Vähän kaikesta ja paljon muustakin. Hektisiä ajatuksia laiskaan tahtiin ja toisinkin päin. Varoitus: Henkisesti keskenkasvuisille, negailijoille ja muille trolleille sopimatonta sisältöä. Onnellisuus ja positiivisuus etusijalla.
Jaksan edelleen yllättyä siitä, kun idiootti haukkuu muita idiooteiksi, ärsyttävä tyyppi väittää muita ärsyttäviksi, ylimielinen hermostuu itseensä kohdistuvasta ylimielisyydestä (oikeasta tai kuvitellusta) jne.
Fyysiseen väsymykseen on onneksi ratkaisu:
Henkiseen väsymykseen haen vieläkin kestävää ratkaisua. Ehkä aiheuttajan eliminointi voisi olla toimiva.
Päivä oli - lievästi ilmaistuna - hektinen. Kiirehän on vain asenne, tiedetään, ja eilen olin asennoitunut suorittamaan. Tuloskin oli todella hyvä!
Ja illalla olo oli tämä:
Too much, too tired, too anxious, too sad...
Aikamoinen toos-day tästä tulikin.
Väsytti. Itketti. Suretti. Kunnes katsoin asioita tarkemmin ja liikutuin tajuttuani, että lähellä on enemmän apua ja tukea kuin näinkään.
Onhan se hienoa, että ilon hetkinä on hyvä olla sekä itsellä että tartuttaa ilonsa muihin.
Juuri nyt pidän kuitenkin erityisen arvokkaana sitä, että vaikeina hetkinä monesta suunnasta ojentui auttavia käsiä sekä aukeni sympatisoivia sylejä. En ollut tajunnutkaan, miten paljon sympatiaa ja empatiaa ihmiset olivatkaan valmiit antamaan minulle - ja antoivat.
Joskus matkalla on mutkia, joskus kuoppia ja joskus esteitä. Mikään niistä ei kuitenkaan pysäytä eikä vaikeuta kulkua, kunhan on riittävästi mielen lujuutta ja kykyä antaa muiden kannatella silloin kun ei itse jaksa.
Paljon on vielä tehtävänä, mutta teen sen pienin askelin, pala kerrallaan, rauhalliseen tahtiin ja omien kykyjeni rajoissa.
Tämäkin oli lopulta aika hyvä päivä.
Olipa ihanaa herätä aamulla ensin harmaaseen sadenäkymään. Siinä on jotain hiukan surumielistä, hiukan nostalgista ja hiukan masentavaa, mutta kaikkea vain hitusen.
Katselin hetken kuvaani isosta tummasta peilistä ja sitten jatkoin unia.
Muutaman tunnin päästä heräsin uudelleen, levänneempänä, ja juuri kun ehdin toivottaa hyvää huomenta, aurinko valaisi ikkunani.
Tästäkin päivästä on tulossa aivan ihana.
Huuuuuuh. Vihdoin hetki aikaa pysähtyä ja pysäyttää hetkisen verran aikaa ihan vain olemiseen.
Viikon unisaldo noin 24 tuntia. Rankkaa työtä ja rankkaa hupia maanantaiaamusta perjantai-iltaan. Kehuja ja onnistumisia. Ikävää ja paluusuunnitelmia.
Kuvia on otettu sekä suunnitellusti että yllärinä ja asioita on sekä tehty että tapahtunut. Alla olevaan kuvaan liittyy sisäpiiriläppä.
Kiitos uusillekin frendeille!
