Joskus tajuaa kantavansa naamiota, joka ei olekaan tiettyjä sosiaalisia tilanteita varten eikä toimi defenssinä uhkia vastaan.
Joskus naamiollaan huijaa myös muita, mutta enimmäkseen itseään. Naamio saattaa olla kasvanut ihoon tai vain unohtunut ottaa pois ja muuttunut huomaamatta siksi, mitä pitää oikeina kasvoinaan.
Egonsa ohittaminen vie joskus hyvinkin hämäriin paikkoihin. Niissä ollessaan kuitenkin tietää olevansa jos ei perillä, niin ainakin hyvin lähellä sitä, mikä oikeasti, aidosti ja eheästi on.
