Vähän kaikesta ja paljon muustakin. Hektisiä ajatuksia laiskaan tahtiin ja toisinkin päin. Varoitus: Henkisesti keskenkasvuisille, negailijoille ja muille trolleille sopimatonta sisältöä. Onnellisuus ja positiivisuus etusijalla.
Sain ihan yllärinä ja vailla mitään merkkipäiviä tai muita "oikeita syitä" kultaa lahjaksi rakkaalta ihmiseltä. Eipä sen enempää lahjan yksityiskohdista, mutta aivan tajuttoman kaunis se kyllä on. Meinasi tulla itku siitä, että joku osaa olla noin liikuttavan taitava ja avoin ja aito ja antava - myös teoissaan.
Kuluvalla viikolla myös eräs läheinen ystävä muisti minua (myöskin vailla mitään "virallista/oikeaa" syytä) kauniilla kortilla ja pienellä lahjalla, jotka nähtyäni melkein itkin onnesta. Pienetkin eleet, kun ne ovat aitoja ja tulevat puhtaasti sydämestä, liikuttavat valtavasti.
Näinhän se aito arvostus välittyy parhaiten: aidosti sydämestä, odotuksitta toteutettuna ja vailla mitään "virallisia syitä".
Edessä on monella tapaa kultainen ja lämminhenkinen syksy. <3
Viime viikolla näin seuraavan mietelauseen: Ei ole olemassa ongelmaa, josta puhumatta jättäminen auttaisi sen ratkaisemisessa.
Niin totta.
Seurasin tässä taannoin tilannetta - tai pikemminkin pitkään jatkuneen (itse)petoksen surullista lopputulosta -, jossa ihminen paitsi rikkoi ihan omin kätösin mahdollisuutensa onneen, samalla satutti muita ihmisiä syyttä suotta. Suurin tekijä oli juuri ongelmista (ja asioista yleensä) vaikeneminen.
Ihminen kuvitteli asioita tai tulkitsi väärin ja hermostui, turhautui, kiukustui, mutta puri hammasta ja sieti. Hänellä oli kyllä hyviä kokemuksia siitäkin, että asioista sanominen tuottaa muutoksen parempaan suuntaan. Silti hän valitsi hiljaisen kärsimyksen, sekä samalla johdatti muita ihmisiä harhaan pimittämällä tärkeitä asioita. Jonkin asteen marttyyri-/uhriutumisasetelma oli läsnä, vaikka ihminen kielsi sen jyrkästi.
Kun kulissi sortui ja asioiden todellinen laita tuli esiin, vahingot olivat moninkertaiset verrattuna tilanteen alkuun, jolloin pelkällä huomautuksella olisi tuotu omat kuvitelmat ja erehdykset muidenkin asianosaisten tietoon. Valitettava seikka oli se, että suurimmat vahingot koituivat ihan muille ihmisille kuin ongelman todelliselle aiheuttajalle.
Tarinan sankari kohautti olkiaan, sanoi tietävänsä kyllä tehneensä asioita "vähän huonosti" ja siirtyi uusiin ympyröihin, joissa kukaan ei (vielä) tiennyt hänen todellista luonnettaan. Toivon kovasti, että jatkossa hän tekee pienempää vahinkoa, tai suorastaan viisastuu ja lopettaa perseilynsä ennen kuin varastaa yhtään enempää muiden aikaa.
En ole ihan varma siitä, olisiko ilkeämielistä toivoa tämän ongelmaihmisen saavan antamaansa ja oppivan sen kautta tervepäisemmäksi. Sen kuitenkin tiedän varmaksi, että vaihtamalla seuraa hän ei pääse karkuun itseään, ja jos mokailunsa jatkuu, niin jatkuu hänen turha pakoilunsakin.
Mahtaa olla uuvuttavaa sulkea silmänsä todellisuudelta ja valehdella itselleen.
The choice is yours.Joskus tutunkin pinnan alta paljastuu yllätys.
Viikolla näin tuplasateenkaaren kun samanaikaisesti satoi ja paistoi ja toisena iltana kastuin kuin suihkussa kesken lenkin kohdalle sattuneessa (onneksi lämpimässä) kesäsateessa, jonka jälkeen oli autuasta päästä kotona kuumaan suihkuun ja juoda lämmintä inkivääriuutetta.
