sopimattomia asioita päivästä toiseen yrittämättä vaikuttaa niihin, ja huomaamattaan pyörii yhä syvenevässä noidenkehäurassa.
Vaikkei ole mikään pakko.
Kyseessä on aika usein pelon ja itseluottamuksen puutteen sanelema valinta.
Oletko koskaan huomannut kun vaihdat ajatuksia ja tuntemuksia muiden ihmisten kanssa, että saat tavallisesti takaisin täsmälleen sitä mitä annatkin?
Kun yritämme ymmärtää muita ihmisiä, he vastaavat automaattisesti yrittämällä ymmärtää meitä. Kun tarjoamme apua, me saamme itsekin avuntarjouksia.
Jos sen sijaan ilmaisemme yhtäkkistä ärtymystä, vihaa tai suvaitsemattomuutta, sitä tavallisesti saamme myös palautteena.
Jokaisessa maailman puhutussa kielessä on jossakin muodossa sanonta: "Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan."
Onkohan se pelkkä sattuma?
Kyseessähän on yksi elämän laeista, joka näkyy kulttuurista ja ajasta huolimatta läpi ihmiselämän.
Ajattelin erästä tuttuani, joka on klassinen esimerkki itseaiheutetusta pahan olon kierteestä.
Olen seurannut kyseisen ihmisen olemista ja käytöstä useamman vuoden ajan sekä läheltä että kauempaa. Hän ei tunnu arvostavan saati rakastavan itseään. Hän haluaa (tai sanoo haluavansa) mutta ei uskalla tehdä. Hän puhuu ja suunnittelee mutta ei tee. Hän puhuu itsevarmuuden ja vahvuuden tärkeydestä mutta ei luota itseensä. Hän kertoo muille mitä näiden pitäisi tehdä tai olla tekemättä, mutta junnaa paikoillaan omassa elämässään. Hyvistäkin asioista hän etsii huonoa ja jollei löydä, keksii sen.
Siitä olen kiitollinen tälle tutulleni, että hän on ollut minulle hyvin vahva antiesikuva. Joka kerta, kun haluan kitikitivalittaa jostain, muistan tuttavani ja mietin, haluanko olla samanlainen kuin hän, onko minulla tosiaan aihetta valittaa, ja vaikka olisikin, pitääkö nimenomaan valittaa, vai voinko vain korjata asian ja säästä voimani johonkin järkevämpään.
Viime viikkoina eteeni on tullut useampi tilanne, joissa olen voinut joko istua käsieni päällä ja itkeä, että "maailma kiusaa", tai sitten tehdä asioille jotain. Tuttavaanikin mielessäni pitäen olen valinnut jälkimmäisen vaihtoehdon, ja viimeksi tänä aamuna huomasin, että asiat järjestyvät itsestäänkin sitä paremmin, mitä enemmän suhtaudun "ongelmiin" tehtävinä ja mitä enemmän etsin ratkaisuja hukkaamatta aikaa valituksiin.
Elämä antaa ihmiselle juuri sen, mitä ihminen siltä tilaa. Minä uskon tähän myös siksi, että olen todennut sen tapahtuneen useita kertoja sekä omalla kohdallani että muille.
Luin tänä aamuna oheisen linkin sisällön ja ilokseni huomasin voivani ruksailla entistä useampia kohtia "ominani".
Happy people:
1. They don’t hold grudges.
2. They think outside of the box.
3. They go by a routine and make exercise a part of it. It takes practice to develop healthy habits and stick with them. Once you do, your internal foundation will be strong.
4. They have a supportive tribe, thereby not wasting time with negative or toxic people.
5. They don’t care about what other people think. Does a tiger lose sleep over the opinion of sheep?
6. They don’t people please.
7. They see difficult and challenging situations as opportunities for personal growth.
8. They consider handling rejection a skill and are resilient.
9. They make time for themselves. Whether it’s getting eight hours of sleep every night, finding 15 minutes to read the newspaper in peace or an hour to go to the gym, they make it a priority — just like everything else. When you take care of yourself, you have a bigger impact on others.
10. They are spiritual. This doesn’t necessarily mean religious. It could mean setting aside time for reflection through yoga or meditation.
