Kertomuksia mummon ja lapsen ja lapsenlapsen yhteiselosta on kauniimpiakin kuin tämä; tämä on karuimmasta päästä melkein kuin Punahilkka-satu, jossa sutena häärää vennäänmuan mummo.
Melkein vastaavasta kirjoitin kirja-arvosteluunkin muinoin: "Voi hyvänen aika millaisen teoksen turkkilainen Yashar Kemal on taas maalannut! Poika ja lokki. Väliin painajaisunista pahin, väliin saduista hellyttävin. Väliin kuin painajaissatu nykyajasta ja päättömästä väkivaltaisuudesta."
Jotenkin venäläisen muamuskan yhdistää mieluummin kyllä rakkauteen kuin raakuuteen. Vaan jos päässä heittää, voi tuloksena oli soppa, missä lapsi ihan oikeasti haluaa tulla haudatuksi jalkalistan taakse, jotta sitten saisi olla lähellä rakkaintaan, tiirailla äitiä sieltä ja nähdä joka päivä.
Mummo kun on mikä on: tuulellakäyvä.
Sairas, joka pitää kynsiensä alla miehensä, tyttönsä ja Sashan, tämän 'lutka'tyttönsä pojan - karmealla kielellään, missä hienotunteisuudelle ei sijaa ole.
- Senkin paska!
- On siinäkin rampa!
- Ei se haittaa, tämä on hänen mummonsa perse eikä jonkun huoran, joka on vaihtanut lapsensa kääpiöön!
Että sitä rataa.
On siinä pikkupojalla, Sasha Saveljevilla, siis oltavat.
Mummo ylisuojelee sekä ylilääkitsee ja ylihaukkuu pojan jonka puoliväkisin on ottanut lutkaksi määrittelemältään tytär-Oljalta.
Sitä mennään eikä meinata - aina hautaan asti.
Tässä kirjassa jos missä saa lukija puntaroida taas omaa empatiakykyänsä: väliin on aivan hukassa, kun ei tiedä itkeäkö vai nauraa. Jotenkin ikään kuin turtuu sanalliseen väkivaltaan, jota mummoraaska, tuo pahasisuinen ja -suinen Nina Antonovna, harjoittaa. Vastahan tuota empatiakykyä koeteltiin ranskalaisen Fournierin tositarinassa Isi, mihin mennään? ja mittailtiin että kenellä sitä heinää päässä oikein on.
Pavel Sanajev: Haudatkaa minut jalkalistan taakse (Into 2014) on venäläistä vapautunutta, viimeisen päälle päästelevää nykyproosaa. Neuvostoliitto on muisto vain, siitä on jo toistakymmentä vuotta, paitsi mitä nyt mummon kaappi näyttää jäljellejääneet tavat: tuo ja tuo suklaa tai tuo säilykepurnukka on varattu lääkärille, tuo sairaanhoitajalle, tuo puteli jne.
Jotta hoito turvattaisiin, nähkääs!
On magnetofonit, vaarin ulkomailta tuoma, ja kaikki.
Siinä rähinässä magnetofoni saakin korvata äidin, ainakin mummon tylyttävin sanoin tyttärelleen: "Sillä ei ole äitiä mutta onpahan magnetofoni. Ei se mitään, magnetofoni ei petä sitä niin kuin eräät ..."
Hyvää äitienpäivää! Ensi sunnuntaita.
Kirjoitettaessa soi Mummo-sarjan tunnari - https://www.youtube.com/watch?v=rg6L37V7KdM
21 kommenttia
Vox Populi
7.5.2014 18:56
Arvoisa mummonpotkija hikkaj
No, tuo titteli toki on vain kuvaannollinen, semmonen honoris causa.
Vähän sen alumnin sukuinen. Mutta raadollisempi.
Taitaneeko olla se Sasha Saveljev nuita hiihtäjä-Saveljevin sukuisia.
Sillä Sergei S:llä meni Olumppialaisissa 1976 viestin itseoikeutetut ja kirkossakuulutetut kultamitalihaaveet ihan persiilleen, vaikka muuten oli kova hiihtomies, ja olumppiavoittaja.
No kun viestin alussa selvään johtoon jo ehtinyt Jevgeni Beljajev meni neuvostoliittolaisavaruusteknologiauutuusmononsa särkemään, ja yhellä suksella joutu pitkään hiihtämään. Pitkänenpä otti kiinni ja ohitti. Eikä ennää kiinni saatu suomipoikia !
Siinä neukkujen varma kulta vaihtui pronssiksi. Ja Mietaan ynnä kumppaneitten kultamitali oli Neuvostoliitossa keksityn uutuuskärkisidemonon ansiota !
