Vähän kaikesta ja paljon muustakin. Hektisiä ajatuksia laiskaan tahtiin ja toisinkin päin. Varoitus: Henkisesti keskenkasvuisille, negailijoille ja muille trolleille sopimatonta sisältöä. Onnellisuus ja positiivisuus etusijalla.
Joskus haluamaansa ei voi saada lähinnä siksi, että sille on tilaus ja tarvetta, muttei tilaa. Paha tunkea sinne, missä on valmiiksi liikaa. Tilan tekeminen taas tarkoittaa vaivannäköä ja muutoksia, eikä niistä pidetä.
Ensin on osattava priorisoida ja luopua, ja sen jälkeen haluamaansa voi saada - joskus jopa enemmän kuin toivoikaan.
Näin tapahtui minulle taannoin eräässä asiassa. Tai "tapahtui" on ehkä turhan passiivinen ilmaisu. Minä kävelin pelkojani kohti ja tein tilaa haluamilleni asioille.
Ei temppuja, ei kikkoja, ei mitään ihmeitä. Vain uskaltamista ja päättäväisyyttä ripauksella vahvaa uskoa onnistumiseen.
Eräs tuttuni avasi kahdenkeskisiksi tarkoitetut puheenaiheet fraasilla: "Tästä et sit kerro eteenpäin!" Toisella tutullani oli tapana olla vähemmän pehmeä ilmaisuissaan: hän totesi kertomansa jutun lopuksi: "Ja pidät sitten turpasi kiinni". Charming.
Oletuksena, kiitos!
Vaitiolovelvollisuus ja tilannetaju ovat sinänsä itsestäänselvyyksiä - minulle. En kerro eteenpäin kuulemiani henkilökohtaisia asioita. Loppupeleissä ne ovat muiden korvissa aika tavallisia tarinoita, mutta kertojilleen ne ovat henkilökohtaisia ja uniikkeja, ja niiden jakaminen alkuperäisen keskustelun ulkopuolisille osoittaa parhaimmassakin tapauksessa vain mielen simppeliyttä, ajattelemattomuutta.
"No onpas nyt niin top secret. Ketä muka kiinnostaa ne sun tekemiset." Historia osoittaa, että kiinnostuneita riittää, eivätkä he kaikki tahallaan juorukelloile. Joskus ajattelemattomuus saattaa tuottaa tuhoisamman tuloksen kuin suunnitelmallinen pahanteko.
Ei näin.
Jos haluaisin laittaa jonkun henkilökohtaisen asiani nimelläni ja kasvokuvallani julkiseksi, tekisin sen itse tai pyytäisin apua siihen.
Joitakin kertoja elämässäni kaveruussuhteeni ovat päättyneet, ja entisiksi muuttuneet kaverini ovat päättäneet kertoa tietämiään asioita eteenpäin. Kiitos siitä heille. Jatkossa olen valikoinut entistä tarkemmin, mitä ja kenelle kerron. Heidän aikanaan minulle luottamuksella(kin) kertomiaan juttujaan en välitä eteenpäin, koska a) kunnioitan edelleen heidän yksityisyyttään sekä b) minulla on mielenkiintoisempaakin tekemistä.
Tämä pohdinta juonsi juurensa tapahtumasta, jossa henkilökohtaisena pitämääni infoa oli suureksi yllätyksekseni annettu eteenpäin henkilölle, joka a) on hyvin etäinen puolituttu ja b) ei liity itse asiaan/aiheeseen millään tasolla. Tämä samainen tuttu tuli sitten toteamaan: "Vai että [asia]..." ja katsoi odottaen ilmeisesti lisää infoa.
Ei saanut. Hah.
Enkä alentunut nolaamaan tätä tilannetajutonta utelijaa. Sen sijaan asiallisesti ja perustellusti pyysin asioitani utelijalle kertonutta henkilöä olemaan tekemättä niin toiste.
Niitä on. Isoja ja pieniä, suunniteltuja ja ex tempore tapahtuneita. Kaikenlaisia, mutta kaikki ovat hienoja. Osa näkyy myös muille, osa vain tuntuu hyvältä ja osa on vielä vähän kesken, mutta olen tyytyväinen kaikkiin.
Tässä on taas kerran tullut tsempattua parissa asiassa, ja lopputulos miellyttää.
Vanhassa on toki varansa, ja silti uudistettuna se toimii entistä paremmin.
Pienten toiveiden ja unelmien toteuttaminen rasvaa koneistoa, ja pian isommatkin unelmat alkavat muuttua todeksi. Itselleen voi kuvitella onnellisuus- ja menestymislihaksen, jota voi treenata vahvemmaksi ja kestävämmäksi.
Luottamus itseensä, usko omiin kykyihin sekä haluttujen asioiden visualisoiminen vauhdittavat ja sujuvoittavat unelmien muuttumista osaksi arkea. Arkeahan elämässä on eniten, ja sen laatuun ja väreihin voi vaikuttaa itse - jopa täällä ikuisen yön luvatussa maassa.
Arki voi olla täynnä pienen pieniä onnen ja ilon pisaroita. Ne on vain osattava nähdä. Niistä kun on kiitollinen, mieli avartuu, hymy jää asumaan kasvoille, ja asioihin alkaa suhtautua ratkaisukeskeisesti sekä kiitollisuudella.
Joskus sopivan makea aamupala takaa hyvän päivän startin.
"Not a problem!" on tietyllä tavalla hyvin terve tapa suhtautua myös vastoinkäymisiin. On aika pitkälti itsestä kiinni, tekeekö jostain asiasta itselleen ongelman, vai suhtautuuko siihen haasteena, kasvumahdollisuutena ja tehtävänä, josta suoriuduttuaan on entistä taitavampi, viisaampi ja paremmin voiva.
