Vähän kaikesta ja paljon muustakin. Hektisiä ajatuksia laiskaan tahtiin ja toisinkin päin. Varoitus: Henkisesti keskenkasvuisille, negailijoille ja muille trolleille sopimatonta sisältöä. Onnellisuus ja positiivisuus etusijalla.
Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on valinta.
Takana on taas yksi hektinen päivä. Niitä on välillä, onneksi harvemmin useampi putkeen.
Sain paljon aikaiseksi ja kalenterissa on vielä muutama olennainen to do -merkintä. Joistakin suunnitelmista luovuin ihan vain siksi, että olen oppinut myös rauhoittumaan.
Pysähdyin tänään juoksemisen välissä hetkeksi. Se oli lyhyt mutta aivan valloittava hetki. Katselin auringonlaskua enkä tehnyt mitään.
Ja huomenna sama uusiksi.
Eiliseen päivään on mahtunut paljon, myös ihanaa, ja siitä olen kiitollinen.
Pohjimmiltaan kyse on fokuksesta, siitä, mihin haluaa keskittyä.
Minä en sitä hallitse. Eivätkä tietääkseni muutkaan.
Naisia syytetään usein mykkäkouluista tai hiljaisista mielenosoituksista: "Onko sulla kaikki hyvin?" - "On!" (vaikkei ole).
Minä olen törmännyt paljon miestenkin pitämiin vaikenemisleireihin sekä äänettömiin protesteihin - oli niihin annettu aihetta tai ei. Aika usein syynä on ollut jokin aiempi kokemus, jonka voimin mitataan maailmaa vielä vuosienkin päästä...
Älypuhelimia päivitetään, muttei omaa älyään.
Koen ikävänä ja toimimattomana mallina sen, että kun asia X kiukuttaa, siitä ollaan hiljaa, mutta sitten avaudutaan ihan olan takaa ja kierteelläkin asioista A-Ö (paitsi siitä äksästä). Arvaile sitten siinä miksi toista vituttaa yhtäkkiä maailman eniten jokin ihan ufo asia.
Nytkin oli kyse tahattoman huonosta vitsistä muutaman päivän takaa sekä sen seurauksena aika lailla aiheettomasta jos ei ihan aggressoinnista, niin pahantuulisuudesta ilmentymineen.
Itsehän olin autuaan tietämätön asian todellisesta luonteesta ennen kuin minulle siitä kerrottiin. Vaikka osaan lukea joitakin ihmisiä, en silti osaa lukea heidän ajatuksiaan.
Jokainen tekee valintansa. Huonotkin. Ja on niistä itse vastuussa. Minä en enää jaksa stressailla muidenkaan asioista. :)
Huomasin taannoin erään ihmisen tuovan esiin virheinä samoja asioita, joita hän itse harjoittaa oman arkielämänsä elementteinä.
Kyseinen ihminen ei ole hyvä eikä paha ja toimii välillä hyvinkin loogisesti ja välillä hyvinkin mustavalkoisen ehdottomasti. Joskus hän kuitenkin soveltaa tuplastandardeja: teko X on toisen tekemänä väärin (selityksiä ei hyväksytä) mutta hänen itsensä tekemänä perusteltavissa jollain selityksellä.
Yleensä asioista virisi keskustelua, jossa tämä henkilö tuppasi korottamaan ääntä, lopettamaan keskustelun kesken lauseen tai poistumaan paikalta, koska hermostui minun tavastani tuoda esiin hänen näkemyksestään poikkeavia näkemyksiä.
Tuli mielikuva noidankehästä, jossa en enää halunnut pyöriä. Kyseinen ihminen voi pyöriä siinä niin halutessaan itse tai jonkun toisen kanssa, mutta minä teen mieluummin jotain järkevämpää.
Päätin olla tekemisissä tämän ihmisen kanssa vain hänen "hyvinä" päivinään ja olla osallistumatta noidankehiinsä.
Katsotaan, miten käy. :)
Noidankehät ovat tuhoisia. Niistä kannattaa hypätä pois, koska ne eivät vie eteenpäin, vaan pitävät ihmistä kiinni huonossa asiassa, fiiliksessä tai toimintatavassa.
Elämä on valintoja. Ihminen voi itse valita aika pitkälle, miten reagoi, suhtautuu ja toimii.
Joskus elämässä tapahtuu asioita, jotka leimataan helposti huonoiksi: ikäviksi, pahoiksi, vahingollisiksi.
Muistaakseni japanilainen tai kiinalainen merkki sanalle "kriisi" on hyvin samankaltainen kuin merkki "mahdollisuus". Vähemmän miellyttävä tilanne voi hyvinkin olla elämän testi tai lahja, jonka ulkokuori hämää.
Ikäväksi luokiteltavien asioiden kirjo on toki laaja. Kuolema, ero ja menetys voi olla hyvinkin ison ja aiheellisen surun paikka. Joskus tapahtumaa on osannut odottaa tai sen on tiennyt tulevan, ja joskus se osuu kohdalle yllättäen. Suru voi ja saa silti olla läsnä, ja sen käsittämiseen ja käsittelemiseen menee oma aika, joka on kuitenkin lyhyempi kuin ihmiselämä.
