Dia's diaries

En vaan löytänyt sanoja.

Mä niin haluan hevosen.
Sellaisen täysin valkoisen.
Ja sit sillä pitäisi olla siivet.
Ja yksi sarvi keskellä otsaa.
Ja sen pitää osata laulaa.
Ja lentää.
Ja jutella viisaita ajatuksia.
Mut ei liian viisaita, jotta mä ymmärtäisin sitä kuiteski.
Miksei tollasia hevosia ole?
Mä vihaan kaikkia tavishevosia.

Niin enkä mä ees osaa ratsastaa.
Tai halua opetellakaan.
Mä vaan haluan, että se valkoinen heppa lentää laulaen mun luo ihan itte.

Jotkut ihmiset käyttäytyy joskus hassusti.
Haluavat olematonta, koska se on turvallisempaa kuin unelmiensa tavoitteleminen.
Eivät kulje omia haaveitaan kohti, mutta valittavat, etteivät haaveet löydä heitä.
Kuuntelemalla muita voi oppia yllättävän paljon.
Kunhan ei tuomitse eikä leimaa.
Kuuntelee vaan viestin.

Inhimillisyysfaktorin muistaen en nimittele enkä paljasta, kenestä on kyse. Sanotaan, että kyseisen tarinan päähenkilö on vaikkapa "ihminen X".

Ihminen X oli tässä taannoin päättänyt ja julistanut kovaan ääneen, että ihminen Y on maailman typerin, tyhmin, ärsyttävin ikinä (siis ever!), ja kaikkea muuta vastaavaa.

Sitten ihminen X sai tietoonsa asiaa, jota kuvaili mielenkiintoiseksi ja fiksuksi. Kuultuaan, kenen (henkilö Y) keksimästä asiasta on kyse, alkoi heti pakitus: "-- mutta onhan siinä siis joku asiavirheen kaltainen ja ainakin yksi pilkkuvirhe. Eikä se muutenkaan nyt niin fiksua ja mielenkiintoista ollutkaan..."

Huvitti todella paljon. :D
Erästä lainatakseni: "aika liikkistä". :)

Eräs ystäväni soitti tänään. Hän kertoi ilahduttavan innoissaan, miten oli vihdoinkin tajunnut erään asian, jonka koki vaikuttavan hänen elämäänsä mielettömän mieltäylentävästi sekä hyvinvointia edistävästi.

Kuuntelin, onnittelin ja kehuin häntä hymyillen.

Ystäväni oivaltama asia oli sama, jonka oivalsin itse vuosia sitten ja jota sovelsin ja sovellan edelleen aktiivisesti, ja se toimii.

Olin puhunut tästä asiasta juuri tälle samalle ystävälleni reilu vuosi sitten muutamia kertoja, mutta silloin hän todennäköisesti kuunteli kuulematta itse viestiä. Niin käy joskus.

Ennen tätä päivää ystävälläni oli ollut ainakin omien havaintojeni mukaan meneillään hiukan haasteellinen elämänvaihe, jossa suunta näytti olevan loivasti mutta varmasti alaspäin. Puhutaan siis henkisestä väsymyksestä. Asiaan ei liittynyt onneksi päihteitä tai elämänhallinnan menettämistä.

Olen iloinen ja onnellinen ystäväni puolesta. Hän oivalsi asian itse ja aikoo soveltaa sitä, ja toivon hänen onnistuvan siinä.

Mielessäni kävi kyllä pieni kaiho: entä jos ystäväni olisi reilu vuosi sitten kuunnellut minua tarkemmin ja kuullut viestini ja alkanut soveltaa tätä asiaa? Olisikohan hän sitten elänyt henkisesti helpomman vuoden? Olisivatko hänen asiansa huomattavasti paremmin kuin nyt, kun laskusuunta on vasta taittumassa noususunnaksi?

En tiedä eikä sitä voi tietää kukaan muukaan.

Tärkeää on nyt se, että ystäväni on löytänyt itse tämän avaimen onneensa ja ymmärtää, miten ja miksi sitä kannattaa soveltaa, sekä suunnittelee ottavansa sen käyttöön nyt heti.

Olen iloinen myös siitä, että hän jakoi tämän oivalluksensa kanssani.

Esitin kuluvalla viikolla puhdasta uteliaisuuttani kysymyksen, johon saamani vastaus aiheutti lapsenomaista riemua: en olekaan ainoa tai selkeässä vähemmistössä eräiden huomioideni kanssa!

Kyseessä oli kysymyksen asettelu, tai yleensä viestinsä asettelu.

Eräs ihminen oli kuultuaan kaverini matkasuunnitelmista alkanut neuvoa tätä: "Sun sitten pitää käydä siellä-ja-siinä paikassa ja sitten sun pitää tehdä kaikkea kivaa kun olet siellä."

