hikotusta ... sivumerkkejä

Joku huumeissa, joku keskikaljassa, joku raskaana, joku vihaisena kuin piru, joku hyökkäävänä, joku - melkein tavallisena!
Ala opettaa!

Onneksi vain pieni osa on yleensä viitsinyt lampsia kouluun nuokkumaan - helpottaa opettajaa, joka puolestaan ajelee viimeisiään omassa avioliitossa.

Ovat kertausluokalla, ammatinvalintaluokalla. Ammattikoulussa ammattia etsimässä.
Mutta kun:
Nicolla on oppilaitosympäristöyliherkkyys niin on jäänyt kotiin - moni muu urheampi käy joskus koulussa, vaikka diagnoosista käy ilmi: jaksamisvaikeus; turhautumishäiriö; mielenkiinnonlöytämisen hankaluus; laaja-alainen välinpitämättömyys; akuutti instituutioviha; keskivaikea sopeutumattomuussyndrooma ...

On siinä epäpätevällä sijaisope-Annilla urkkoa kerrakseen, ja kuten sanottu: oma elämä rempallaan ja palasina myös: tahtoo kulua viinilasillisen sijasta koko pullo, helpostikin - ja mies viemässä lapset mukanaan.

Elämä on.
Tällaista. Toisilla. Toisilla toisenlaista: PhilBill Gates ja Björn Wahlroos eivät taida tunnistaa näitä edes lajitovereikseen - tai ammattiin koulutettavat heitä? Samassa maailmassa silti: lajikirjoa riittää ihan järkyttävästi.

Minna Finstadin ja Sari Salmisen Onneks tänne saa tulla kännissä, Nordbooks 2015, on fiktiivinen, mutta totuuspohjainen kirja, joka kertoo mukaansa imaisten tarinoita ammattikoulusta, niistä kaikista reppanimmista - sanoisiko ulkopuolelle jätetyistä, jättäytyvistä ja jäävistä.

Eivät taida olla pelastettavissa, vaikka yhteiskunnan tukiverkosto aika kattava onkin.

http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/onneks-tanne-saa-tulla-kannissa-tarinoita-ammattikoulusta/

Kuningas saa aina toteuttaa tarpeensa.
Onhan näitä kingejä, jos jonkinlaisia, kuka milläkin nimikkeellä, ollut ja on.

Katsotaas missä sekalaisessa järjestyksessä mieleen laukkaavat, hevostelevat, mielensä mukaan elämöimään tunkemassa - aina vaan ja yhä uudestaan mölyämässä, unohtumattomissa:

Gaddafi näkyy tulevan ekana teltastaan, Hussein, Saddam, tokana - kuolleita raatoja jo kumpikin vaikka tuossa yhä elävät;
sitten tämä korean pullukkapoika, mikä paha Uni se nyt onkaan, pullana kielen päällä kolmantena;

neljäntenä Nikolai
Ceausescu totta kai Jelena-pirunsa kanssa, jouluna lasittuinein pelkosilmin parvekkeella:
- M I T Ä stä!! pirua, eivätkö ne tottelekaan enää, kansa;

Bokassa, se pikkumies ylisuuressa uniformussaan rinikkarinnoin, Keski-Afrikasta, sieltä mistä marakatit kerran, ja samassa rytäkässä kannibaali Idi, Amin Ugandasta, vasaralla tapattaja, pugilisti Elis Askin kaveri - ja näiden hirmujen kuvat meillä Ilovaaran koulun opettajainhuoneen seinällä raameissa roikkumassa talonmies Pikkaraisen rinnalla, kun ei Halosta huolittu!

Kavalkadi jatkuu, jatkuu, ilman googleakin jatkuu tämä sortin sakki. Loputtomiin: Napot, Hitlerit, Stalinit vielä läpikäymättä, tämän uusimman jononjatkon kanssa. Tsaarit, Iivana Julmat, Pietari Suuret.
Menemättä keskiaikaan, Englantiin. Ollenkaan Ranskaa koskematta, alkuperäisheimoihin kajoamatta antiikkia kohti, pysähtyy ajatuksen kulku Neroon, Julius Caesariin.
Mutta mitäs nyt!
Ketäs nyt sieltä marssia piipertää, yhä pienempää kihoa: kaupunginjohtajaa, kunnanhallituksen puheenjohtajaa, valtuutettua, lautakuntaa ... jos ilkeäisi niin nimeltä mainitsisi, vaan olkoot, sen verran vähäiset.

Hupsuja, huimia riittää! Ja millä oikeudella?
Suuren luulon oikeudella. Sen. Juuri sen.**

Ei siedä jatkaa loputonta luetteloa pitemmälle, topattakoon jo!
Luokkakuvan viereltä ottaa Davidin, tämän Kilven Bathseban siis, ja sieltähän kaiken oikeutus löytyy**. Ennen kuin jatkaa sitä, katsoo luokkakuvaa ja siinähän lukion poikarivien edessä istuu pienenä hentona varsinainen diksujen diksu, joka tapatti pojankolleilta oman tahdon, teki pojista lampaita: Elli, rehtori - varsinainen Rex!

** Ja suurempi ja väkevämpi ihminen on se, kenellä suurempi täyttymyksen voima rinnassa pakottamassa on, ja sentähden olen minä kuninkaaksi syntynyt, että minun rintani käynti hillitön on. Ja kun minä kuningas olen, niin on minulla ilo murtaa, kun minun halujeni tie suljetaan.