Dia's diaries

People often say that motivation doesn't last.
Well, neither does bathing that's why we recommend it daily.
- Zig Ziglar

- . - . - . - . - . - . - . - . - . - . - . - . - . - . - . - . - . - . - . - . - . - . -

Eräs ihminen toisti päivästä toiseen, myös hyvinä päivinä:
"Ihmiset ovat idiootteja."
"Kaikki on huonosti."
"En tiedä mitä sanoa/tehdä."
"En voi tälle mitään."
jne

Joten hän ympäröi itsensä idiooteilla ja käyttäytyi itsekin kuin idiootti, kärsi ja voi päivä päivältä huonommin, ei tiennyt mitä tehdä asialle eikä voinut tilanteelleen mitään eikä edes yrittänyt korjata tilannettaan.

Oli surullista seurata, miten tämä ihminen lukitsi itsensä pieneen häkkiin ja kulki siinä ympyrää avain kädessään mutta silti avaamatta lukkoa, näki avaimen kädessään muttei silti käyttänyt sitä.

Sama ihminen kertoi toisinaan paljon asioista, joita hän aikoi tehdä ja kokeilla, ja pysähtyi sanoihinsa. Tekoihin asti hän ei päässyt juuri koskaan, vain toisinaan sattumalta ja yleensä jonkun toisen kannustamana/vetämänä. Itse hän lähinnä ihmetteli mikseivät asiat tapahdu itsestään eikä nähnyt tai halunnut nähdä oman passiivisuutensa vaikutusta tilanteeseensa.

Toinen ihminen toisti päivästä toiseen, myös haasteellisina päivinä:
"Tänäänkin on hyvä päivä."
"Minä keksin kyllä, mitä tehdä."
"Voin vaikuttaa ja vaikutankin asiaan."
jne

Joten hän nousi syvistäkin kuopista, kokeili uusia ratkaisuja ja lopulta nousi vuoren huipulle.

Hän suhtautui ihmisiin ennakkoluulottomasti, uteliaasti ja hymyili tuntemattomille. Arvostelemisen sijaan hän pyrki ymmärtämään ja kartutti näin omaa tietovarastoaan, jonka avulla edisti henkistä kasvuaan ja helpotti elämäänsä huomattavasti.

Hänellä oli unelmia. Hän paitsi kertoi niistä, myös toteutti niitä. Haasteiden kohdalla hän istui miettimässä ratkaisuja ja kokeili erikoisiakin tapoja ylittää esteet. Voimansa hän käytti onnistumiseen ja jätti tekosyyt ja selitykset käyttämättä. Hän uskoi itseensä ja asennoitui asioihin myönteisesti.

Tutkimustenkin mukaan ihminen muokkaa muistiaan tiedostamattaankin, ja myös muisti itse muokkautuu ajan kuluessa. Yksityiskohdat voivat vaihtaa paikkaa ja muotoaan ja kadota täysin tai ilmestyä kuin tyhjästä. Saman seurueen ihmiset voivat muistaa paitsi hyvin erilaisia, myös täysin vastakkaisia versioita illan tapahtumista.

Muistiin voidaan jopa istuttaa valhemuistoja. Kuulusteluissa tai oikeudenkäynneissä saatetaan esittää johdattelevia kysymyksiä, jotka sisältävät epätotuuksia tai ehdotuksia, ja kuulija saattaa alkaa uskoa niihin ja kertoo jatkossa tarinaansa jo näiden istutusten kanssa.

Myös ihan tavallisessa arkielämässä tapahtuu näin. Erovaiheessa tai erouhan alla aivot saattavat huijata näkemään kumppanin yhtäkkiä todella täydellisenä, josta ei missään nimessä saa päästää irti. Myöhemminkin "aika kultaa muistot", eikä toisen virheitä enää muisteta.

Rehellisyys voi olla joillekin vaikeaa. Siinä joutuu katsomaan peiliin ja keskittymään vain näkemäänsä, ilman että voi osoitella sormellaan muiden suuntaan. Suoraselkäisyys on ihailtavaa, mutta kokemuksesta tiedän sen myös vaativan kantajataan paljon. Epämukavuusalueelle meneminen on oikeasti todella kivaa, siinähän oppii aina uutta!

