Dia's diaries

Tänään olen kiitollinen monesta asiasta.

Jaksan edelleen yllättyä siitä, kun idiootti haukkuu muita idiooteiksi, ärsyttävä tyyppi väittää muita ärsyttäviksi, ylimielinen hermostuu itseensä kohdistuvasta ylimielisyydestä (oikeasta tai kuvitellusta) jne.

Fyysiseen väsymykseen on onneksi ratkaisu:

Henkiseen väsymykseen haen vieläkin kestävää ratkaisua. Ehkä aiheuttajan eliminointi voisi olla toimiva.

Minä en sitä hallitse. Eivätkä tietääkseni muutkaan.

Naisia syytetään usein mykkäkouluista tai hiljaisista mielenosoituksista: "Onko sulla kaikki hyvin?" - "On!" (vaikkei ole).

Minä olen törmännyt paljon miestenkin pitämiin vaikenemisleireihin sekä äänettömiin protesteihin - oli niihin annettu aihetta tai ei. Aika usein syynä on ollut jokin aiempi kokemus, jonka voimin mitataan maailmaa vielä vuosienkin päästä...

Älypuhelimia päivitetään, muttei omaa älyään.

Koen ikävänä ja toimimattomana mallina sen, että kun asia X kiukuttaa, siitä ollaan hiljaa, mutta sitten avaudutaan ihan olan takaa ja kierteelläkin asioista A-Ö (paitsi siitä äksästä). Arvaile sitten siinä miksi toista vituttaa yhtäkkiä maailman eniten jokin ihan ufo asia.

Nytkin oli kyse tahattoman huonosta vitsistä muutaman päivän takaa sekä sen seurauksena aika lailla aiheettomasta jos ei ihan aggressoinnista, niin pahantuulisuudesta ilmentymineen.

Itsehän olin autuaan tietämätön asian todellisesta luonteesta ennen kuin minulle siitä kerrottiin. Vaikka osaan lukea joitakin ihmisiä, en silti osaa lukea heidän ajatuksiaan.

Jokainen tekee valintansa. Huonotkin. Ja on niistä itse vastuussa. Minä en enää jaksa stressailla muidenkaan asioista. :)

Erääseen hedariin ei ole vielä keksitty toimivaa buranaa - ainakaan pakkauksesta poksautettavaa ja vedellä kurkusta alas huuhdeltavaa.

Siihen hedariin on kyllä olemassa lääke: tietoinen päätös terveen valinnan tekemisestä + kyseisen päätöksen toteuttaminen.

Eräässä kuviossa ei vain voi olla voittajia, koska kuvio itsessään on silkkaa saastaa. Voidakseen olla voittaja kuviosta pitää poistua välittömästi sen havaittuaan. Kuvioon jäävät häviävät automaattisesti.

Kuvion nimi on järjestäjän itsetunnon pönkittämiseksi järjestetty manipulaatio, ja hedari on siihen osallistumisen seuraus.

Takana on tuostakin havainnosta huolimatta - tai ehkä juuri sen takia - tosi hyvä päivä. Vaikka oli aihetta vittuuntua ja raivota ja sulkeutua pimeään kellariin, mä päätin hyväksyä tapahtuneen, poistua kuviosta ja jatkaa positiivisempaan suuntaan - ja sehän toimi! Asenteella on merkitystä.

Ja olihan tästäkin apua. Ystävät. <3

Päivä oli - lievästi ilmaistuna - hektinen. Kiirehän on vain asenne, tiedetään, ja eilen olin asennoitunut suorittamaan. Tuloskin oli todella hyvä!

Ja illalla olo oli tämä:

Huomasin taannoin erään ihmisen tuovan esiin virheinä samoja asioita, joita hän itse harjoittaa oman arkielämänsä elementteinä.

Kyseinen ihminen ei ole hyvä eikä paha ja toimii välillä hyvinkin loogisesti ja välillä hyvinkin mustavalkoisen ehdottomasti. Joskus hän kuitenkin soveltaa tuplastandardeja: teko X on toisen tekemänä väärin (selityksiä ei hyväksytä) mutta hänen itsensä tekemänä perusteltavissa jollain selityksellä.

Yleensä asioista virisi keskustelua, jossa tämä henkilö tuppasi korottamaan ääntä, lopettamaan keskustelun kesken lauseen tai poistumaan paikalta, koska hermostui minun tavastani tuoda esiin hänen näkemyksestään poikkeavia näkemyksiä.

Tuli mielikuva noidankehästä, jossa en enää halunnut pyöriä. Kyseinen ihminen voi pyöriä siinä niin halutessaan itse tai jonkun toisen kanssa, mutta minä teen mieluummin jotain järkevämpää.

Päätin olla tekemisissä tämän ihmisen kanssa vain hänen "hyvinä" päivinään ja olla osallistumatta noidankehiinsä.

Katsotaan, miten käy. :)

Noidankehät ovat tuhoisia. Niistä kannattaa hypätä pois, koska ne eivät vie eteenpäin, vaan pitävät ihmistä kiinni huonossa asiassa, fiiliksessä tai toimintatavassa.

Sosiaalinen tilanne: sekä toisilleen tuttuja että tuntemattomia miehiä ja naisia viettämässä iltaa. Rento tunnelma, aurinko paistoi, elämä hymyili kaikille.