Kyseinen ihminen tarkoitti varmaan ihan hyvää. Hän lisääntyi ja perheellistyi ja "keski-ikäistyi" hyvin nuorena, ja ehkä kokee jääneensä paitsi menemisistä ja matkustamisista. Hänen käytöksessään on huomattu aiemminkin ns. muiden kautta elämistä.

Se sanamuoto kuitenkin ärsytti keskustelukumppaniani, ja ymmärsin hyvin, miksi. Kumpikaan meistä ei pidä tätä neuvojaa tyhmänä tai pahansuopana, vaan hiukan tilannetajuttomana.

Toimimattomia esimerkkejä kommunikoinnista löytyy helposti ihan vain tarkkailemalla ympäröivää maailmaa. Jotkut ihmiset antavat itsestään simppelin tai töykeän vaikutelman jo sillä, että käyttäytyvät kuin yläastekiusaajat tai kyselyikäiset muksut, joilla ei ole mitään käsitystä kysymysketjunsa väsyttävyydestä tai tunkeilevuudesta.

"Vittu sä oot sokea idiootti kun et tajua."
versus
"Luulen, että et ymmärtänyt asiaani ainakaan kuten sen tarkoitin."
versus
"Kokeilen selittää asiani toisella tavalla, ehkä sitten viestini on selkeämpi."

"Hullunkurisinta ikinä on se, että..."
Niin. Ihan maailman eniten hullunkurista. :D

Joskus tällainen ärsytti minua todella paljon. Ihmisiä ympärilläni en kuitenkaan voi muuttaa ja vaikka voisinkin, siinä olisi ihan liikaa hommaa, jos meinaan pitää päivätyöni ja nukkua kunnolla joka yö.

Oman asennoitumisen tarkistus auttoi. Kohdalleni osuneille neuvojille olen sanonut vähän tilanteesta riippuen joko kiitokset "erittäin hyvästä neuvosta" tai sitten luvannut kääntyä heidän puoleensa jatkossa aina, kun en itse osaa elää omaa elämääni.

Uteliaille sarjakysymysten esittäjille olen vastannut kertomalla huomanneeni kyllä, että heitä kiinnostaa minun asiani, ja ymmärtäväni kyllä, miksi, koska elämäni on todella mielenkiintoista.

Yleensä huumori auttaa. Mieluiten hyväntahtoinen, mutta joskus (mieluummin harvoin) sarkasmillakin on sijansa.

Toisinaan sekä minä että dialogin toinen osapuoli olemme saaneet hyvät naurut ja tilanne on jäänyt alkumetreihin eskaloitumatta ongelmaksi. Toisinaan ihmiset ovat ottaneet itseensä siitä, että en ole halunnut jakaa heidän kanssaan joitakin asioitani tai olen kohteliaasti kieltäytynyt tuputtamistaan neuvoista. Muitakin reaktioita on ollut.

Jokaisesta tilanteesta on kuitenkin ollut hyötyä, vaikka se on joskus ilmennyt viiveellä. Ihmisistä ja itsestään oppii jokaisen itselleen sopimattomalta keskustelukumppanilta tuntuvan tyypin kautta.

P.S. Kiitokset myös W:lle. Olet ollut hyvänä esimerkkinä aggressiivisesta, hyökkäysmäisestä, pilkkaavasta lähestymistavasta, ja siitä huolimatta olen jaksanut sekä vastata kysymyksiisi että suhtautua juttuihisi huumorintajulla. Todennäköisesti et ole niin pahansuopa kuin millaisen kuvan annat itsestäsi jutuillasi. :)

Olipa ihanaa herätä aamulla ensin harmaaseen sadenäkymään. Siinä on jotain hiukan surumielistä, hiukan nostalgista ja hiukan masentavaa, mutta kaikkea vain hitusen.

Katselin hetken kuvaani isosta tummasta peilistä ja sitten jatkoin unia.

Muutaman tunnin päästä heräsin uudelleen, levänneempänä, ja juuri kun ehdin toivottaa hyvää huomenta, aurinko valaisi ikkunani.

Tästäkin päivästä on tulossa aivan ihana.

Huuuuuuh. Vihdoin hetki aikaa pysähtyä ja pysäyttää hetkisen verran aikaa ihan vain olemiseen.

Viikon unisaldo noin 24 tuntia. Rankkaa työtä ja rankkaa hupia maanantaiaamusta perjantai-iltaan. Kehuja ja onnistumisia. Ikävää ja paluusuunnitelmia.

