Vähän kaikesta ja paljon muustakin. Hektisiä ajatuksia laiskaan tahtiin ja toisinkin päin. Varoitus: Henkisesti keskenkasvuisille, negailijoille ja muille trolleille sopimatonta sisältöä. Onnellisuus ja positiivisuus etusijalla.
Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on huumori.
Tove Janssonin 100-vuotisnäyttely.
Muumit! <3
"Arbeta och älska" - aivan mahtava motto!
Arbeta och älska. Aivan mahtava motto!
Cafe Esplanad: raikasta katkis-tonnikalasalaattia ystävän seurassa.
Strindberg: cappuccino, suklaamuffini, pehmeä nojatuoli ja kirja.
Illalla huumoria, hyvää seuraa ja tummaa suklaata.
Sunnuntai:
Herääminen kartanon jykevästä muhkeasta sängystä.
Jättimäinen karamellicappuccino ja maukas aamupala.
Naurua ja auringonvaloa.
Nejä tuntia pihatöitä. Siinä vasta oli luomuliikuntaa :D
Oravanpoikasen kiipeilyn ja rapistelun seuraamista.
Kyläkaupan ruokaostokset paperipussissa pyörän tarakalla.
Maukas välipala.
Mangoa ja kiiviä.
Marjojen poimimista kartanon puutarhasta.
Naapurin kissan kanssa leikkimistä.
En haluu poseerata vol. 1Mähän sanoin etten haluu poseerata vol. 2Siis "ei" tarkoittaa "ei" myös kissan kielellä! vol. 3
Auringonottoa ja kirjan lukemista.
Auringonlaskun ihastelua.
Kuluneen vuorokauden fiilistelyä kotimatkalla.
Olinpa taannoin tilanteessa, jossa kanssani asioinut ihminen jätti noudattamata oman osuutensa sopimuksestamme.
Asiasta kysymiseen hän reagoi hermostumalla ja syyttämällä minua epärehellisyydestä sanamuodoin: "No en tietenkään noudata omaa osaani sopimuksesta, koska sä et varmastikaan ole rehellinen!"
:D
Mitäpä tuohon enempiä. Sillähän se minun epärehellisyyteni mitataan, että minä pidin antamani lupauksen. Toivotin tälle pikku kiukuttelijalle hyvää kesää ja hyvää jatkoa.
Meni muutama päivä. Sama tyyppi teki vielä sen mitä pystyi yrittääkseen aiheuttaa minulle lisäharmia. Ei tosin onnistunut, mutta yritys oli ihan huomionarvoinen.
Voi voi sitä tosielämän pikku trollia. :) Toivottavasti oppii pois tuosta valehtelemisesta.
Vietin eilisillan loistoseurassa: ohjelmaan kuului herkullista nepalilaista ruokaa, maukasta cappuccinoa, kaupunkinähtävyyksiä, syvällisiä keskusteluja, hyviä hoksaamisia, ratkaisuja, naurua, hyvää oloa ja makeita linnunkirsikoita.
Läheiset ihmiset ovat aarteita. Heidän kanssaan vietetty aika on erinomainen sijoitus omaan hyvinvointiin ja kasvuun.
Elämässä on rajattomasti hyvää. Sen saadakseen on osattava priorisoida ja valita se, mikä sopii itselle parhaiten. Turhuuksien jättäminen taakse edistää hyvinvointia ja tuo mukanaan uusia mahdollisuuksia.
Kun myöhäisiltana väsyneenä ja nälkäisenä saa yllättäen eteensä kulhollisen juuri oikein keitettyä spagettia omatekoisella tuoretomaatti-pippurikastikkeella ja maustevoilla, ja sitä popsiessa voi nauraa kuulemilleen hauskoille jutuille, tietää olevansa todella hyvissä käsissä.
Erityiskiitos taas kerran rakkaalle ystävälle ja virkistävälle huumorintajulleen.
Siinähän se yritti. Sinnikkäästi. Jaksoi ihailtavasti, vaikkei hyvin osannutkaan eikä ollut hyvässä hapessakaan. Vaikka sille oli kerrottu jo sanoin ja kuvin, että kiitos kiitos mutta ei kiitos kuitenkaan.
Ystäväni seurasi sivusta ja totesi tyypillisen herättävällä sarkasmityylillään: "Tuossa taitaa olla se sun seuraava poikaystävä!"
Ihana ystäväni. Tietää aina, miten piristää, vaikka olisi miten vaikea ja väsyttävä päivä takana ja toinen tiedossa. Nauru on erityisen ihanaa, kun se iskee päälle yllättäen ja jatkuu vaan. :D
Inhimillisyysfaktorin muistaen en nimittele enkä paljasta, kenestä on kyse. Sanotaan, että kyseisen tarinan päähenkilö on vaikkapa "ihminen X".
Ihminen X oli tässä taannoin päättänyt ja julistanut kovaan ääneen, että ihminen Y on maailman typerin, tyhmin, ärsyttävin ikinä (siis ever!), ja kaikkea muuta vastaavaa.
Sitten ihminen X sai tietoonsa asiaa, jota kuvaili mielenkiintoiseksi ja fiksuksi. Kuultuaan, kenen (henkilö Y) keksimästä asiasta on kyse, alkoi heti pakitus: "-- mutta onhan siinä siis joku asiavirheen kaltainen ja ainakin yksi pilkkuvirhe. Eikä se muutenkaan nyt niin fiksua ja mielenkiintoista ollutkaan..."
Huvitti todella paljon. :D
Erästä lainatakseni: "aika liikkistä". :)
Esitin kuluvalla viikolla puhdasta uteliaisuuttani kysymyksen, johon saamani vastaus aiheutti lapsenomaista riemua: en olekaan ainoa tai selkeässä vähemmistössä eräiden huomioideni kanssa!
Kyseessä oli kysymyksen asettelu, tai yleensä viestinsä asettelu.
Eräs ihminen oli kuultuaan kaverini matkasuunnitelmista alkanut neuvoa tätä: "Sun sitten pitää käydä siellä-ja-siinä paikassa ja sitten sun pitää tehdä kaikkea kivaa kun olet siellä."
Kyseinen ihminen tarkoitti varmaan ihan hyvää. Hän lisääntyi ja perheellistyi ja "keski-ikäistyi" hyvin nuorena, ja ehkä kokee jääneensä paitsi menemisistä ja matkustamisista. Hänen käytöksessään on huomattu aiemminkin ns. muiden kautta elämistä.
Se sanamuoto kuitenkin ärsytti keskustelukumppaniani, ja ymmärsin hyvin, miksi. Kumpikaan meistä ei pidä tätä neuvojaa tyhmänä tai pahansuopana, vaan hiukan tilannetajuttomana.
Toimimattomia esimerkkejä kommunikoinnista löytyy helposti ihan vain tarkkailemalla ympäröivää maailmaa. Jotkut ihmiset antavat itsestään simppelin tai töykeän vaikutelman jo sillä, että käyttäytyvät kuin yläastekiusaajat tai kyselyikäiset muksut, joilla ei ole mitään käsitystä kysymysketjunsa väsyttävyydestä tai tunkeilevuudesta.
"Vittu sä oot sokea idiootti kun et tajua."
versus
"Luulen, että et ymmärtänyt asiaani ainakaan kuten sen tarkoitin."
versus
"Kokeilen selittää asiani toisella tavalla, ehkä sitten viestini on selkeämpi."
"Hullunkurisinta ikinä on se, että..."
Niin. Ihan maailman eniten hullunkurista. :D
Joskus tällainen ärsytti minua todella paljon. Ihmisiä ympärilläni en kuitenkaan voi muuttaa ja vaikka voisinkin, siinä olisi ihan liikaa hommaa, jos meinaan pitää päivätyöni ja nukkua kunnolla joka yö.
Oman asennoitumisen tarkistus auttoi. Kohdalleni osuneille neuvojille olen sanonut vähän tilanteesta riippuen joko kiitokset "erittäin hyvästä neuvosta" tai sitten luvannut kääntyä heidän puoleensa jatkossa aina, kun en itse osaa elää omaa elämääni.
Uteliaille sarjakysymysten esittäjille olen vastannut kertomalla huomanneeni kyllä, että heitä kiinnostaa minun asiani, ja ymmärtäväni kyllä, miksi, koska elämäni on todella mielenkiintoista.
Yleensä huumori auttaa. Mieluiten hyväntahtoinen, mutta joskus (mieluummin harvoin) sarkasmillakin on sijansa.
Toisinaan sekä minä että dialogin toinen osapuoli olemme saaneet hyvät naurut ja tilanne on jäänyt alkumetreihin eskaloitumatta ongelmaksi. Toisinaan ihmiset ovat ottaneet itseensä siitä, että en ole halunnut jakaa heidän kanssaan joitakin asioitani tai olen kohteliaasti kieltäytynyt tuputtamistaan neuvoista. Muitakin reaktioita on ollut.
Jokaisesta tilanteesta on kuitenkin ollut hyötyä, vaikka se on joskus ilmennyt viiveellä. Ihmisistä ja itsestään oppii jokaisen itselleen sopimattomalta keskustelukumppanilta tuntuvan tyypin kautta.
P.S. Kiitokset myös W:lle. Olet ollut hyvänä esimerkkinä aggressiivisesta, hyökkäysmäisestä, pilkkaavasta lähestymistavasta, ja siitä huolimatta olen jaksanut sekä vastata kysymyksiisi että suhtautua juttuihisi huumorintajulla. Todennäköisesti et ole niin pahansuopa kuin millaisen kuvan annat itsestäsi jutuillasi. :)
