Valtalehtien välissä on antoisaa lukea syrjäisempiä lehtiä, niitä joita harva käteensä hakee.
Helmiä tai ainakin oivallisia täkyjä niissä on tarjolla vaikka kuinka.
Ei aina simosilmuja ja presidentin koiria, alasammuttuja koneita, isisejä eikä laihdutus-/ruuanlaittoniksejä.
Asiaa. Vaikka Viikko Pohjois-Karjalasta *.
Tosin VPK:n rasitteena on, Uutisvuodossakin pilkattu, Merja Mäkisalo-Ropponen: ei numeroa ettei nimi-/kuvarunsautta tästä kansanedustajasta. Siinä Riitta Myllerkin jää toiseksi.
Tavan immeisten näkökantoja virtaavassa muuttuvassa mullistuvassa maailmanmenossa lehdestä löytyy.
Niin kuin tietokoneen ylivertaisuuden ylistämisessä koulussa: onhan nyt aivan toista näppäillä koneen nappuloita kuin tarttua jonkun Uno Cygnaeuksen aikaiseen tylsään pännään.
Onneksi suurinpyörtein järjissänsä pääsi livahtamaan pois koulumaailmasta elämistä opettamasta noiden värkkien tieltä, jotka raivaavat kalkkeutuneet opettajat pois edestä haisemasta. Tai oikeastaan helpommalla kai siellä nyt pääsisi: kehottas vaan jotta nyt muruset töpselit seinään ja koodaamaan.
Vai pääsisikö ja mikä olisi turhautumisen aste opettajaraukan päässä?
Antaapa opettaja-muusikko Luukkaisen Leila M:n, joka takuulla on ajanhermoilla mukana, setviä ja selvittää mitä tuleman pitää jos kasvatuksen unohtaminen ja monen asian nurinniskoin kellauttaminen koulussa etenee: "Sitten alkaa huuto ja parku, kun opettajat yrittävät opettaa jotain kivikautista - kuten kertotaulua ja kirjoitusta, jopa kynällä! Ja kun pitäisi toimia ryhmässä sääntöjen mukaan ja selvitellä erinäisiä asioita suusanallisesti mieluummin kuin nyrkeillä tai parkumalla lojohuutoa ja uhkaamalla usuttaa äiti kimppuun."
"Tähän päälle 'digiloikan' kanssa vouhkaaminen on jo silkkaa ihmisen pilkkaa. Varsinkaan, kun emme ole tälläkään hetkellä mitenkään jälkijunassa teknologian käyttämisessä - kouluissakaan. Jos täällä jotain tarvitaan, niin inhimillisyysloikkaa."Pystyisiköhän tuon vajeen jotenkin koodaamaan?
*sidonnaisuudet:
kirjoittaja omistaa lehteä yhden osakkeen verran