Yritin pitkään ymmärtää mm. sitä, miksi...
... kiihkoilija vaatii muilta itsehillintää
... sulkeutunut vaatii muilta avoimuutta
... epärehellinen vaatii muilta rehellisyyttä
... ivallinen aggressori ei itse kestä rakentavaakaan kritiikkiä
... muutosta toivova toimii omilla valinnoillaan tätä muutosta vastaan
... asioita haluava keksii tekosyitä niiden saavuttamisen välttämiseksi.
En ole löytänyt yhtään sellaista loogista, järkeenkäypää ja vedenpitävää selitystä tai perustelua, jonka kiihkoilija, sulkeutunut, epärehellinen, aggressori, itselleen valehteleva tai kaksinaismoralisti pystyisivät allekirjoittamaan.
Ja siinä oli virheeni:
hain sellaista selitystä, jonka sekä toistuvasti epäloogisesti/ristiriitaisesti toimiva ihminen että minä itse sivustaseuraajana pystyisimme näkemään samoin, mutta sellaistahan ei ole olemassakaan.
Rationalisointi on inhimillistä. Sen liikkeellepanevana voimana ja kaiken takana on yleensä häpeä tai pelko. Heikko ihminen ei uskalla olla rohkea ja tavoitella unelmiaan, ei kehtaa olla avoin ja altistua myös kritiikille, koska pelkää sen satuttavan eikä egonsa kestävän, mistä seuraisi taas häpeää.
Ihminen voi luoda itselleen pimeimmän tyrmän ihan omassa päässään, sitoa kätensä omilla estoillaan ja lamaannuttaa itsensä pelkäämällään häpeällä. Kaiken aggressionsa ja kovaäänisyytensä takana itkee pieni lapsi.
Ihmisen ulkokuori ja käytöksensä voi olla samanaikaisesti sekä tyrmä että selviytymiskeino, siksikään siitä ei olla halukkaita luopumaan: kaikki uusi pelottaa, ja vaikka vanha on vanhaa eikä aina toimi kunnolla, ainakin se on tuttua.
Passiivin käyttö on yksi tapa suojautua.
Todellisuudessa meitä ei pelota, vaan me itse pelkäämme.
Meitä ei hävetä, vaan me häpeämme.
Sanomalla "minä teen" sen sijaan että sanoisi "minulle tehtiin/tapahtui" antaa tilanteelle ihan uudenlaisen asetelman: jos tekee itse, asiaan voi vaikuttaa.
Hyvä uutinen on se, että itselleen luomastaan tyrmästä voi vapautua itse. Kunhan luopuu häpeästä, peloista ja rationalisoinnista.
