Palataas kuninkaallisista Dianoista vähän arkisempiin askareihin kuten itsensä ja kissan madotukseen, mikä on vielä hankalampaa kuin prinsessana eläminen. Varsinaisen toiminta-action-elokuvafilmin siitä ohjaamattakin saisi, jos siihen koskea uskaltaisi.
Aikoinaan Alli-Vaittinen, silloin ei vielä Kuikka, toimi kansanterveyden hyväksi omalla P-Karjala projektillaan siinä missä Pekka Puska sittemmin.
Pekka otti rasvat pois, Alli pask...kakat.
Allille piti koulun kautta toimittaa kakkamökäle tulitikkulaatikossa eli ainetta lusikalla tikkuaskiin, aski kääreeseen, reppuun koulukirjojen ja eväiden, leipäpalasten ja maitoputelin, sekaan. Koululla sitten kikkarekäärön ojennus opettajalle.
Hymykö opettajalta?
Ei vaan nyrpistys. Ei, ei opettajakaan ollut siinä uskossa että oppilaaltaan jonkin lahjapaketin muka saisi. Ei toki. Ei kiitoksen sanaa tainnut kuulua - jos ei olehyvääkään.
Parin viikon perästä tuli sitten tulos perästä otetusta näytteestä: matokuurille vaiko ei. Ja jos kyllä, niin sama paketointioperaatio sitten uudelleen kuurin loputtua.
Eli jos kouluterveydenhoito nykyisin onkin vähän rempallaan, niin kyllä homma siihen aikaan pelitti.
Mutta äsh! Kissan, oman Lempin madottamisesta piti puhumani eikä omasta. No se jääköön huomiseen tahi yli. Se onkin hankalampi juttu!