Siellähän sitä on kaikki muukin keksitty !! Niinku se yhestoista venäläinen. Tuntemattomassa.
Silloin ois Sergei Saveljev mielellään jalkalistan taakse hautautunut. Häpiästä.
Ja jos ois ollut vielä Isä Aurinkoinen vallassa, niin ois koko kärkiside-neukkujoukko ynnä siteen keksijät haudattu Katynin mehtään.
Huomaa tässäkin kuvaannollinen vertaus !
Ei niitä Katynin mehtään ois… vaan siperialaiseen ikiroutaan !
Vastaa kommenttiin
hikkaj
8.5.2014 08:45
voksi,sir
kaikkeapa sinäkin muistat reilusta urheilusta!
Tosin tuon monoepisodin muistan nyt minäkin kun mieleen juohautit.
Voisko sanoa epämääräisesti: - Paree jalkalistan takana kuin jalka irtoavassa siteessä!
ps
Et sentään ehotellu Lerynin kanssa mehtään kun mehtään....
Erkki Pystykorva
8.5.2014 15:29
Ho hoi,mitäs tuosta jos mummo lyttää,mutta kun eukko rupevaa retteloimaan niin se on jo vähän erlainen meininki.Siitä on oksat pois ja aitaa kaatuu.
Vastaa kommenttiin
hikkaj
8.5.2014 18:19
EP & HauetHau!
Ei muuta kun jalakalista irti ja sinne se!
kariav
8.5.2014 21:20
Silloin kun tapettihommia tehdään ja tapettimies on talossa eikä esimerkiksi keikalla Ukrainassa, pitää jalkalista irrottaa, että seinäpaperi saadaan siististi sijalleen, eikä ole tarvis esimerkiksi pyöreäpäisellä ruokailuveitsellä työnnellä kosteata tapettia jalkalistan ja seinän väliin, joka sekin toimenpide varovaisesti suoritettuna saattaa onnistua seinäpaperia puhkomatta, mutta kuitenkin varminta ja käytännöllisisntä on irrotus, joka johtuen jalkalistoissa yleisesti käytetyistä pienehköistä nauloista (1-1,5"), on todennäköisesti onnistuva hyvin, jolloin kyseiset naulat jäävät irrotusvaiheessa kiinni listoihin, ja siten seuraavassa vaiheessa listat on helppo sijoittaa paikoilleen entisiin naulanreikiin kevyesti vasaralla napauttamalla varoen kuitenkin vahingoittamasta maalipintaa, jota voi suojella esimerkiksi pehmeästä puuvillakankaasta muodostetulla sopivan paksuisella taitoksella.
Vastaa kommenttiin
Jussi_2011
8.5.2014 21:36
Hv.
Lukemasi kirjan nimessä on tuttu kaiku; haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen, Dee Brown:in kirjoittama...painava pieni kirja, jonka nimi on kylläkin pitkälti lainattu Pulizer palkitun runonikkarin Stephen Benetin eräästä kirjasta.
"I shall not be there/I shall rise and pass/Bury my heart at Wounded Knee,"
Wonded Kneehän oli 150:n sioux intiaani miehen, naisen ja lapsen tappo paikka.
Tuskinpa yksinään tuo Sergei on jalkalistansa takana ?
Vastaa kommenttiin
Vox Populi
8.5.2014 21:44
Arvoisat remonttireiskat ynnä luunkätkentävirtuoosit
Jos olis semmonen perinneneukkulainen maalattia-asunto, niin yksin tein hoituisivat luitten jos lihojenkin maahankätkennät suoraan kuvitteellisenkin jalkalistan alle.
Siihen vaan tapettimiehen kuvapaperi päälle. Eikä kukkaan arvaa mittään.
Ei ennenku Pystykorva tai vaikkapa luppa- tulis nuuhkimaan astalokätkennät esille.
Se kuulusa esibeatle Simson käytti kuulemma astalonaan aasin leukaluuta.
Pahasuisilla mummoloilla viärä leukavärkki kun oikein pahana on, ei muita astaloita tarvita. Astahovista nyt puhumattakaan.
Sillo vois sitä ihan itse edestänsä Lerynin kanssa mehtään hiipijä. Luonnonrauhaan.
Ja jos vielä jalkalistan mukkaan kainaloon ottaapi nauloinene päivineen, menee siinä tyhmemmältä tapettimieheltä sun mummelilta ja Astahoviltakin sormi suuhun.
Kun ne ei ennää tiijä, mistä etsiä.
Vastaa kommenttiin
kariav
8.5.2014 23:10
Tapezierungin tiimellyksessä (ручной клади) on sinänsä paha, jos sormi joutuu suuhun, jolloin voi tulla sanottua, mitä sormi suuhun tuo, aivan kuin suomalaisessa taannoisessa urbanihkoa elämänmuotoa esittelevässä Armand Lohikoski/Maisteri Toivo Särkkä-taide-elokuvassa pitemmästä ja toisaalta taas samanmittaisesti lyhyemmästä tapetointimiehestä - tosin useita muitakin elantoaloja kokeilleista - kerrottuna, jossa kyseisessä filmissä viimemainittu heistä maisteli seinäpaperin kiinnittämiseen kohdennettua liisteriä todeten sen olevan "hyvää häppää".
Vastaa kommenttiin
hikkaj
9.5.2014 09:45
Hollilaiset!
Täällähän on tunnelma jo melkein kuin Kauppalehden aikoina: hollisali täynnä miestä ja mielipidettä minkä nyt tupakinsavulta erottaa. Oikein!
Muuten ite tuo Sanajevin kirja ilmestyi Venäjällä jo vuonna 2003.
Vastaa kommenttiin
Jussi_2011
9.5.2014 12:13
Hv
Eihän sinun pitänyt mihinkään käännöskirjallisuuteen sotkeentua ? Mitenhän tuonkin käännöksen laita lienee, liekkö kyse edes jalkalistasta vaiko jostai potkupellistä tai kynnyspuusta. Eppäilen setsuuria sotkeutuneen tähänkin liisteriin.
Vastaa kommenttiin
hikkaj
9.5.2014 16:09
jussi
ei pitäny, ei pitäny, mutta lipsuupi sillon tällön.
Onneksi vakaana ja vankkana tuossa vierellä on turva: se Volterin ja Hiljan kirjeenvaihto; yli puolivuotta oon heistä nauttinut - ja vasta puolessa välissä.
Herkullinen.
Näitä jalakalistoja sitten siinä sivussa kielenkiinnottomasti, vähän puolhuolimattomasti niin kuin sanomalehtiä sellailen: aina niistä jottai irtoaa - tästäkii lähti jalakalista!
Alkuperäinen nimi on jotain: Pohoronite menja za plintusom.
Vox Populi
9.5.2014 12:21
Arvoisa Mittumaari ynnä muu holliväki
Itekkii oon eppäilly, että ihanko vaan kapoinen jalkalista.
Ettei vaan ois seinäpaneeli tai wanhanajan asbestilevy.
Siitä sitten riittääpi paneelikeskustelua jos kohta asbestisaneerausta usiammallekkii hollitupalaisellen !
Vastaa kommenttiin
hikkaj
9.5.2014 16:13
voksi, sir
Vennäällä on kaikki mahollista: mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy.
"Asbest: - Njet probleem!"
Erkki Pystykorva
9.5.2014 18:49
Mitenhän ois jos ajas lihamyllyn läpi ja syöttäs minkeille niinkuin aikoinaan Juuassa?Nykyiset jalakolistat kun ovat muovia,ei sinne kummonen ruato sovi.Liekköhän sillä Mats miehellä metätysporukassa lihamyllyy, jos vaikka vuokroisivat?
Vastaa kommenttiin
hikkaj
10.5.2014 08:15
Eki Hau&Hau!
Juuan muistan, vaan katopa miten paljon paremmaksi panee Vanhis: http://www.city.fi/blogit/2650/kivikauden+dieetti/126960. Muka kaunis tapa!
Matsilla porukoineen lie lihamyllyt ja vehkeet, mutta val. humanistin elkeet.
Vox Populi
10.5.2014 14:01
Arvoisa listväki
Kiinaan voisi ne muoviset listat myydä. Äidinmaidonvastikkeisiin kuulemma jauhavat.
Yhenlaista väestöpolitiikkaa ...
Vastaa kommenttiin
Vox Populi
10.5.2014 14:03
No johan tuli alitajua.
Listaväkeä tarkoitin.
Nyt joku jo sanoisi. että listiväeksi kutsun !
Aboriginaalijuttuja ne ...
Vastaa kommenttiin
hikkaj
10.5.2014 15:40
voksi, killer
eikös tässä koko aja listimisestä oo kysymyskin!?!
Vox Populi
10.5.2014 20:01
Arvoisa holisti-hikkaj
No holistisesti katsoen toki juurikin niin ...
Vastaa kommenttiin
hikkaj
11.5.2014 08:57
voksi
järkyttää vaan yhäkin tuon Vanhiksen kauppareissu!
Koko ajan silmien alla: luusoppaa vailla oleva mies pyörimässä Turun kauppahallilla = ks. yllä Pystykorvan kautta linkki.
Anonyymi
5.12.2021 10:32
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin