Vähän kaikesta ja paljon muustakin. Hektisiä ajatuksia laiskaan tahtiin ja toisinkin päin. Varoitus: Henkisesti keskenkasvuisille, negailijoille ja muille trolleille sopimatonta sisältöä. Onnellisuus ja positiivisuus etusijalla.
Takana hyvin nukuttu yö.
Aurinko paistaa.
Lumi narskuu kivasti askelten alla.
Raikas ilma täyttää keuhkot.
Hymy nousee huulille itsestään.
Edessä hyviä hetkiä rakkaiden ja tärkeiden seurassa.
Elämä on ihanaa.
On niin helppoo olla onnellinen.
Herääminen rakkaan hyvän aamun toivotukseen.
Iso maitokahvi ja rapea croissant aamupalaksi.
Auringonvalo välkehtimässä lasipinnoista.
Karkinvärisissä vaahteralehdissä kahlaaminen.
Uuden syystakin lämmin syleily.
Onnellisuus.
Yhteen aamuun mahtuu paljon hyvää, ja yhteen päivään sitäkin enemmän.
Elämä on ihanaa. <3
Ehkä kesä, aurinko, loma ja luonto -yhdistelmä tekee tämän.
Ehkä myös elämän rakastamisella ja kiitollisuudella on vaikutusta.
Yhtälöön kuuluu roima annos useammassa asiassa onnistumisen huikeutta.
Olo on aivan mahtava ja energinen viimeöisestä valvomisesta, kostea&kuuma -ilmastosta ja parin päivän tien päällä olemisesta ja roudaamiseen osallistumisesta huolimatta.
Oli aivan mahtavaa vaihtelua normiarkeen herätä muutamana aamuna poimimaan marjoja suoraan puutarhasta aamiaispöydän antimien lisukkeiksi ja nauttia pitkään maukkaasta ruuasta ja yhtä herkullisesta seurasta myös hauskan road tripin päätteeksi.
Viime yön vietin vaihteeksi yksin kotona. Aamuyön viime metreillä istuin äskettäin päivitetyssä keittiössäni ihailemassa auringonnousua. Onnellisuuden ja hyvän olon tunne tuntui niin vahvasti, että melkein odotin sen ruumiillistuvan viereeni hahmoksi.
Sekoitellessani kevytmaitoa aamukahviini ihastelin kotini uutta ilmettä. Koin iloa ja kiitollisuutta siitä, että sisustusharrastukseni voi antaa paljon sekä konkreettista käytännöllisyyttä että henkistä hyvinvointia ja saavuttamisen iloa.
Aamukahdeksalta olimme jo Sipoon tienoilla poimimassa mustikoita ja mustikanvarpuja. Litra marjoja odottaa nyt kohtaloaan jääkaapissa ja yksitoista tiukkaa rehunippua kuivuu parhaimmillaan talven hetkiin.
Hymy on herkässä, ja siihen on paljon enemmän aihetta kuin olisin voinutkaan keksiä tai uskoa vielä muutama kuukausi sitten.
Olen todella, todella kiitollinen itselleni tekemistäni valinnoista.
Asenne todellakin ratkaisee.
Viime talvena halusin kaikkein eniten vain olla taas onnellinen, ja nyt olen onnellinen, ihan koko ajan. Mikä parasta, olen rakentanut onneni ihan itse, omin vahvoin pikku kätösin.
Joitakin toisten onnellisuus ja hyvä olo sekä ihan vain hymyileminen saattavat ärsyttää. Ajan kanssa olen oppinut suhtautumaan neutraalisti moisiin mörköihin ja mörökölleihin. Heillä on yhtäläinen oikeus synkkyytensä vaalimiseen kuin minulla hyvän oloni näyttämiseen.
Hauskaa on se, että moni synkkäilijä jatkaa silti seuraamistani ja tulee juttusille tai ainakin hakeutuu viereiseen pöytään. Ilmeisesti se onnellisuus, vaikka olisikin toisen ihmisen, vetää silti puoleensa myös niitä "totaalikieltäytyjiä". :D
Olen nykyään jopa kiitollinen ammattivalittajista, joita elämä tuo välillä luokseni. Heissä näen hyviä esimerkkejä elinajan päämäärättömästä tuhlaamisesta, ja se saa minut arvostamaan omia saavutuksiani entistä enemmän sekä olemaan entistä kiitollisempi siitä, mitä minulla on sekä jo takanani että vielä edessäni.
Elämä on ihanaa!
Kaunis ja häikäisevän lämmin auringonnousuaamu kaikkine oranssin ja fuksiankin vivaihteineen.
Toinen maitokahvi tiedossa.
Loma.
Metsä. Mustikoita. Aurinko. Grillikatos. Hyvää ruokaa ja hyvää seuraa. Hyvät eväät hyvään oloon.
Viikonloppu oli täynnä hyvänmakuisia saavutuksia.
Etsin ja löysin. Kokeilin ja onnistuin. Opin ja sovelsin. Tein parissa päivässä kolme henkilökohtaista ennätystä sekä töiden että vapaa-ajan saralla.
Metsässä patikoidessa huomasin, että tietoinen läsnäolo luonnistuu erittäin helposti varsinkin ylämäessä ja kallioilla kiipeillessä. Ei siinä hirveästi pivoteja ja exceleitä pohdita kun saalistetaan kasvisruokaa ja samalla taistellaan hyttysiä vastaan.
Savulohi-sienipaistos ja mustikkasmoothie maistuivatmyös sunnuntai-iltana.
Elämä on ihanaa.
Kaikki tämä koettu aamuauringon valossa ja näppärästi juuri kahden sadekuuron välissä. Ihmeellistä miten paljon energiaa ja levollisuutta voikaan saavuttaa tunnin luontoretkellä.
Olipa ihanaa herätä aamulla ensin harmaaseen sadenäkymään. Siinä on jotain hiukan surumielistä, hiukan nostalgista ja hiukan masentavaa, mutta kaikkea vain hitusen.
Katselin hetken kuvaani isosta tummasta peilistä ja sitten jatkoin unia.
Muutaman tunnin päästä heräsin uudelleen, levänneempänä, ja juuri kun ehdin toivottaa hyvää huomenta, aurinko valaisi ikkunani.
Tästäkin päivästä on tulossa aivan ihana.
