Pitkästä aikaa vaihteluksi oli iso ilo istua yöllä yhdeltätoista oikeiden osaajien seurassa, jotka tuolla alhaalla akkaa jos ukkoakin esittivät. Ammatikseen kuukausipalkalla sitä tekevät, teatteria, vaikkei kenelläkään sitä FIAa nimen perässä.
Kilpakosinta viimeisen päälle menossa, Kilpakosijat loppuhuipennusta, tai oikeastaan lörähdystä - lopussa näet akat eivät yhtään kiinnosta! - vaille. Niin isä kuin poikakin ja päälle Jussi Leskinen ovat tavoitelleet samaa Saastamoisen leskeä koko illan kaikkine koukeroineen ja rippikouluineen, humaloineen. Vaan nyt on herätty siihen totuuteen että Leskis-Jussille Kaisa Saastamoinen kuuluu - ja pulinat pois!
Sikasen isä ja poika ovat hävinneet rasittavan pelin.
Ja nyt kuulemma olisi taas kiikaroitavissa joku leskeksi jäänyt ...
Itse Maiju Lassila on käynyt aina pelin välissä pukkaamassa tarinaansa eteenpäin, jottei homma paikalleen jämähtäisi eli jää siihen junnaamaan, mistä häntä aina eliitti syyttää. Tavallaan kuolleista on herännyt Algot Untola kun tietää että hänet on ammuttu sosialistina matkalla vankeuteen Suomenlinnaan 1918.
Ja nythän on 2014, ja on elokuinen lämmin vähäitikkainen sametti-ilta Kaavilla Maarianvaaran kesäteatterissa, ylimmällä penkkirivillä. Mikäs istuessa kaikkien näiden ihmisten kanssa, kaikilla meillä vielä henki tallella.
Tämä on juuri sitä Juha Hurmeen eeppistä teatteria, jossa näyttelijät näyttelevät ja näyttävät näyttelevänsä, siis syvästi paneutuvat rooliinsa olematta silti koko ajan sen vankina, roolihahmoonsa etäisyyttä pitäen.
Siis - katsokaas yleisö: näinkin näille henkilölle voi käydä.
Mainio suoritus. Kaikilta.
Räsänen Erkki, tangokuninkuus ei häiritse tippaakaan, kun mies potaltaa akkain perässä - housuissa tai housuitta (no ninhän ne iskelmätähdet tuppaavat Seiskan mukaan tekemään, heh!). Ja kaiken päälle mies on näytelmän musiikin luova voima, Pielisen yö ei huono.
Mahlamäki Anneli, voi helekatti mikä piste sen lukemattoman iin päälle! Niin rippioppilaana kuin yhdenäkin sukupuolta vaihdettuaan - transuttuaan? - Maiju Lassila-Algot Untolana koko tarinan muka-kirjoittajana, kaikkivaltiaana yhteennivojana.
Lukkaria, Sikasen poikaa ja kaiken 'pahan' alkua Saastamoisen leskeä unohtamatta. Ja haitaristi koko ajan tiiviisti mukana eläen; ei käynyt niin kuin Tohmajärvellä missä soittajapojat välillä toisiaan kuikuilivat.
Siinä ei säriseviä mikkejä tarvittu!
Erityisen hienoa oli liike, koreografiaksi kutsuttu, hienostunuttakin eikä pelkkää töytäilyä.
Harmi kun ette voi Maarianvaaran kiertävän ammattikesäteatterin Lassila-trilogian päättävää Kilpakosijat-esitystä enää tämän koommin nähdä, paitsi tänään vielä yhen kerran - tai jos ette sitten kotiinne tilaa.
Olisi viihdytty - ilman sitä Nuutisen tulishowtakin.
