Mikset lentäisi - yltöhollille!
Kaunis kaunis kaupunki - ja siisti. Historiallinen, silti elävä.
Istumme katukahvilassa, leikkeillä, emmekä maksa itseämme kipeiksi: alle 20 euroa kahdelta olueineen. (Helsinki-Vantaan restauranttori myi saman satsin samalla hinnalla, tosin ilman ruokaa! Kiskuri!) Zloteilla maksamme, vaikka seiväshyppääjä Władysław Kozakiewicz aikoinaan tallasi zlotyt miltei seiväskuoppaan taaloihin nähden: "Zloteilla ei saa maailmalla eikä Puolassa mitään, dollareilla saa mitä vaan - myös Puolassa."
Ilmankos loikkasi sittemmin Länsi-Saksaan mestaruuksia voittamaan.
Ilta on hämärtynyt, kolmikymmenasteisen päivänpaahdon jälkeen yhä kahdessaviidessä jököttää mittari.
Kolmeen päivään emme ole poliisia nähneet, nyt kadulla kävelemässä useampikin. Minnehän kummaan se kadunkulmassa syömään houkutellut mies oli meidät johdattanut? Ei tämä syrjässä ole, keskusaukio muutaman kivitalon takana. Terasseilla kadun molemmin puolin muitakin ruokailijoita.
Stolarska on lähetystöjen katu: - USA, Venäjä, Saksa, Ukr.... selvittää opas seuraavana päivänä, - Hyvässä suojassa ja valvonnassa olette istuneet.
Kaupunki on kuin Praha, eikä ainakaan vähemmän tutustuttavaa. Lähellä Zakopane/Tatra 100 km. Ja sitten tietenkin 50 kilometrin päässä
Se Vapauden Portti: Arbeit mach....
Auschwitz-Birkenau.
Hyi helvetti!
Matka katkeaa, kertomus Krakovasta tähän.
Etten sanoisi: kuin veitsellä leikaten. Pihvi pöydässä, ajatukset uuneissa.
Näin sen näin - joku toinen haluaa nähdä sen, kumma kyllä, toisella tavalla, epäilevämmin, ties armahtavammin?
Puistattaa joka tapauksessa, und jedenfalls.