Vähän Tour de Francen makua. 700 kilometriä tervavenesoutua aikaan 20 d 26 min. Kustavista Hailuotoon. Kahden miehen voimin. Fiktiivisten Aimon ja Köpin, joista Köpi on Juha ja Juha siis faktaa. Eli tuo matka oikeasti soudettu on.
- Vahva lukuelämys! Noinhan ne ammattilukijat tahtovat lausua helmen löydettyään. Ja Kääriäis-Sepi vielä lisäisi: - Hyvin vahva.
Saman sanon minäkin. Ja vähän niin kuin toisella suupielellä ja huumormielellä lisään kuten Ruuskasen Antti ennen Lontoon olympialaisia:- Nyt vuan ennee herkistellään niin kun ne Urheilijat tuppoovat sanommaan.
Tilitellään ja selaillaan kerraten, mentaalisesti.
Juha Hurme, 59, Paimiosta jämptissä opettajaperheessä varttunut kirjailija-teatterimies on Hullun jälkeen kirjoittanut viisaan kulttuurikirjan, sekä henkisen että ruumiillisen: Nyljetyt ajatukset Teos 2014, 487 s.
Aimo ja Köpi soutavat, patikoivat, hyppäävät kympistä veteen aina tornin nähtyään, ja ennen muuta keskustelevat syvällisiä taiteilijoiden luovista saavutuksista lähinnä kirjallisuudessa ja myös musiikissa.
Voimissaan ovat miehet, ei vielä merkkiäkään Hurmeen manuusta: fyysisesti ponnistelematon rapautuu myös henkisesti, väistämättä.
Psykoosista selvinnyt - jättämällä oma-aloitteisesti lääkityksen pois - kirjailija Hurme kirjoittaa psykoosista selviämisestään Köpin sanoin:
- Ei sellaisesta voi palautua. - Jonnekin se ihmistä vie. Niin kuin tämä souturetki meitä. Emme mekään ole tämän jälkeen ennallamme. Mutta on Hurme kuitenkin toimintakykyinen ja yhteiskuntakelpoinen. Ei tarvitse pakkopaitaa ja kykenee hankkimaan niukan elantonsa. Voiko enempää vaatia?Itse luin kirjaa kaksikymmentä päivää*, samassa päivätahdissa etenin kuin soutajatkin tarkkaan kuunnellen ja alleviivaten lukuisista repliikeistä antoisimmat. Niitähän riitti niin, ettei tuota kirjajärkälettä enää kukaan toinen voi lukea häiriintymättä.
Oli jännä palata kirjoihin ja kirjailijoihin, joita soutuvelloset läpikäyvät kolmiviikkoisen soutupurjehduksen aikana ja joista lähes kaikki joskus olen puhkilukenut ja jotka syvän lähtemättömän, pysyvän jätöksen ovat mielentilaan kakkineet: Dantesta Huoviseen, Mukasta Dostojevskiin, Gogolista Runebergiin, Beckettistä Kiveen, Kafkasta ... - sekä ennen kaikkea kaikesta Volter Kilpeen!
Musiikkiinkin yritin tarrautua, irti saada jotakin, vaikka se kenttä ja genre outo ja vieraaksi jäänyt onkin. Musiikkisoutupätkät sain purjehdittua nopeammin kuin nuo soutajat, jotka hekin - kumma kyllä! - silloin tällöin virittivät purjeen tervaveneen vientiä helpottamaan.
Tuota pientä purjelusmuilua en niin paheksu, mutta sitä paheksun etteivät soutajat vahingossakaan kelpuuttaneet mukaan itäsuomalaisia suuria kielenkäyttäjiä Lehtosta, Turusta, eivätkä pohjoisempaa poikaa Päätaloa, joka sentään merimaihin Ouluun tuon tuostaan nuoruudessaan palaili ja palasteli.
Kirja päättyy 15-sivuiseen Hakemistoon, mistä voinee päätellä ettei Nyljetyt ajatukset romaani ole, vaikka tunnetäyteinen onkin. Jos ei tietokirjakaan, joka on tunkuun tietoa täynnä.
Mutta oli mikä oli, niin kova on Hurmeen saavutus, laaja ja vaikuttava kuin Pekka Kuusen Tämä ihmisen maailma tai samakaliberinen Heidi Liehun Perhosten valtakunta aikanaan.