Kroppaa on viikolla sekä rääkätty että hoidettu. Treenien tulokset alkavat näkyä (ja tuntua!) yhä selkeämmin. Tiedossa siirtyminen seuraavalle vaikeustasolle ja sen myötä lisää ihania uutuuksia. Yay!
Viikonloppu oli yhtä rentouttava kuin viikko hektinen.
Syksyn värit ja antimet kaunistaa jo metsiä.Sinertävä sieni. Harvinaisempi väri mutta ihan normaali kuitenkin :DYhden iltapäivän saalis.Kaikenlaista sitä löytyikin kalojen sisältä.Kuulasta puolukkaa kertyi muutaman desin verran.
Luonnossa vaeltamisen ohella kerkesin olla myös urbaani cityläinen ja istua sivistyneesti cappuccinolla keskustassa sekä vähän näyteikkunashoppailla ja saada hyviä ideoita tulevaan näpertelyfestiin.
Pian alkava viikko tuo mukanaan uutta myös työrintamalla. Odotan innolla, että pääsen vaikuttamaan uuden projektin etenemiseen.
Tove Janssonin 100-vuotisnäyttely.
Muumit! <3
"Arbeta och älska" - aivan mahtava motto!
Arbeta och älska. Aivan mahtava motto!
Cafe Esplanad: raikasta katkis-tonnikalasalaattia ystävän seurassa.
Strindberg: cappuccino, suklaamuffini, pehmeä nojatuoli ja kirja.
Illalla huumoria, hyvää seuraa ja tummaa suklaata.
Sunnuntai:
Herääminen kartanon jykevästä muhkeasta sängystä.
Jättimäinen karamellicappuccino ja maukas aamupala.
Naurua ja auringonvaloa.
Nejä tuntia pihatöitä. Siinä vasta oli luomuliikuntaa :D
Oravanpoikasen kiipeilyn ja rapistelun seuraamista.
Kyläkaupan ruokaostokset paperipussissa pyörän tarakalla.
Maukas välipala.
Mangoa ja kiiviä.
Marjojen poimimista kartanon puutarhasta.
Naapurin kissan kanssa leikkimistä.
En haluu poseerata vol. 1Mähän sanoin etten haluu poseerata vol. 2Siis "ei" tarkoittaa "ei" myös kissan kielellä! vol. 3
Auringonottoa ja kirjan lukemista.
Auringonlaskun ihastelua.
Kuluneen vuorokauden fiilistelyä kotimatkalla.
Illalla roikkuessani rennosti pää alaspäin nilkkojen varassa (treeni, ei mikään mafiajuttu) eräs mielikuva ilmestyi päähäni ja kappas, olo pysyi hyvänä siitä huolimatta, että yleensä mieliala olisi laskenut muutaman asteen lähemmäs nollaa. Menneisyydessä syyllistyin asioista, jotka eivät koskaan olleetkaan hallinnassani, ja kannoin raskasta taakkaa, joka ei ollut minun.
Olin jo aiemmin päivällä rullannut ajatusvyyhtiä auki ja päätynyt löytämään selityksen mielialan laskulle aiempina kertoina. Iso sotkuinen solmuvyyhti oli nyt avattu ja piti enää laittaa langat järjestykseen. Sen ehtii vielä, mutta ensin lähdin vahvistamaan tätä uutta fiilistä.
Kokosin päässäni värikästä kollaasia muistamisen arvoisista asioista:
... Aurinkoinen keittiö, aamupala katettuna pöytään ja sanat "Ole just tuollainen kuin olet. Mä tykkään susta juuri tuollaisena."
... Ensimmäiset "Mä rakastan sua" -sanat. Vaikkakin sanottuna taulutelkkariin päin eikä minulle kasvokkain :D
... Vuolaat kyyneleet ja sanat "Mä itken koska olen niin onnellinen."
... Kiitollisuus ja "Mä saan niin paljon enemmän kuin annan tai odotin."
... Pelkojensa tunnustaminen. Toteutumatta jäävien lupausten rehellinen ja avoin peruminen.
... Välittäminen. Arvostus. Vastavuoroisuus.
Muistoja on paljon enemmänkin, suurin osa pysyy yksityisyyden verhon takana. Hyvä olo vahvistui tässä kohtaa jo niin voimakkaaksi, että pepsodent-hymy suorastaan liimautui huulilleni ja näytin varmaan vähän oudolta kun muiden samaa sarjaa ahertavien naamat näyttivät lähinnä keskittymisen tappoilmeitä.
Standardejaan on paha (ja vaikea) mennä alentamaan, koska hyvään tottuminen on helppoa. Totuttuaan hyvään sitä ei enää muista arvostaa, vaan alkaa pitää itsestäänselvyytenä ja pyrkii eteenpäin, ylöspäin, vielä suurempiin saavutuksiin ja tasoihin. Odotukset kasvavat jopa huomaamatta. Pian sitä on onneton, vaikka olisikin jo saavuttanut paljon enemmän kuin koskaan uskoikaan saavuttavansa.
Omatoimisena, aktiivisena ja pitkälle jalostuneen perfektionismin omaavana ihmisenä olen tottunut tiettyyn tasoon saavuttamisessa, asenteissa, elämässä. Usein unohdan helposti, että tasoni ovat helppoja ja itsestäänselviä vain minulle. Muille ne eivät välttämättä ole sen vaikeampia, mutta niille ei ole samanlaista tarvetta. On epäreilua mitata muita omatekoisella mitallaan. Joskus täytyy vaan luopua ihmisestä sen sijaan, että yrittäisi liikaa yhteensovittamista - yksin.
Muistan sanat "Mun on parempi olla sun kanssa kuin ilman sua" ja viimeisenä "Menetän siis hyvän ystävän". Silloin pidin niitä jos ei suoraan valhellisina, niin ainakin erehdyksenä. Sanat eivät täsmänneet siihen, mitä näin ja koin tehtävän ympärilläni ja itselleni, ja ahdistuin ristiriidasta niin paljon, että lopulta luovutin ja lähdin pois.
On vapauttavaa päästä siihen vaiheeseen, jossa muistaa kyllä kaikki kataluudet ja kamaluudet, sekä omat että toisen, mutta on valmis vihdoinkin antamaan anteeksi ja jättämään ne rauhaan. Ne ovat jo riekaleina riepottelusta, likaisia kuljettuaan mukana kymmenissä taskuissa ja laukuissa, haiskahtavat mädälle ja tuntuvatkin niljakkailta. Ennen kaikkea ne ovat tänään turhia, koska tänään on hyvä päivä olla ja elää uutta. Nyt mädät muistot jäävät taakse maatumaan ja muuttumaan joksikin hyödylliseksi tai vain katoamaan.
Minä olen päästämässä irti mielikuvistani niistä ihmisistä, joita ei enää ole olemassa. Onneton ja väsynyt versio itsestäni on jo niin käsitelty, niin historiaa ja tilalla on onnellinen ja vahvistunut Uusi Minä. Haluan uskoa, että toiselle kävi samoin tai jos ei vielä käynyt, että niin käy pian.
Joskus vahvin ja rakastavin (vaikkakin sillä hetkellä myös raastavin) teko on se, että päästää irti ja lähtee pois. Mitä tapahtuu kuin itsestään tai mitä saa tapahtumaan sen jälkeen, selviää vasta aikanaan.
Joskus on parempi mennä kauas pois ja muistaa toisesta ne hyvät asiat sen sijaan, että jää viereen etsimään, löytämään ja tutkimaan yhä uusia ja uusia vikoja.
Tutkimustenkin mukaan ihminen muokkaa muistiaan tiedostamattaankin, ja myös muisti itse muokkautuu ajan kuluessa. Yksityiskohdat voivat vaihtaa paikkaa ja muotoaan ja kadota täysin tai ilmestyä kuin tyhjästä. Saman seurueen ihmiset voivat muistaa paitsi hyvin erilaisia, myös täysin vastakkaisia versioita illan tapahtumista.
Muistiin voidaan jopa istuttaa valhemuistoja. Kuulusteluissa tai oikeudenkäynneissä saatetaan esittää johdattelevia kysymyksiä, jotka sisältävät epätotuuksia tai ehdotuksia, ja kuulija saattaa alkaa uskoa niihin ja kertoo jatkossa tarinaansa jo näiden istutusten kanssa.
Myös ihan tavallisessa arkielämässä tapahtuu näin. Erovaiheessa tai erouhan alla aivot saattavat huijata näkemään kumppanin yhtäkkiä todella täydellisenä, josta ei missään nimessä saa päästää irti. Myöhemminkin "aika kultaa muistot", eikä toisen virheitä enää muisteta.
Rehellisyys voi olla joillekin vaikeaa. Siinä joutuu katsomaan peiliin ja keskittymään vain näkemäänsä, ilman että voi osoitella sormellaan muiden suuntaan. Suoraselkäisyys on ihailtavaa, mutta kokemuksesta tiedän sen myös vaativan kantajataan paljon. Epämukavuusalueelle meneminen on oikeasti todella kivaa, siinähän oppii aina uutta!
Rakas eksäni useamman vuoden takaa sanoi heti alkumetreillä, että tanssiharrastus näkyy ryhdistäni. Sama ihana mies jaksaa vieläkin naureskella, että kävelen "nenä pystyssä" ja hukkuisin jos alkaisi sataa :D Suoraselkäisyys on parhaimmillaan, kun se on sekä fyysistä että henkistä.
Olen huomannut, miten jotkut ihmiset kantavat mukanaan joitakin menneisyytensä asioita ja ovat matkan varrella muokanneet ne täysin uudenlaiseksi. Olen kuullut useamman vuoden sisällä samojen tarinoiden yhtä uudistuvat versiot, ja otettuani puheeksi asian olen kohdannut aitoa hämmästystä: kertoja ei muistanut muuttaneensa mitään ja oli jopa unohtanut ensimmäiset versiot kokonaan.
Joku oli onnistunut muokkaamaan kokemistaan kauheuksistaan jopa hauskan tarinan, jolla naurattaa kuulijoita. Samalla hän terapioi itsensä eroon koko kauheudesta. Joku toinen taas keskittyi niin vatvomaan toisen ihmisen pahuutta, että maalasi tästä pienestä essuun pukeutuneesta kotihiirestä verenhimoisen lentokrokotiilin ja kertoi tarinaansa eteenpäin jo uudistetussa muodossa ihan tosissaan siihen itsekin uskoen.
Muokkaamalla muistiaan ihminen voi myös tehdä itsestään joko onnellise(mma)n tai onnettoma(mma)n.
Mikäli ihminen nostaa muististaan toistuvasti negatiivista infoa, oli se totta tai ei, hän kehittyy pessimistiksi, joka:
- vihaa menneisyyttään
- tykkää luetella kokemiaan epäoikeudenmukaisuuksia
- häpeää vuosienkin päästä joitakin pikkumokia
- pelkää tulevaisuutta
- ennakoi vahvasti pahoja tapahtumia tuleviksi
- aiheuttaa itselleen lisää hallaa
- rauhoittuu vasta varmistettuaan, että "päivän paha" on toteutunut
- lietsoo stressiään
- keskittyy ongelmissa vellomiseen
- menettää kyvyn nähdä ratkaisuja
- masentuu ja on onneton.
Mikäli ihminen nostaa muististaan etusijalle hyviä kokemuksiaan ja muistojaan, hän kehittyy optimistiksi, joka:
- kokee kiitollisuutta
- suhtautuu maailmaan uteliaasti ja tiedonjanoisesti
- toivoo muille hyvää
- keskittyy hyviin asioihin
- jaksaa enemmän pienemmällä liekillä
- ilahtuu pienistä itsestäänselvyyksistä
- vahvistaa hyvinvointiaan ja tyyneyttää
- lujittaa terveyttään
- kehittää ongelmanratkaisukykyään
- korjaa, parantaa, kehittää, rakentaa
- päästää luovuutensa valloilleen
- elää merkityksellistä ja sisältörikasta elämää
- on tyytyväinen
- tiedostaa voimavaransa ja soveltaa niitä
- on luontevasti tukena myös muille kulutamatta samalla itseään puhki
Parhaimmillaan kultakalan muistille voi nauraa. Nauretaan vaan, sehän pidentää ikää! Pessimisteille jää näin enemmän aikaa luetella maaiman virheitä ja surkutella niitä, ja optimistit saavat lisäaikaa ihailla auringonvaloa ja kastehelmiä.