Rakas eksäni useamman vuoden takaa sanoi heti alkumetreillä, että tanssiharrastus näkyy ryhdistäni. Sama ihana mies jaksaa vieläkin naureskella, että kävelen "nenä pystyssä" ja hukkuisin jos alkaisi sataa :D Suoraselkäisyys on parhaimmillaan, kun se on sekä fyysistä että henkistä.

Olen huomannut, miten jotkut ihmiset kantavat mukanaan joitakin menneisyytensä asioita ja ovat matkan varrella muokanneet ne täysin uudenlaiseksi. Olen kuullut useamman vuoden sisällä samojen tarinoiden yhtä uudistuvat versiot, ja otettuani puheeksi asian olen kohdannut aitoa hämmästystä: kertoja ei muistanut muuttaneensa mitään ja oli jopa unohtanut ensimmäiset versiot kokonaan.

Joku oli onnistunut muokkaamaan kokemistaan kauheuksistaan jopa hauskan tarinan, jolla naurattaa kuulijoita. Samalla hän terapioi itsensä eroon koko kauheudesta. Joku toinen taas keskittyi niin vatvomaan toisen ihmisen pahuutta, että maalasi tästä pienestä essuun pukeutuneesta kotihiirestä verenhimoisen lentokrokotiilin ja kertoi tarinaansa eteenpäin jo uudistetussa muodossa ihan tosissaan siihen itsekin uskoen.

Muokkaamalla muistiaan ihminen voi myös tehdä itsestään joko onnellise(mma)n tai onnettoma(mma)n.

Mikäli ihminen nostaa muististaan toistuvasti negatiivista infoa, oli se totta tai ei, hän kehittyy pessimistiksi, joka:
- vihaa menneisyyttään
- tykkää luetella kokemiaan epäoikeudenmukaisuuksia
- häpeää vuosienkin päästä joitakin pikkumokia
- pelkää tulevaisuutta
- ennakoi vahvasti pahoja tapahtumia tuleviksi
- aiheuttaa itselleen lisää hallaa
- rauhoittuu vasta varmistettuaan, että "päivän paha" on toteutunut
- lietsoo stressiään
- keskittyy ongelmissa vellomiseen
- menettää kyvyn nähdä ratkaisuja
- masentuu ja on onneton.

Mikäli ihminen nostaa muististaan etusijalle hyviä kokemuksiaan ja muistojaan, hän kehittyy optimistiksi, joka:
- kokee kiitollisuutta
- suhtautuu maailmaan uteliaasti ja tiedonjanoisesti
- toivoo muille hyvää
- keskittyy hyviin asioihin
- jaksaa enemmän pienemmällä liekillä
- ilahtuu pienistä itsestäänselvyyksistä
- vahvistaa hyvinvointiaan ja tyyneyttää
- lujittaa terveyttään
- kehittää ongelmanratkaisukykyään
- korjaa, parantaa, kehittää, rakentaa
- päästää luovuutensa valloilleen
- elää merkityksellistä ja sisältörikasta elämää
- on tyytyväinen
- tiedostaa voimavaransa ja soveltaa niitä
- on luontevasti tukena myös muille kulutamatta samalla itseään puhki

Parhaimmillaan kultakalan muistille voi nauraa. Nauretaan vaan, sehän pidentää ikää! Pessimisteille jää näin enemmän aikaa luetella maaiman virheitä ja surkutella niitä, ja optimistit saavat lisäaikaa ihailla auringonvaloa ja kastehelmiä.

Jokainen valitsee itse. Kyseessähän on asenne.

Karvisen tekemänä tuo saattaa hymyilyttää. Ihmisen tekemänä tuo saa lähinnä ottamaan reippaasti etäisyyttä kyseiseen ihmiseen.

Mielensä pahoittamisen päivä on Finnkinon mukaan 5. syyskuuta.

Olisi mielenkiintoista nähdä maailma, jossa olisi Virallinen Kitinäpäivä tasan kerran vuodessa, ja muu aika olisi käytetty terveellisellä tavalla elämänlaadun parantamiseksi ja hyvinvoinnin ylläpitämiseksi.

Passiivisen odottelun sijasta toimin itse tavalla, josta on hyötyä sekä minulle että ympäröivälle maailmalle. Tein pari kuukautta sitten päätöksen, joka tuntui vaikealta: olinhan tottunut wanhaan kaavaan, joka kaikessa epätäydellisyydessään ja rasittavuudessaan oli tuttu ja turvallinen sekä tarjosi välitöntä, vaikkakin lyhytvaikutteista, mielihyvää.

Nyt kaikki asiat, jotka hiersivät ja ärsyttivät silloin, ovat muuttuneet! Osaan olen vaikuttanut aktiivisesti itse ja osa on vain muuttunut sen seurauksena, että laitoin koneiston liikkeelle.

Elämä on ihanaa, kunhan sitä osaa arvostaa ja elää todellisuudessa, tässä päivässä.

Niitä on. Isoja ja pieniä, suunniteltuja ja ex tempore tapahtuneita. Kaikenlaisia, mutta kaikki ovat hienoja. Osa näkyy myös muille, osa vain tuntuu hyvältä ja osa on vielä vähän kesken, mutta olen tyytyväinen kaikkiin.

Tässä on taas kerran tullut tsempattua parissa asiassa, ja lopputulos miellyttää.

Vanhassa on toki varansa, ja silti uudistettuna se toimii entistä paremmin.

Muutokset
Harvoin tai usein, mutta kuitenkin aina. Epävarmuuden sietämisen oppiminen, sosiaalisten piirien uudelleenrakentaminen, uuden omaksuminen, jatkuva valmiustila, pysyvyyden ja turvallisuuden haku.

Pätkätyöt
Projektista projektiin, määräaikaisuudesta toiseen, alojen välistä sukkulointia, eri työnantajien antamien työvuorolistojen yhteensovittelua, tietoa/varmuutta korkeintaan muutamasta lähiviikosta tai -kuukaudesta.

Elämän sektoreiden niveltyminen toisiinsa
Työmeilit piipittävät älykännykässä illallakin, koska toisella puolella maailmaa on työaamu. Työajan raameissa voi hoitaa omiakin asioita, mutta aikavelka on maksettava. Ylitöitä on tarjolla sekä arkisin että viikonloppuisin. Joustava työaika muokkautuu hiljalleen etätyöksi kotoa käsin. Töissä huomaa miettivänsä vapaa-aikaa. Työhuone tai -nurkkaus on näkyvissä ja läsnä kotona 24/7. Työasiat tulevat mukaan suihkuun. Stressi muuttaa asumaan johonkin muista vapaana olevista nurkista.

Ihmissuhteet
Häitä ja eroja, varpajaisia ja hautajaisia. Löydetään itsensä ja uusia ihmisiä. Seesteisyys vaihtuu dynamiikaksi, pitkäaikainen ketjutetuksi. Statukset, ihmiset ja suhteet muuttuvat.

Keskittymiskyvyn moniajo
Kanavalta toiselle hyppiminen kiitos maagisen kaukosäätimen. Media kertoo paljon, liikaa, turhaa, etovaa, tyhmää, ärsyttävää, väsyttävää. Kesken työnteon wordin tai excelin päälle hyppää tieto saapuneesta meilistä tai tulevasta puhelusta.

Roolit, minuus, aitous
Ihminen, naapuri, kanssamatkustaja, työkaveri, projektinvetäjä, vastuuhenkilö, sukulainen, asiakas, joogaohjaaja, oppilas, tuntematon, matkustaja, turisti, ulkomaalainen. Roolivaihtuvuus kiihtyy eikä aina jaksa pysyä perässä itsekään.

Aika
Lapsuus- ja muut muistot. Emotional baggage. Ihmiset, joita ei enää ole, ja ihmiset, jotka eivät ole entisensä. Kullatut muistot: osa loistokkaita, osa rapistuneita ja vähän aavemaisiakin. Halu pysäyttää kellon viisarit, löytää tapa karata ihmemaahan, jossa aika kulkeekin toiseen suuntaan, valita itse liukuhihnansa tai taikametsänsä ja seikkailla siinä oman mielensä mukaisesti, kenenkään sanelematta, vaikka ennakoitavia säännönmukaisuuksia.

Seuraamalla sivusta vieressään tapahtuvia muiden ihmisten elämiä voi nähdä paljon. Joskus se on rankkaa, joskus antoisaa, joskus molempia, joskus ihan muuta. Pysähtymällä seuraamaan sivusta omaa elämää voi nähdä tajuttoman outoja asioita, joita ei muuten tiedostaisikaan.

Sisäisen maailmansa näkee heijastellessa sitä toisiin helpommin kuin tutkimalla sitä täysin yksin keskittyneenä vain minuuteensa ja sen alla oleviin ulottuvuuksiin.