Muistin valehtelemisesta

Tutkimustenkin mukaan ihminen muokkaa muistiaan tiedostamattaankin, ja myös muisti itse muokkautuu ajan kuluessa. Yksityiskohdat voivat vaihtaa paikkaa ja muotoaan ja kadota täysin tai ilmestyä kuin tyhjästä. Saman seurueen ihmiset voivat muistaa paitsi hyvin erilaisia, myös täysin vastakkaisia versioita illan tapahtumista.

Muistiin voidaan jopa istuttaa valhemuistoja. Kuulusteluissa tai oikeudenkäynneissä saatetaan esittää johdattelevia kysymyksiä, jotka sisältävät epätotuuksia tai ehdotuksia, ja kuulija saattaa alkaa uskoa niihin ja kertoo jatkossa tarinaansa jo näiden istutusten kanssa.

Myös ihan tavallisessa arkielämässä tapahtuu näin. Erovaiheessa tai erouhan alla aivot saattavat huijata näkemään kumppanin yhtäkkiä todella täydellisenä, josta ei missään nimessä saa päästää irti. Myöhemminkin "aika kultaa muistot", eikä toisen virheitä enää muisteta.

Rehellisyys voi olla joillekin vaikeaa. Siinä joutuu katsomaan peiliin ja keskittymään vain näkemäänsä, ilman että voi osoitella sormellaan muiden suuntaan. Suoraselkäisyys on ihailtavaa, mutta kokemuksesta tiedän sen myös vaativan kantajataan paljon. Epämukavuusalueelle meneminen on oikeasti todella kivaa, siinähän oppii aina uutta!

Rakas eksäni useamman vuoden takaa sanoi heti alkumetreillä, että tanssiharrastus näkyy ryhdistäni. Sama ihana mies jaksaa vieläkin naureskella, että kävelen "nenä pystyssä" ja hukkuisin jos alkaisi sataa :D Suoraselkäisyys on parhaimmillaan, kun se on sekä fyysistä että henkistä.

Olen huomannut, miten jotkut ihmiset kantavat mukanaan joitakin menneisyytensä asioita ja ovat matkan varrella muokanneet ne täysin uudenlaiseksi. Olen kuullut useamman vuoden sisällä samojen tarinoiden yhtä uudistuvat versiot, ja otettuani puheeksi asian olen kohdannut aitoa hämmästystä: kertoja ei muistanut muuttaneensa mitään ja oli jopa unohtanut ensimmäiset versiot kokonaan.

Joku oli onnistunut muokkaamaan kokemistaan kauheuksistaan jopa hauskan tarinan, jolla naurattaa kuulijoita. Samalla hän terapioi itsensä eroon koko kauheudesta. Joku toinen taas keskittyi niin vatvomaan toisen ihmisen pahuutta, että maalasi tästä pienestä essuun pukeutuneesta kotihiirestä verenhimoisen lentokrokotiilin ja kertoi tarinaansa eteenpäin jo uudistetussa muodossa ihan tosissaan siihen itsekin uskoen.

Muokkaamalla muistiaan ihminen voi myös tehdä itsestään joko onnellise(mma)n tai onnettoma(mma)n.

Mikäli ihminen nostaa muististaan toistuvasti negatiivista infoa, oli se totta tai ei, hän kehittyy pessimistiksi, joka:
- vihaa menneisyyttään
- tykkää luetella kokemiaan epäoikeudenmukaisuuksia
- häpeää vuosienkin päästä joitakin pikkumokia
- pelkää tulevaisuutta
- ennakoi vahvasti pahoja tapahtumia tuleviksi
- aiheuttaa itselleen lisää hallaa
- rauhoittuu vasta varmistettuaan, että "päivän paha" on toteutunut
- lietsoo stressiään
- keskittyy ongelmissa vellomiseen
- menettää kyvyn nähdä ratkaisuja
- masentuu ja on onneton.

Mikäli ihminen nostaa muististaan etusijalle hyviä kokemuksiaan ja muistojaan, hän kehittyy optimistiksi, joka:
- kokee kiitollisuutta
- suhtautuu maailmaan uteliaasti ja tiedonjanoisesti
- toivoo muille hyvää
- keskittyy hyviin asioihin
- jaksaa enemmän pienemmällä liekillä
- ilahtuu pienistä itsestäänselvyyksistä
- vahvistaa hyvinvointiaan ja tyyneyttää
- lujittaa terveyttään
- kehittää ongelmanratkaisukykyään
- korjaa, parantaa, kehittää, rakentaa
- päästää luovuutensa valloilleen
- elää merkityksellistä ja sisältörikasta elämää
- on tyytyväinen
- tiedostaa voimavaransa ja soveltaa niitä
- on luontevasti tukena myös muille kulutamatta samalla itseään puhki

Parhaimmillaan kultakalan muistille voi nauraa. Nauretaan vaan, sehän pidentää ikää! Pessimisteille jää näin enemmän aikaa luetella maaiman virheitä ja surkutella niitä, ja optimistit saavat lisäaikaa ihailla auringonvaloa ja kastehelmiä.

Jokainen valitsee itse. Kyseessähän on asenne.