Voi niitä yksinkertaisia ihmisiä, jotka haluavat maailman pyörivän juuri heidän näkemyksensä mukaisesti eivätkä rajoitu vain toiveisiinsa, vaan lähtevät ajamaan niitä puoliväkisin läpi myös muiden päähän.
Sanoisin, että on jokseenkin herättävää avata sähköpostilaatikkonsa ja löytää sieltä kolme viestiä, joissa toinen ihminen käy itsensä kanssa keskustelua.
Lähtökohta: minulle annettiin pyytämättä ja täysin aiheettomasti "vinkki", neuvo, jota minä en tarvitse enkä aio soveltaa, koska sillä ei ole minulle mitään hyötyä ja lisäksi sen noudattamisesta minulle koituisi turhaa ajanhukkaa. Kohteliaana ihmisenä kiitin ystävällisesti neuvosta ja samassa lauseessa totesin, että pyytämättä annetut neuvot otetaan yleensä vastaan vastahakoisesti. Toivotinpa vielä hyvää viikonloppuakin.
Yöllä tämä toinen henkilö oli kirjallisesti riidellyt itsekseen sekä siitä, että en kokenut hänen neuvoaan tarpeelliseksi että käynyt itsensä kanssa "eiku oho hupsista olihan tää asia silleen ku sä sanoit" -tasoisia heurekoita ilmeisesti luettuaan tarkemmin avautumisensa jälkeen alkuperäistä tekstiä, josta kaikki lähtikin liikkeelle.
Viestinsä vilisivät myös "en siis tarkoita riidellä, mutta" ja "en todellakaan haasta riitaa, mutta" -pätkiä, jotka kumosivat itsensä hyvin tehokkaasti jo ennen pistettä.
Olen käyttänyt vajaan tunnin aikaani elämästäni siihen, että olen lukenut tämän ihmisen sekavat raapustukset, vastannut niihin maksimaalista asiallisuutta tavoitellen ja miettinyt, miksi tuollaisia sekopäitä on ylipäätään olemassa ja eikö tuonkin hullun elämä olisi kivempi, jos sillä olisi mielenterveyttä tai edes jokin vähemmän muita häiritsevä harrastus.
Ei tässä muuta kuin suihkuun pesemään henkinen kuonakerros pois ja sitten lenkille tuulettamaan päätä noiden juttujen rippeistä. Vittu että voi olla paha mieli jonkun aivovammaisen puolesta. Ihan oikeasti.
