Menestysteoksen Aseet pois kirjoitti Bertha von Suttner jo vuonna 1889.
Mikä on vaikutus suuresta suosiosta huolimatta? No, saahan niitä kirjoja kirjoitella. Maailman sodat vasta edessä. Ja paukkupetet voimissaan: viime viikolla vasta tämä kirkkotragedia. Koulusurmia vähän siellä sun täällä.
Pärttyli Rinne kirjoittaa lukiopoika Franzin lujasta uskosta muovaamaansa uuteen Tosiajattelun-filosofiaan esikoisteoksessaan Viimeinen sana, Noxboox 2014.
Kolehmaisella on jo oma Glockinsa, Franzilla oma nietzsche-aseensa. Franzin ase ei riitä on ostettava kahella tonnilla kolehmaisenlainen, sellainen, josta kaikki luodit lähtevät yhdellä painalluksella. Kohdekin alkaa hahmottua oman valoatuovan tosiajattelufilosofian myötä. Katsos, vaikka tuonne, missä voimistelunopettaja ikivanhoissa verkkareissaan peluuttaa palloa alempiluokkalaisten tunnilla?
Lukija alkaa kiemurrella mukana, takertua Franzin filosofiaan, joka kertoo kolmesta rakkauden tasosta ja jonka korkeimmalle syvimmälle viisauden tasolle, 'UUSI RAKKAUS', vain harvoilla ja valituilla on kyky yltää. Ja vain näillä harvoilla on siten oikeus jäädä eloon.
'Korkeimmalla tasolla ei ollut seksiä eikä altruismia, ei Erosta eikä Agapeta. Varsinkaan siellä ei ollut Jumalaa.'Ei Franzkaan taida ihan vielä yltää rakkauden korkeimmalle tasolle - vai miksi hän keskellä yötä kesken unien pukisi ja kävelisi neljän kilsan päähän ABC:lle ostamaan Virpi-jumalattarelleen sipsipussin, jonka Virpi puhelimessa on pyytänyt noutamaan.
Puet, lähdet yönselkään. On yli keskiyön, kello yksi...
Valmista tekstiä Pärttyli Rinne kirjoittaa, vääjäämättömästi vie asioita - kohti kuolemaa. Filosofi Rinne hallitsee psykologian lait ja kaappaa lukijansa kaikkeen kamaluuteen - kohti kuolemaa. Breivikin kuva alkaa välkkyä tekstin kirjainten paikalla, kuvotus yltyy sivujen myötä. Mutta ei auta, luettava on eteenpäin, pakko nähdä kuis äijän käy.
Ja niinhän siinä käy - pahasti.
Tai oikeastaan hyvästi, koska jne.