Jotkut ikäviksi luokiteltavat tapahtumat ovat taas mittakaavaltaan pienempiä: niistä jää henkiin eikä välttämättä saa naarmujakaan, vaan vahvistuu entisestään - kunhan löytää sen oikean tavan tarkastella asiaa.
Tutkimustiedonkin mukaan masentunut tai alakuloinen ihminen keskittää fokuksensa herkästi vialla oleviin asioihin. Hän etsii pahaa hyvästäkin, odottaa rangaistuksen seuraavan voittoa tai hyvää tuuriakin. Sellaisten ihmisten seurassa voi olla hyvinkin raskasta olla. Olen onnekkaassa asemassa, koska voin helposti rajoittaa vastaavien ihmisten läsnäoloa ja vaikutusta elämässäni.
Erään taannoisen isomman menetyksen tai kriisin pyörteissä tein päätöksen lakata pyörittelemästä kipua aiheuttavia asioita mielessäni, eiväthän ne siitä muuttuisi miksikään. Asia oli tapahtunut tai tehty, eikä sitä voinut enää muuttaa tekemättömäksi. Seurauksilleen oli kuitenkin tehtävissä hyvinkin paljon, ja tein kaiken, minkä pystyin.
Tällä hetkellä näen, että kyseinen tapahtuma on ollut vain vaihe isommassa ketjussa, eikä se näytä enää olevan vallitseva tai masentava tai virheellinen tai muulla tavoin "paha". Se oli vaihe ja sillä oli oma merkityksensä. Sen jälkeen tekemieni asioiden valossa itse tapahtuma näyttäytyy ihan hallittavissa olevalta. Kokonaissaldo jää isolle plussalle.
Sinänsä simppeli asia, mutta kun sen tajuaa ja alkaa elää sen mukaan, ongelmien määrä pienenee huimasti ja olo paranee kohisten!
Jos ja kun sitä on ympäristössä, jossa voi pahoin ja jota ei voi muuttaa, kannattaa vaan poistua sieltä ja keskittyä sellaiseen, mistä on itselle iloa.
Mikään raha tai status ei ole sen arvoista, että mätänisi elävältä niiden takia.
Mikään pelko tai häpeä ei ole yhtä paha kuin se, että niiden takia valitsee elävän kuolleen elämän tai pikemminkin olemassaolon.
Jos ja kun joku tulee selittämään, että ei kaikilla ole mahdollisuutta tehdä moisia päätöksiä, kannattaa vain hymyillä.
Ei kaikilla olekaan.
Ei ihminen yksin ole vastuussa kaikista. Itsestään vain.
Lueskelin asioita netistä, ja törmäsin ilmiöön, jossa joku kirjoitti omakohtaisesta kokemuksesta, ja perässä tuli joku toinen kommentoimaan, miten "tämäkin on väärin eikä sovi minulle".
Ketju oli aika pitkä ja siinä oli useampikin ihminen juttelemassa, mutta seuraava kommentti sai minut tekemään päätöksen: "your negativity is just a living proof for some level of frustration".
Tästä on vain reilu kuukausi, kun sanoin eräälle ihmiselle: "Ei minua kiinnosta 'olla oikeassa'. Olen mieluummin onnellinen." Kyseinen ihminen oli toivonut kannanottoani johonkin asiaa X, ja kun lopulta annoin sen, niin siitä syntyi (taas kerran) lihava riita. Vaistoni oli neuvonut olemaan osallistumatta. Pitäisi jatkossa kuunnella sitä enemmän.
Nyt kokeilen aluksi vaikka muutaman päivän olla tekemisissä taas vain vähintäänkin neutraalisti asennoituneiden ihmisten kanssa. Lähipiirissäni on vain pari part-time negailijaa ja heilläkin on vain meneillään vaikeahkot elämäntilanteet. Muuten lähipiirini on täynnä kannustavia ihmisiä asennoituneena olemaan hyvillä mielin eikä luettelemaan ja kauhistelemaan maailman virheitä voidakseen tuntea olevansa jotenkin äärimmäisen fiksuja nähdessään maailman virheet ja tuomitessaan niitä.
Myös some tarjoaa paljon anonyymeja(kin) negailijoita ja muuta ajatusroskaa. Tämän spämmin voi myös norata, ja niin aion tehdäkin. Noraamisen seurauksena menetän vain ajanhukkaa, ja sellaiseen menetykseen olen enemmän kuin valmis. Negailijoilla on oikeus mielipiteisiinsä, mutta minun ei heitä tarvitse kuunnella saati tuhlata aikaani heidän kanssaan "keskustelemiseen". Minun egoni buustautuu paremmin vaikkapa salilla. :)
Jokainen skeptinen kommentti, jokainen päänaukominen, jokainen muka-nokkela uteleva kysymys vain näyttää negailijoiden perimmäisen luonteen ja vahvistaa käsitystäni siitä, että tein oikean ratkaisun jättäessäni heidät omaan arvottomuuteensa ja valitessani entistä rakentavamman ja positiivisemman tavan olla ja elää.
Entistä parempi fiilis, here I come! :)
"Clap along if you feel like happiness is the truth!"
