Lukumiehen lehtivalinta ei tuota vaikeuksia, vaikka yllättävä onkin. Varma on valinta.
Valittavissa
joko riemunkirjava Seiska 39
tai kalmankalpea huomaamaton Parnasso 5.
"Ensyklopediselle narratiiville ovat ominaisia alluusiot ja laajat historiallis-filosofiset perspektiivit sekä pyrkimys luoda uudenlaisia kerronnan muotoja, joilla pureutua vallitsevan aikakauden psykopatologioihin."Tommi Melender yrittää varmaan itse luoda uudenlaista kerronnan muotoa arvostellessaan Thomas Pynchonin 1001-sivuista romaania Painovoiman sateenkaari.
- Ei helevetissä! Kunhan ei narraisi, nenusta vetäisi, parahtaa Lukumieskin moista. - Jokin tolkku sentään sietäisi olla...
Paiskaa tilaamansa lehden laattialle lukemista odottavien, iso pölyinen vuori, joukkoon ja helpottuneena avaa Seiskan.
Ja johan tajuaa:
BB-Tuulikin hurjat rikostaustat
Neumann: Kieltäydyin terapiasta
Helena Lindgren höpötti luuriin.
Anna Puu hajuvesiostoksilla.
Niklas Hagman pysäköi jalkakäytävälle nälissään.
Ben Zyskowicz matkusti junassa.
Björn 'Nalle' Wahlroos jätti laukun vartioimatta lentokentän kahvilaan.
Duudsonien Jukka Hildén ruokaili rauhallisesti.
Näihin paneutuu Lukumies, uskokaa tai älkää, jättäen Melenderin Postmoderni klassikko panee hanttiin -jutun vähemmistövaltuutetun ja muiden narratiiviensyklopedistien heiniksi.
Pikkuisen kademielin, se tunnustettakoon. Älykkökin kun mielestään on - mokomakin mensalainen!
Potkii toki, ajatus, vielä vastaan vähäsen ja heittää pohdintaan: - Entä jos Parnasson levikki olisi Seiskan levikki, ja Seiska vain rippeitä kiinnostaisi? Mahtas muu maailma öönä olla, sivistyskansaa kadehtisi?
ks. fiksaatio