Kuvia on otettu sekä suunnitellusti että yllärinä ja asioita on sekä tehty että tapahtunut. Alla olevaan kuvaan liittyy sisäpiiriläppä.

Kiitos uusillekin frendeille!

Niitä kohtaa aina välillä sekä omassa päässään että muissa ihmisissä. Vaikeuksia kommunikoinnissa.

Ventovieraan "sähän sanoit että [asia]" -väitteen alta pilkistävän hänen oma tulkintansa saattaa ärsyttää, harmittaa tai olla niin turha, että sen ohittaa ja unohtaa melkein heti.

Erittäin läheisen ihmisen tekemänä se sattuu. Kunnolla. Pitkään. Raapaisee pintaa, polttelee suolan lailla veressä ja jatkuu, kunnes sen kanssa rinnakkaiseloon vaan turtuu ja tottuu.

Yritykset oikaista ja sel(v)ittää asioita tuntuvat vain pahentavan tilannetta, ja väsyneenä ja turhautuneena antaa periksi vain palatakseen aiheeseen myöhemmin uudelleen ja uudelleen - turhaan. Oravanpyörä. Noidenkehä. Kirottu karuselli.

Se lohduttaa, että ymmärtää nähdä tässäkin (myös oman) inhimillisyytensä läsnäolon. Lakkaa olemasta ehdottoman ankara itseään kohtaan ja sallii itselleen edes vähäsen sitä, minkä sallii huomattavasti suuremmassa mittakaavassa muille.

Ja jos ei muuta, niin onpahan jotain, mitä tuntea ihan aidosti. Samantekevät asiat ja ihmiset unohtuvat. Ne tärkeät jäävät, joko silittämään sielua tai sitten raapimaan muistia. Kumpaa niiden sallii tehdä, voi olla myös itsestä kiinni.

On asioita, joita en ole useista yrityksistä ymmärtänyt. Minulla on niille selitys, mutta se todetaan toistuvasti vääräksi ja tilalle tarjotaan jotain, mikä ei mitenkän sovi siihen kuvaan, jonka pystyn edes joten kuten ymmärtämään.

Ehkä nekin asiat on vain hyväksyttävä.

Vaihtoehtoisesti voi päättää senkin, kenen mielipiteellä on itselleen enemmän väliä, ja onko asia edes mukanani raahattavan arvoinen.

Katsotaan, kummin päin tässä käy.

Tauko on paikallaan joka tapauksessa.

Luin jutun, jossa oli jotain etäisesti tutun oloista, mutta jokin ei silti istunut kuvaan kunnolla.

Sitten tajusin.

Asian ydin oli otettu eräästä tekstistäni, ja sitten vetäisty niin komeaan solmuun, että tapahtui loogisesti katsottuna totaalinen virhe.

Ergo:

Eihän lukemani teksti ollut enää minun alkuperäistä tekstiäni koskeva, vaan tekstin tulkitsijan ajatuksia käsittelevä.

Ihminen kirjoitti siis itsestään ja omiaan. Ei sellaiseen tarvitse osallistua.

Sirpaleiden kuuluu tuottaa onnea. Sitä on siis minulla rutkasti tiedossa, ainakin jos sirpaleiden määrällä on asiaan vaikutusta.

Kaksimertinen leveä peili tuli viime yönä ryminällä alas ja levähti lasisateena pitkin huonetta ja huonekaluja. Veikkaan lemmikkini avustaneen asiassa, sillä on tapana kaataa ja pudotella myös itseään isompia esineitä.

Elukka on onneksi kunnossa. Oli piiloutunut pöydän alle ja esitti, ettei ollut osallisena asiaan. Loistava asenne! :D Ei mulla kyllä ole todistusaineistoakaan sitä vastaan, joten en nosta syytteitä.

Vaikka tykkäsin peilistä, sen särkyminen ja siivoaminen eivät vituttaneet. Ei kai pienillä asioilla ole suurta painoarvoa, kun on päässyt käsiksi olennaisten asioiden järjestämiseen.

Olihan se kokemus hakkailla loputkin peilibiitit irti raameista varasalla. Ei ollut kyllä mitään aggreja taustalla, joita olisin voinut purkaa. Lattiakin on nyt imuroitu ja pesty kolmesti ihan kunnolla kaiken lasipölyn poistamiseksi. Kevätsiivous hoidettu! :D

Ehkä asenteellani oli bonusvaikutusta lopputulokseen: universumi tarjosi tänään tilalle kahta pienempää, mutta yhdessä mahtavampaa peiliä hajonneen tilalle. Pilkkahintaan. Kotiinkuljetuksella.

Huone on entistä hienomman näköinen. Kevät lähti käyntiin hyvällä testillä, josta selvisin mielestäni kiitettävällä arvosanalla.