Vähän kaikesta ja paljon muustakin. Hektisiä ajatuksia laiskaan tahtiin ja toisinkin päin. Varoitus: Henkisesti keskenkasvuisille, negailijoille ja muille trolleille sopimatonta sisältöä. Onnellisuus ja positiivisuus etusijalla.
Too much, too tired, too anxious, too sad...
Aikamoinen toos-day tästä tulikin.
Väsytti. Itketti. Suretti. Kunnes katsoin asioita tarkemmin ja liikutuin tajuttuani, että lähellä on enemmän apua ja tukea kuin näinkään.
Onhan se hienoa, että ilon hetkinä on hyvä olla sekä itsellä että tartuttaa ilonsa muihin.
Juuri nyt pidän kuitenkin erityisen arvokkaana sitä, että vaikeina hetkinä monesta suunnasta ojentui auttavia käsiä sekä aukeni sympatisoivia sylejä. En ollut tajunnutkaan, miten paljon sympatiaa ja empatiaa ihmiset olivatkaan valmiit antamaan minulle - ja antoivat.
Joskus matkalla on mutkia, joskus kuoppia ja joskus esteitä. Mikään niistä ei kuitenkaan pysäytä eikä vaikeuta kulkua, kunhan on riittävästi mielen lujuutta ja kykyä antaa muiden kannatella silloin kun ei itse jaksa.
Paljon on vielä tehtävänä, mutta teen sen pienin askelin, pala kerrallaan, rauhalliseen tahtiin ja omien kykyjeni rajoissa.
Joskus tajuaa kantavansa naamiota, joka ei olekaan tiettyjä sosiaalisia tilanteita varten eikä toimi defenssinä uhkia vastaan.
Joskus naamiollaan huijaa myös muita, mutta enimmäkseen itseään. Naamio saattaa olla kasvanut ihoon tai vain unohtunut ottaa pois ja muuttunut huomaamatta siksi, mitä pitää oikeina kasvoinaan.
Egonsa ohittaminen vie joskus hyvinkin hämäriin paikkoihin. Niissä ollessaan kuitenkin tietää olevansa jos ei perillä, niin ainakin hyvin lähellä sitä, mikä oikeasti, aidosti ja eheästi on.
Muutokset
Harvoin tai usein, mutta kuitenkin aina. Epävarmuuden sietämisen oppiminen, sosiaalisten piirien uudelleenrakentaminen, uuden omaksuminen, jatkuva valmiustila, pysyvyyden ja turvallisuuden haku.
Pätkätyöt
Projektista projektiin, määräaikaisuudesta toiseen, alojen välistä sukkulointia, eri työnantajien antamien työvuorolistojen yhteensovittelua, tietoa/varmuutta korkeintaan muutamasta lähiviikosta tai -kuukaudesta.
Elämän sektoreiden niveltyminen toisiinsa
Työmeilit piipittävät älykännykässä illallakin, koska toisella puolella maailmaa on työaamu. Työajan raameissa voi hoitaa omiakin asioita, mutta aikavelka on maksettava. Ylitöitä on tarjolla sekä arkisin että viikonloppuisin. Joustava työaika muokkautuu hiljalleen etätyöksi kotoa käsin. Töissä huomaa miettivänsä vapaa-aikaa. Työhuone tai -nurkkaus on näkyvissä ja läsnä kotona 24/7. Työasiat tulevat mukaan suihkuun. Stressi muuttaa asumaan johonkin muista vapaana olevista nurkista.
Ihmissuhteet
Häitä ja eroja, varpajaisia ja hautajaisia. Löydetään itsensä ja uusia ihmisiä. Seesteisyys vaihtuu dynamiikaksi, pitkäaikainen ketjutetuksi. Statukset, ihmiset ja suhteet muuttuvat.
Keskittymiskyvyn moniajo
Kanavalta toiselle hyppiminen kiitos maagisen kaukosäätimen. Media kertoo paljon, liikaa, turhaa, etovaa, tyhmää, ärsyttävää, väsyttävää. Kesken työnteon wordin tai excelin päälle hyppää tieto saapuneesta meilistä tai tulevasta puhelusta.
Roolit, minuus, aitous
Ihminen, naapuri, kanssamatkustaja, työkaveri, projektinvetäjä, vastuuhenkilö, sukulainen, asiakas, joogaohjaaja, oppilas, tuntematon, matkustaja, turisti, ulkomaalainen. Roolivaihtuvuus kiihtyy eikä aina jaksa pysyä perässä itsekään.
