Vähän kaikesta ja paljon muustakin. Hektisiä ajatuksia laiskaan tahtiin ja toisinkin päin. Varoitus: Henkisesti keskenkasvuisille, negailijoille ja muille trolleille sopimatonta sisältöä. Onnellisuus ja positiivisuus etusijalla.
Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on kehittyminen.
Viikolla näin tuplasateenkaaren kun samanaikaisesti satoi ja paistoi ja toisena iltana kastuin kuin suihkussa kesken lenkin kohdalle sattuneessa (onneksi lämpimässä) kesäsateessa, jonka jälkeen oli autuasta päästä kotona kuumaan suihkuun ja juoda lämmintä inkivääriuutetta.
Kroppaa on viikolla sekä rääkätty että hoidettu. Treenien tulokset alkavat näkyä (ja tuntua!) yhä selkeämmin. Tiedossa siirtyminen seuraavalle vaikeustasolle ja sen myötä lisää ihania uutuuksia. Yay!
Viikonloppu oli yhtä rentouttava kuin viikko hektinen.
Syksyn värit ja antimet kaunistaa jo metsiä.Sinertävä sieni. Harvinaisempi väri mutta ihan normaali kuitenkin :DYhden iltapäivän saalis.Kaikenlaista sitä löytyikin kalojen sisältä.Kuulasta puolukkaa kertyi muutaman desin verran.
Luonnossa vaeltamisen ohella kerkesin olla myös urbaani cityläinen ja istua sivistyneesti cappuccinolla keskustassa sekä vähän näyteikkunashoppailla ja saada hyviä ideoita tulevaan näpertelyfestiin.
Pian alkava viikko tuo mukanaan uutta myös työrintamalla. Odotan innolla, että pääsen vaikuttamaan uuden projektin etenemiseen.
Monesti ihminen kun ei näe tai ei suostu näkemään olevansa itse suurin este oman onnellisuutensa tiellä.
Rationalisointi, pelko, laiskuus, itsetunto-ongelma, kateus... Syitä on paljon, mutta lopputulos sama: ihminen hukkaa resurssejaan sen sijaan, että sijoittaisi ne, vahvistaisi niitä ja tekisi niistä vahvan perustan omalle onnistumiselleen.
Jotkut myös tykkäävät epäillä, vähätellä ja kyseenalaistaa muiden onnistumisia ja selittävät, ettei se ole yhtä helppoa kaikille.
Ei se olekaan helppoa, eikä sen kuulukaan olla helppoa. En ymmärrä, miksi kaiken pitäisi muka olla niin helppoa, ettei sitä huomaakaan tekevänsä.
Osa saavuttamisen ihanuutta sekä kehittymisen riemua on juuri se, että tavoitteen saavuttamisprosessi haastaa sekä kehoa että mieltä.
Sijoittaessaan, tehdessään, osallistuessaan aidosti tavoitteeseen pääsemistä arvostaa paljon enemmän kuin jos se tulisi ponnistuksitta.
Puolessavälissä mennään. Vielä on opittavaa.Do it. Yourself.When there's a will, there's a way.
Ihminen on prosessi muutenkin kuin fysiikkansa osalta: myös henkisesti ihminen on läpi elämänsä "kesken" yksinkertaisesti siksi, että aina on lisää opittavaa ja kehittymisen varaa.
"Kesken" voi viitata jopa 99,99 %-seen täydellisyyteen tai saavutukseen, ja silti se on "kesken". Kaikentietävää ja kaikkivoipaa ihmisolennosta ei silti tule koskaan, sillä siinä tapauksessa hän lakkaisi olemasta ihminen ja muuttuisi jumalolennoksi. (Tosin toisinaan siihen ON mielenkiintoista pyrkiä...)
On jokaisen oma valinta, millä vauhdilla edetä, mihin pyrkiä, missä pitää hengähdystauko, mihin vetää raja - vai tehdäkö mitään.
Omat kriteerit ovat ihmiselle yleensä tutuimmat ja usein myös ne helpoiten hyväksyttävät. Empaattiset ja älykkäät ihmiset ymmärtävät omiensa olevan vain pisara meressä, minkä takia he välttävät tiukkojen kriteerien asettamista muille sekä pitävät odotuksensa muita kohtaan terveen rajoissa.
Odotan vaistomaisesti muiden yltävän samalle tasolle kanssani sekä huomaan joskus ällistyväni ja/tai ärsyyntyväni muiden alittaessa oman tasoni. Odotukseni perustuvat lähinnä siihen, etten pidä ihmisiä itseäni tyhmempinä enkä ajattele olevani ylivertainen verrattuna muihin, vaan sijoittuvani "kultaiseen keskiluokkaan".
Tällä viikolla ärsyynnyin erääseen tilannetajuttomuuteen, ja hetken asiaa pohdittuani tajusin ärtymykseni johtuvan odotuksestani, johon kyseisen tilannetajuttomuuden toteuttaja ei ollut antanut mitään aihetta.
Olisin voinut selitellä ärtymystäni väsymyksellä, nälällä, sateessa kastumisesta aiheutuvalla palelemisella ja varmaan vielä jollain muulla, mutta ne olivat vain osa palettia. Todellisuudessa erehdyin pitämään tätä naista hienotunteisena, vaikka hän ei ole sitä ollut ennenkään.
Hyvä oppitunti. Näitä löytyy varmasti lisää, kunhan tarkkailee ulkomaailman lisäksi myös omaa sisäistä maailmaansa. Lopputuloksena keskittyy olennaiseen (itsensä kehittämiseen) sen sijasta, että luettee, toistelee, arvostelee, tuomitsee ja tuskailee maailman virheitä tajuamattaan olevansa yksi niistä.
Tästäkin voi aloittaa...... ja siirtyä tämän kautta ...... kehittämään itseään.
Joskus tajuaa kantavansa naamiota, joka ei olekaan tiettyjä sosiaalisia tilanteita varten eikä toimi defenssinä uhkia vastaan.
Joskus naamiollaan huijaa myös muita, mutta enimmäkseen itseään. Naamio saattaa olla kasvanut ihoon tai vain unohtunut ottaa pois ja muuttunut huomaamatta siksi, mitä pitää oikeina kasvoinaan.
Egonsa ohittaminen vie joskus hyvinkin hämäriin paikkoihin. Niissä ollessaan kuitenkin tietää olevansa jos ei perillä, niin ainakin hyvin lähellä sitä, mikä oikeasti, aidosti ja eheästi on.
