Dia's diaries

Tänään oli tarkistusetappi erään projektin kohdalla, ja ilahduin odotukset ylittäneestä tuloksesta. Tein kyllä kovasti töitä tämänkin eteen, mutta pidin silti odotukset realistisina, ja nyt olo on ihan huippu!

Läheinen ystäävni jaksaa ihmetellä, mistä oikein keksin itselleni tekemistä. Minulle se on helppoa: teen sitä, mikä kiinnostaa, kehittää ja hyödyttää minua.

Muutaman viikon päästä palaan vanhaan kouluun lempiopettajani tunneille. Järjestely oli todella helppo toteuttaa siitäkin huolimatta, että teen täysipäiväistä työtä ja harrastan sen lisäksi paljon kaikenlaista.

Kun jotain tahtoo oikein kovasti, löytää kyllä tavan toteuttaa sen jossain toimivassa muodossa.

Oho, ulkona jyrähti ensin kevyesti ja hetken päästä ihan kunnolla. Ehkä kohta lykästää ja kesäsade pisaroi ikkunoista kesäpölyjä pois. Viileämpi ilma on muutenkin minulle mieluisampi kuin kesähelle.

Päivän ohjelmakin on selkeä. Olin suunnitellut vähän sinne päin yhtä sun toista, ja nyt, hyvin nukutun yön jälkeen, ohjelma luonnoistui kuin itsestään.

Aamupala odottaa.

Elämä on ihanaa.

Klassisen yksinkertaista:

Monesti ihminen kun ei näe tai ei suostu näkemään olevansa itse suurin este oman onnellisuutensa tiellä.

Rationalisointi, pelko, laiskuus, itsetunto-ongelma, kateus... Syitä on paljon, mutta lopputulos sama: ihminen hukkaa resurssejaan sen sijaan, että sijoittaisi ne, vahvistaisi niitä ja tekisi niistä vahvan perustan omalle onnistumiselleen.

Jotkut myös tykkäävät epäillä, vähätellä ja kyseenalaistaa muiden onnistumisia ja selittävät, ettei se ole yhtä helppoa kaikille.

Ei se olekaan helppoa, eikä sen kuulukaan olla helppoa. En ymmärrä, miksi kaiken pitäisi muka olla niin helppoa, ettei sitä huomaakaan tekevänsä.

Osa saavuttamisen ihanuutta sekä kehittymisen riemua on juuri se, että tavoitteen saavuttamisprosessi haastaa sekä kehoa että mieltä.

Sijoittaessaan, tehdessään, osallistuessaan aidosti tavoitteeseen pääsemistä arvostaa paljon enemmän kuin jos se tulisi ponnistuksitta.

Se iski ihan yllättäen. Positiivisen lopputuloksen tajuaminen. Muutaman mutkan kautta mentiin, mutta käteen jäi silti paljon: enimmäkseen hyvää, loput oppeja. Erityisen hienoa on se, että laaja skaala mitä moninaisimpia tuntemuksia tuli taas elettyä muutamassa vuodessa.

Kiitos eilisestä puhelusta. Joskus tarvitaan se tietty kuunteleva korva ja Ne Tärkeät Sanat, jotta omat ajatukset löytäsivät järjestyksensä, itseilmaisu osuisi ytimeen ja oivaltaminen toisi tapahtuessaan mielenrauhaa.

Varjoillekin on aikansa ja paikkansa. Se ei kuitenkaan ole tässä eikä nyt.