hikotusta ... sivumerkkejä

Ennen hypättiin rekeen,Taavetti ja Tiina kannoille, ja vällyjen alle jo ennen viittä aamuvarhain, ja annettiin aisakellojen helkkää kirkkotiellä, liinakon tepsutella.
Nykyisin vaikka autolla pyyhälletään kaikin käsimerkein varusteltuna, on aloitusaikoja mukavuussyistä myöhennetty. Kuka se nyt seiskalta jouluaamuna ylös! Paitsi ne joiden on pakko, kuten tv-väen.
Meille muille on sitten telkusta tarjona valmista tuotetta - livenä.

Iso porukka tarvitaan ja monenlaista ammattilaista jotta joulujumalanpalvelukset onnistuisivat kahdessa suorassa tv-lähetyksessä, ensin ruotsiksi ja sitten suomeksi. Kotimaa-lehti on haastatellut ohjaajaa Rufus Hedengreniä, joka on askaroinut huomenna joulupäivänä Kirkkonummen kirkosta lähetettävien jumalanpalvelusten kimpussa jo viime huhtikuulta lähtien jollain tavalla. Viimeisen kuukauden ajan homma on tiivistynyt.

- Suorassa lähetyksessä käytetään parisataa kuvaa. - Kuvien on oltava kauniita ja merkityksellisiä.

Seurakunnan puolesta jumalanpalvelukseen osallistuu 15-60 ihmistä työtehtävissä, tv-tiimissä on mukana 13, joista saa mielenkiintoisen ammattiluettelon: ohjaaja, käsikirjoittaja, kuvasuunnittelija, käyttömestari, äänimies, valosuunnittelija- ja assistentti, valaisija, neljä kameramiestä sekä studio-ohjaaja.

Melkoinen revohka ja tyyristä lystiä - pyhätyö pyhänä yönä.

TV1 klo 10.00
FEM klo 8.00

- Turha polttaa takapesille, maisemissa heitto kuitenkin.
- Ja kenttä rullaa!

Se oli ennen se, nyt on nyt ja toisin. Tänä kesänä tasokkaampaa:

- Nehän saa kiinni!

- Eikä jatkuvasti lyönti lirvaha räpsän alta ohi!

Yllätys yllätys, ja elämys, oli Superpesis-peli pesäpallokentän tekonurmella. Ylimmällä sarjatasolla Viinijärvellä.
Ja kerrankin ЦСКА-Sotkamo taipui!
No eivät tietenkään ne miehet, Kohosille nyt kukaan pärjää, mitään mahda ikinä, vaan naiset, nuo Vuokatin katit pisteittä lähtivät Kainuuta kohti. Ja mikäs oli muutenkin istuessa kuuma makkara suussa, kahvimuki kädessä auringon porotuksessa. Eikä yleisössäkään ollut tällä kertaa mölöttäjää. Alarivin ukotkin tiirailivat kentälle rauhallisina, vissiin auringon pehmentäminä; joskus vain kuului laimea 'nyt tyttö potlit väärin' -vastalause kolmospesätuomarille tai 'selevästi ennätti kakkosele, pirsetin laikkaukko näytti viärin, perhanalainen'.

Kaukana kaukana pysyi ärsytyskynnys katsomosta, ei tietoakaan kiekkokaukalon kukkoilusta, jalisfanien riehunnasta. Ei kentälläkään suukopua. Ainoa häiriötekijä oli pauhaava musa, joka ei mitään keesäiillan vaalssia soitellu.
Rattoisa meininki, siis, yllä.
Älypeli ei aggressioita mausteeksikaan kaipaa. On tiedettävä seuraava siirto kuin shakissa ja valmisteltava jo sitä seuraavaa. Siinä jouda ärhentelemään eikä ...tuile....

Olivatpa tyttäret kehittyneet viime kesästä, puhumattakaan edelliskesistä. Olivatpa!
Vaikka vielä onkin matkaa taivallettavana entisiin Karttusiin, Räsäsiin, Turpeisiin sekä kaikkiin muihin kultaisiin.
Vaan vielä putkahtavat kukkimaan nämä satavuotiaan Vinkun ent. Taipaleen Vekaran vekaratkin, uskokaa pois. Härkösen Niinan lukkarointi on jännää survomista, ikään kuin syöttölautasta ei olisikaan - käsi kuin korkkiruuvi. Ja Määtän Lauralla räväkkä meno koko ajan yllä. Ja ...

Mikäs tuossa kauniina kesäiltana, ilta kuin valssi, ei oo ukkorivin kallellapäin katellessa, huulta lipastessa, onnenpäiviä ootellessa, mitalit jos muukin siinä silmissä siintämässä: