Ei pitäisi poistua Paratiisista.
Paratiisin ulkopuolella tapaa vain joko Stubbin kaltaisia kataisia, so. ylivilkkaita adhdlaisia ekstroverttinarsisteja tai sitten murhemiellä vaeltavia alamaisia. Niin kuin nytkin Onnin pistäydyttyä saavikaupassa, jossa tarjolla lyö-mä-tön tarjous:
KAKSI SAAVIA YHDEN hinnalla!
Vuotavan saunakorvon paikalle oli saatavilla kaksi ehjää.
- Menoksi! kehotti Onni omaansa ja istuutui kuskin vieruspenkille vesipojaksi.
Ajeltiin ja tultiin Tokmannille.
Allapäin kopeloi muuan mies pää saavin sisään taipuneena, koputteli, kopsutteli, manaili: - Laatu ei ykköstä ... vaan kai se yhden satsin kestää ...
Ei ollut O tunnistaa entistä koulukaveriaan, äänestä tunsi, ei olemuksesta: kovin oli ruttuuntunut naama viimenäkemästä.
- Pekka Perk!...ele, tervehti kumminkin enti-iloista kouluveikkoa Onni.
Ei hymyn häivää tällä vastauksessa: - Kiljua arvelin laittaa, hiivat jo on.
Masentaa kuulemma koko elämä, yksin jäänyt, akka karannut. Ilolientä sietäisi saada kitaan lipittää. Ei pelimerkkejä jalompiin aineisiin.
Tuli siihen toinen, mikä lie jumalluoma sivullinen. Neuvoja jakelemaan:
- Elä hyvä mies myrkkyjä juo.
Joku laitapuolen polkuja tampannut hutsinputsilainen ylimpänä neuvonantajana hyllyjen lomassa hääri, vahvistukseksi sanoa töräytti:
- Niin masentunut ei ihminen milloinkaan etteikö viinalla vielä masentuneemmaksi tule! Kokemusta ei puutu. Perskoht.Muuta ei virkkanut ohimenijä pois hissutellessaan. Olemus kertoi jotta kokemus oli puhunut.
Mitä teki koulukaveri?
Tehosiko neuvo vai manasiko neuvojan kuuhun? Sättikö? Jättikö saavin? Hylkäsi ohjeistuksen? Uskoiko?
Jännittyneenä seisoi Onni hyllyköllä, saavipinon äärellä, kiljukaverin aikeita seuraillen.
- Kaikenlaisia tietäjiä!
Niin tuhahti, kouluveikko, vaikka selvästi empi.
- Totuutta puhui, yritteli Onni vahvistella, - tuo kulkija.
- Niinkö luulet? sanoi tutiseva koulukaveri.
Saavioston unohti.
Vaihtoi ostoksen pienempään. Kassalle punainen ämpäri kainalossa käveli, Pekka Perkele, koulukaveri.
Tiedä vaikka mies marjaan menisi? - Puolukkaan vaikka. Taikka karpaloon.
Niin optimoi Onni kahta saavia peräkonttiin sovitellessaan.
