Vähän kaikesta ja paljon muustakin. Hektisiä ajatuksia laiskaan tahtiin ja toisinkin päin. Varoitus: Henkisesti keskenkasvuisille, negailijoille ja muille trolleille sopimatonta sisältöä. Onnellisuus ja positiivisuus etusijalla.
Takana hyvin nukuttu yö.
Aurinko paistaa.
Lumi narskuu kivasti askelten alla.
Raikas ilma täyttää keuhkot.
Hymy nousee huulille itsestään.
Edessä hyviä hetkiä rakkaiden ja tärkeiden seurassa.
Elämä on ihanaa.
On niin helppoo olla onnellinen.
Viikolla näin tuplasateenkaaren kun samanaikaisesti satoi ja paistoi ja toisena iltana kastuin kuin suihkussa kesken lenkin kohdalle sattuneessa (onneksi lämpimässä) kesäsateessa, jonka jälkeen oli autuasta päästä kotona kuumaan suihkuun ja juoda lämmintä inkivääriuutetta.
Kroppaa on viikolla sekä rääkätty että hoidettu. Treenien tulokset alkavat näkyä (ja tuntua!) yhä selkeämmin. Tiedossa siirtyminen seuraavalle vaikeustasolle ja sen myötä lisää ihania uutuuksia. Yay!
Viikonloppu oli yhtä rentouttava kuin viikko hektinen.
Luonnossa vaeltamisen ohella kerkesin olla myös urbaani cityläinen ja istua sivistyneesti cappuccinolla keskustassa sekä vähän näyteikkunashoppailla ja saada hyviä ideoita tulevaan näpertelyfestiin.
Pian alkava viikko tuo mukanaan uutta myös työrintamalla. Odotan innolla, että pääsen vaikuttamaan uuden projektin etenemiseen.
Elämä on ihanaa. <3
Metsä. Mustikoita. Aurinko. Grillikatos. Hyvää ruokaa ja hyvää seuraa. Hyvät eväät hyvään oloon.
Meksikolaiskeittiön antimia, värikkäitä kevyitä drinkkejä, pehmeää auringonlaskuvaloa, jäävettä, naurua, bilistä huteineen ja huonoine pallo- ja keppivitseineen, kevyttä flirttiä, halauksia, kotimatkan taittaminen fillarilla, öisiä kiitosviestejä.
Eleganttia pukeutumista, nokkelaa läppää, maukasta pastaa perinteisessä italialaisessa ravintolassa, rentoutumista, hyvää mieltä, leffailta, cappuccinoa vanhanaikaisen kahvilan leveään ikkunalautaan nojaten, seesteisyyttä.
Saaristolaisleipiä, omenamehua, vihreää teetä, muhkeisiin sohvatyynyihin uppoamista ja naurua keskellä päivää kahden menon välissä, yllätyslahjoja, uuden oppimista, tiedon jakamista, tulevaisuuden pohtimista.
Metsäretki, patikointia, marja- ja sienilöytöjä, lapsenomaista riemua, puhdasta ilmaa, suunnistamista, kasviuutemukillisen ääressä keskustelua, auringonlaskun ja hämärtyvän illan yöksi taittumisen seuraamista.
... Useamman viikon ajan on tuntunut kuin elämäni olisi vihdoin täyttynyt yli reunojensa väreistä, makuvivahteista ja tuoksuista. Univajeen aiheuttamasta väsymyksestä huolimatta tuntuu kuin energiaa riittäisi vaikka mihin. Todellisuudessa olen ihan itse tehnyt mahdolliseksi sen, että voin mielettömän hyvin.
Olen viime aikoina tehnyt paljon ja teen edelleen sitä, mikä tekee minut onnelliseksi: edistyn urheiluharrastuksessani, vietän aikaani ystävieni ja rakkaideni seurassa, kehitän ja vien loppuun työprojekteja, nautin elämästä ja olen oma itseni. Saan paljon aikaiseksi ja saavutan haluamiani asioita, koska teen olennaisia päätöksiä ja myös toteutan niitä.
Onnistumiseni salaisuus on hyvin yksinkertainen: poistan elämästäni energiasyöppöjä ja muita turhuuksia, viimeksi taas kerran negatiivisuuden riippakiven.
Aloin sanoa "ei" ihmisille, jotka yrittivät käyttää minua likasankona ja halusivat kaataa niskaani ongelmansa. Jotkut heistä suljin jopa kokonaan pois elämästäni, eikä tule ikävä: eiväthän he koskaan edes olleet arvokkaita, vaan sallin heidän olla läsnä jossain yliempaattisessa säälimiskohtauksessa. Turha sääliä sellaisia, jotka paitsi tuhlaavat omaa elämäänsä, myös yrittävät varastaa muiden aikaa.
Jokainen voi päättää itse, mihin ja miten aikaansa ja elämäänsä käyttää. Jos olosuhteita ei voi muuttaa, niihin voi varmasti vaikuttaa tai viime kädessä omaa suhtautumistaan asioihin voi muokata. Turhahan sitä olisi vihastua samasta asiasta päivästä toiseen, varsinkin jos tietää, ettei se asia vihastumisella muutu miksikään. Sitä kuitenkin jotkut tekevät, ja juuri heille minulla ei enää ole aikaa.
Viikonloppu oli täynnä hyvänmakuisia saavutuksia.
Etsin ja löysin. Kokeilin ja onnistuin. Opin ja sovelsin. Tein parissa päivässä kolme henkilökohtaista ennätystä sekä töiden että vapaa-ajan saralla.
Metsässä patikoidessa huomasin, että tietoinen läsnäolo luonnistuu erittäin helposti varsinkin ylämäessä ja kallioilla kiipeillessä. Ei siinä hirveästi pivoteja ja exceleitä pohdita kun saalistetaan kasvisruokaa ja samalla taistellaan hyttysiä vastaan.
Savulohi-sienipaistos ja mustikkasmoothie maistuivatmyös sunnuntai-iltana.
Elämä on ihanaa.
Kaikki tämä koettu aamuauringon valossa ja näppärästi juuri kahden sadekuuron välissä. Ihmeellistä miten paljon energiaa ja levollisuutta voikaan saavuttaa tunnin luontoretkellä.