11. They practice deep breathing.
12. They know there isn’t such a thing as “having it all,” and they’re happy about that. Wouldn’t the world be a boring place for them otherwise?
13. Fear doesn’t hold them back. They’re ready to take risks.
14. They know how to say “NO,” and don’t hold back. These people have learned to set boundaries. Plenty of them.
15. They learned a great deal from other people whom they admire. Either they had a great mentor, or they took note of how those they aspired to be like handled various situations.
16. They follow their inner guidance. Not only do they have a vision, but they follow it.
17. They give without expecting anything in return.
18. They aren’t pretentious or conceited.
19. Passion is what drives them. They authentically believe in what they’re doing.
20. They don’t complain.
21. They live by their core values in both their professional and personal lives.
22. They’re happy to swim against the tide.
23. They finish what they start.
24. They don’t compare themselves to other people.
25. They want you to succeed, too.
Joissakin kohdissa on itselläni vielä tsemppaamista. Tiedän kuitenkin kulkevani oikeaan suuntaan ja teen sen mieluummin keskittyen askeleeseen kerrallaan ja omassa tahdissani. Näin varmistan saavutusteni pysyvyyden ja käsittelen kerralla juuri sopivan määrän muutosta uuden tavan vakiinnuttamiseksi.
Jokaisella ja jokaiselle on oma huippunsa. Se pitää vain löytää.Onnellisuus on elämäntapa.Asenteella on suuri vaikutus onnellisuuteen.
Tänäänkin olen kiitollinen monista asioista.
YstävistäHassuttelustaNaurustaRennosta yhdessäolostaVäreistä ja tunnelmastaRohkeudestaRakkaudesta
... kiihkoilija vaatii muilta itsehillintää
... sulkeutunut vaatii muilta avoimuutta
... epärehellinen vaatii muilta rehellisyyttä
... ivallinen aggressori ei itse kestä rakentavaakaan kritiikkiä
... muutosta toivova toimii omilla valinnoillaan tätä muutosta vastaan
... asioita haluava keksii tekosyitä niiden saavuttamisen välttämiseksi.
En ole löytänyt yhtään sellaista loogista, järkeenkäypää ja vedenpitävää selitystä tai perustelua, jonka kiihkoilija, sulkeutunut, epärehellinen, aggressori, itselleen valehteleva tai kaksinaismoralisti pystyisivät allekirjoittamaan.
Ja siinä oli virheeni:
hain sellaista selitystä, jonka sekä toistuvasti epäloogisesti/ristiriitaisesti toimiva ihminen että minä itse sivustaseuraajana pystyisimme näkemään samoin, mutta sellaistahan ei ole olemassakaan.
Rationalisointi on inhimillistä. Sen liikkeellepanevana voimana ja kaiken takana on yleensä häpeä tai pelko. Heikko ihminen ei uskalla olla rohkea ja tavoitella unelmiaan, ei kehtaa olla avoin ja altistua myös kritiikille, koska pelkää sen satuttavan eikä egonsa kestävän, mistä seuraisi taas häpeää.
Ihminen voi luoda itselleen pimeimmän tyrmän ihan omassa päässään, sitoa kätensä omilla estoillaan ja lamaannuttaa itsensä pelkäämällään häpeällä. Kaiken aggressionsa ja kovaäänisyytensä takana itkee pieni lapsi.
Ihmisen ulkokuori ja käytöksensä voi olla samanaikaisesti sekä tyrmä että selviytymiskeino, siksikään siitä ei olla halukkaita luopumaan: kaikki uusi pelottaa, ja vaikka vanha on vanhaa eikä aina toimi kunnolla, ainakin se on tuttua.
Passiivin käyttö on yksi tapa suojautua.
Todellisuudessa meitä ei pelota, vaan me itse pelkäämme. Meitä ei hävetä, vaan me häpeämme.
Sanomalla "minä teen" sen sijaan että sanoisi "minulle tehtiin/tapahtui" antaa tilanteelle ihan uudenlaisen asetelman: jos tekee itse, asiaan voi vaikuttaa.
Hyvä uutinen on se, että itselleen luomastaan tyrmästä voi vapautua itse. Kunhan luopuu häpeästä, peloista ja rationalisoinnista.