Yksi porukan miehistä lähestyi kahta (ennestään itselleen tuntematonta) keskenään puoliääneen juttelevaa naista, kuunteli hetken heidän juttuaan ja totesi sitten blondille: "Sä et vaan osaa, ette te naiset ymmärrä mistään mitään."

Blondin kaveri totesi miehelle samantien: "Painu helvettiin vitun urpo."

Blondi totesi kaverilleen: "Ei se välttämättä ole urpo. Se on varmaan vain huomionkipeä ja tilannetajuton", kääntyi sitten miehen puoleen ja hymyili: "Mene muualle leikkimään."

Mies punastui, rutisti pitelemänsä bissetölkin palautuskelvottomaksi ja mutisi "vitun huora". Nainen kääntyi ja totesi: "En ole, erehdyit."

Tähän asti tilanne oli vielä hallinnassa, mutta sitä seurattiin usein silmäparein.

Sitten nainen jatkoi: "Mutta mietipä sinä sitä, miksi hakeuduit huoraksi luulemasi naisen seuraan."

Lähellä seisseet miehet ja naiset alkoivat nauraa. Kovaa.

... ja silloin tarinan sankarismies päätti esittää aggressiivisen apinatuulimyllytanssin, minkä seurauksena muut miehet pistivät hänet matalaksi, nippuun ja saattoivat pihalle.

Palattuaan pihalta blondille annettiin palautetta: "Ei sun ois tarvinnu ärsyttää sitä."

Niin niin. Naisen vikahan tuokin oli. Loogista. :D

Elämä on valintoja. Ihminen voi itse valita aika pitkälle, miten reagoi, suhtautuu ja toimii.

Joskus elämässä tapahtuu asioita, jotka leimataan helposti huonoiksi: ikäviksi, pahoiksi, vahingollisiksi.

Muistaakseni japanilainen tai kiinalainen merkki sanalle "kriisi" on hyvin samankaltainen kuin merkki "mahdollisuus". Vähemmän miellyttävä tilanne voi hyvinkin olla elämän testi tai lahja, jonka ulkokuori hämää.

Ikäväksi luokiteltavien asioiden kirjo on toki laaja. Kuolema, ero ja menetys voi olla hyvinkin ison ja aiheellisen surun paikka. Joskus tapahtumaa on osannut odottaa tai sen on tiennyt tulevan, ja joskus se osuu kohdalle yllättäen. Suru voi ja saa silti olla läsnä, ja sen käsittämiseen ja käsittelemiseen menee oma aika, joka on kuitenkin lyhyempi kuin ihmiselämä.

Jotkut ikäviksi luokiteltavat tapahtumat ovat taas mittakaavaltaan pienempiä: niistä jää henkiin eikä välttämättä saa naarmujakaan, vaan vahvistuu entisestään - kunhan löytää sen oikean tavan tarkastella asiaa.

Tutkimustiedonkin mukaan masentunut tai alakuloinen ihminen keskittää fokuksensa herkästi vialla oleviin asioihin. Hän etsii pahaa hyvästäkin, odottaa rangaistuksen seuraavan voittoa tai hyvää tuuriakin. Sellaisten ihmisten seurassa voi olla hyvinkin raskasta olla. Olen onnekkaassa asemassa, koska voin helposti rajoittaa vastaavien ihmisten läsnäoloa ja vaikutusta elämässäni.

Erään taannoisen isomman menetyksen tai kriisin pyörteissä tein päätöksen lakata pyörittelemästä kipua aiheuttavia asioita mielessäni, eiväthän ne siitä muuttuisi miksikään. Asia oli tapahtunut tai tehty, eikä sitä voinut enää muuttaa tekemättömäksi. Seurauksilleen oli kuitenkin tehtävissä hyvinkin paljon, ja tein kaiken, minkä pystyin.

Tällä hetkellä näen, että kyseinen tapahtuma on ollut vain vaihe isommassa ketjussa, eikä se näytä enää olevan vallitseva tai masentava tai virheellinen tai muulla tavoin "paha". Se oli vaihe ja sillä oli oma merkityksensä. Sen jälkeen tekemieni asioiden valossa itse tapahtuma näyttäytyy ihan hallittavissa olevalta. Kokonaissaldo jää isolle plussalle.

Elämä on valintoja.

Asenteella on merkitystä.

Hankalaltakin tuntuvista asioista voi saada sekä hyvät naurut että tuntuvan oppitunnin.

Heitetystä kivestä ei tarvitse ottaa koppia eikä heitellä kiviä takaisin. Toisen provokaation voi jättää myös omaan arvoonsa.

Vahingossa astuttuaan läjään ei kannata likaantua enempää potkimalla sitä, vaan katsoa jatkossa tarkemmin, mihin astuu.

Muidenkin virheistä voi oppia. Kannattaa myös muistaa, että joskus on kyse vain erilaisesta näkökulmasta, joka voi olla ihmiselle Oma Totuus. Saahan se olla.

Aikaansa ja elämäänsä voi sijoittaa tai tuhlata. Jokainen päättää itse, kumpaa tekee.

Jos suuttumus, kateus tai jokin muu ikävä tunne valtaavat tänään mielesi, on helppo syyttää siitä muita ihmisiä. Valitettavasti totuus on kuitenkin se, että tunteet kasvavat itsestäsi. Samalla tavoin nousevat esiin myös positiiviset tunteet, kuten rauha, ilo ja levollisuus. Valitset itse pidätkö kiinni katkerista tunteista, vai päästätkö niistä irti ja säilytät mukavammat tunnetilat.

-Spinoza