Ehkä kesä, aurinko, loma ja luonto -yhdistelmä tekee tämän.
Ehkä myös elämän rakastamisella ja kiitollisuudella on vaikutusta.
Yhtälöön kuuluu roima annos useammassa asiassa onnistumisen huikeutta.
Olo on aivan mahtava ja energinen viimeöisestä valvomisesta, kostea&kuuma -ilmastosta ja parin päivän tien päällä olemisesta ja roudaamiseen osallistumisesta huolimatta.
Oli aivan mahtavaa vaihtelua normiarkeen herätä muutamana aamuna poimimaan marjoja suoraan puutarhasta aamiaispöydän antimien lisukkeiksi ja nauttia pitkään maukkaasta ruuasta ja yhtä herkullisesta seurasta myös hauskan road tripin päätteeksi.
Viime yön vietin vaihteeksi yksin kotona. Aamuyön viime metreillä istuin äskettäin päivitetyssä keittiössäni ihailemassa auringonnousua. Onnellisuuden ja hyvän olon tunne tuntui niin vahvasti, että melkein odotin sen ruumiillistuvan viereeni hahmoksi.
Sekoitellessani kevytmaitoa aamukahviini ihastelin kotini uutta ilmettä. Koin iloa ja kiitollisuutta siitä, että sisustusharrastukseni voi antaa paljon sekä konkreettista käytännöllisyyttä että henkistä hyvinvointia ja saavuttamisen iloa.
Aamukahdeksalta olimme jo Sipoon tienoilla poimimassa mustikoita ja mustikanvarpuja. Litra marjoja odottaa nyt kohtaloaan jääkaapissa ja yksitoista tiukkaa rehunippua kuivuu parhaimmillaan talven hetkiin.
Hymy on herkässä, ja siihen on paljon enemmän aihetta kuin olisin voinutkaan keksiä tai uskoa vielä muutama kuukausi sitten.
Olen todella, todella kiitollinen itselleni tekemistäni valinnoista.
Asenne todellakin ratkaisee.
Viime talvena halusin kaikkein eniten vain olla taas onnellinen, ja nyt olen onnellinen, ihan koko ajan. Mikä parasta, olen rakentanut onneni ihan itse, omin vahvoin pikku kätösin.
Joitakin toisten onnellisuus ja hyvä olo sekä ihan vain hymyileminen saattavat ärsyttää. Ajan kanssa olen oppinut suhtautumaan neutraalisti moisiin mörköihin ja mörökölleihin. Heillä on yhtäläinen oikeus synkkyytensä vaalimiseen kuin minulla hyvän oloni näyttämiseen.
Hauskaa on se, että moni synkkäilijä jatkaa silti seuraamistani ja tulee juttusille tai ainakin hakeutuu viereiseen pöytään. Ilmeisesti se onnellisuus, vaikka olisikin toisen ihmisen, vetää silti puoleensa myös niitä "totaalikieltäytyjiä". :D
Olen nykyään jopa kiitollinen ammattivalittajista, joita elämä tuo välillä luokseni. Heissä näen hyviä esimerkkejä elinajan päämäärättömästä tuhlaamisesta, ja se saa minut arvostamaan omia saavutuksiani entistä enemmän sekä olemaan entistä kiitollisempi siitä, mitä minulla on sekä jo takanani että vielä edessäni.
Kalenterikesää on jäljellä vielä kolmasosa, elokuu.
Heinäkuun saldoon ehti tulla uimarantakäynnit aurinkovoiteineen ja sikspäkkien tsekkailuineen sekä Lintsi-reissut softiksineen ja vuoristoratakirkumisineen.
Elokuu tuo mukanaan edelleen lämpöä ja auringonvaloa sekä niiden kypsyttämiä tuloksia.
Ilakoin myös siitä, miten paljon olen ehtinyt saada aikaan parissa päivässä. Koitin on virkistynyt, harrastukseni ovat saaneet lisäpotkua ja hyvä olo jatkuu.