Aika
Lapsuus- ja muut muistot. Emotional baggage. Ihmiset, joita ei enää ole, ja ihmiset, jotka eivät ole entisensä. Kullatut muistot: osa loistokkaita, osa rapistuneita ja vähän aavemaisiakin. Halu pysäyttää kellon viisarit, löytää tapa karata ihmemaahan, jossa aika kulkeekin toiseen suuntaan, valita itse liukuhihnansa tai taikametsänsä ja seikkailla siinä oman mielensä mukaisesti, kenenkään sanelematta, vaikka ennakoitavia säännönmukaisuuksia.
Seuraamalla sivusta vieressään tapahtuvia muiden ihmisten elämiä voi nähdä paljon. Joskus se on rankkaa, joskus antoisaa, joskus molempia, joskus ihan muuta. Pysähtymällä seuraamaan sivusta omaa elämää voi nähdä tajuttoman outoja asioita, joita ei muuten tiedostaisikaan.
Sisäisen maailmansa näkee heijastellessa sitä toisiin helpommin kuin tutkimalla sitä täysin yksin keskittyneenä vain minuuteensa ja sen alla oleviin ulottuvuuksiin.
Sinänsä simppeli asia, mutta kun sen tajuaa ja alkaa elää sen mukaan, ongelmien määrä pienenee huimasti ja olo paranee kohisten!
Jos ja kun sitä on ympäristössä, jossa voi pahoin ja jota ei voi muuttaa, kannattaa vaan poistua sieltä ja keskittyä sellaiseen, mistä on itselle iloa.
Mikään raha tai status ei ole sen arvoista, että mätänisi elävältä niiden takia.
Mikään pelko tai häpeä ei ole yhtä paha kuin se, että niiden takia valitsee elävän kuolleen elämän tai pikemminkin olemassaolon.
Jos ja kun joku tulee selittämään, että ei kaikilla ole mahdollisuutta tehdä moisia päätöksiä, kannattaa vain hymyillä.
Ei kaikilla olekaan.
Ei ihminen yksin ole vastuussa kaikista. Itsestään vain.
Näinhän se suurimmaksi osaksi meni eilenkin.Sitten sitä oltiin ku oravat iltapesulla.Aww bunny lurve.Mun! Ei tosin jaksa muuta ku röhnöttää sen päällä.Ja tähän päädyttiin.
Muistan jonkun sanoneen, että toiveitaan kannattaa varoa, koska ne voivat muuttua todeksi.
Allekirjoitan todeksimuuttumiskohdan. Olen toivonut ainakin viimeisen 10 vuoden aikana vain hyviä juttuja sekä itselleni että muille, joten niiden todeksimuuttuminen on ollut pelkkää plussaa kaikille osapuolille.
Osa toiveistani on toteutunut melkein heti, osa viiveellä. Kaikki toteutumiset ovat silti positiivisia kokemuksia ja vahvistavat käsitystäni universumin voimavirtauksista: positiivinen ihminen toimii magneetin tavoin ja paitsi vetää puoleensa hyvää, pystyy myös kääntämään ns. huonoista asioista esiin itselleen toimivan hyötypuolen.
Tänään huomasin taas monta kertaa olevani hitusen lähempänä erästä unelmaani sekä saavuttaneeni toisen.
Jungin viisasta oppia soveltaen päästin taannoin varjoni esiin muutamia kertoja, viimeksi tänä aamuna. Päätös oli tiedostamaton, mutta tilanne, jossa olin ehtinyt hetken aikaa olla, alkoi edellyttää minulta sellaistenkin resurssien käyttöä, joita en mielestäni omannut.
"Mitä jos ylittäisit itsesi." Siis kirjaimellisesti. Joten niin teinkin, en kuitenkaan ihan pyydetyllä/ehdotetulla tavalla, vaan varjoisammin.
Vaistot ovat välillä aivan mahtavia, kun niiden varassa toimiminen tuottaakin ennakoidun/pelätyn rangaistuksen sijasta helpotusta sekä ymmärtämistä ja hyväksyntää ulkomaailmalta.
Maltilla esiintuotuna varjo toimii reippaan tiimipelaajan tavoin.
Eikä asiat olekaan aina sitä, miltä niiden on luullut näyttävän:
