Kohtalon ivaako lie ollut nähdä keihäsmies just ennen sitä, matkalla sinne.
Syöntipaikalla Tanhuvaarassa Ruuskasen Antti.
Vaikka syytönhän Antti on primitiivilausahdukseen, Rätyhän sen tuhautti ilmoille kuin pierun, mielipiteensä oopperasta:
- Hyi saatana!Olisivat kysyneet Ahteelta niin tulos olisi ollut fiinimpi.
On siellä Tanhuvaarassa leirillä koko Jokerien KHL-joukkue, vaan tuskinpa siinäkään porukassa enempää myötämieltä olisi löydettävissä - viidakoissa sen kuin seikkailevat; no Erkasta nyt ei tiedä, so. yks henkimies lätkäsakin seassa.
Tosca siellä meni Olavinlinnassa, se Eemelin väännös 'Parvella Toscaa' ei pitänyt kutiaan alkuunkaan, vaikka parvella istuimmekin kaikin.
Ensimmäinen näytös vähän kyllä siltä vaikutti, verenvähyydeltä, ainut pilkahdus oli sen taidemaalarin, Kamen Chanev, vetäisy, muuten kuin kuollutta kaikki. Paitsi stuntin köydellä alashumahtaminen muurin seinämää myöten.
Mutta annas olla - toinen ja kolmas kun tulivat niin johan alkoi himinä.
Ensimmäisen kerran oli uskottava että nainenkin voi kohota yli kaiken ja pestä miehet laulullaan, suohon syöstä: Siinä miehet kalpenivat kun Rusanen kiskaisi äänensä yli muiden. Parvella asti värähteli Johannan kirkaisu, sopraanona vai mezzonako lie paukaissut ja paukutellut. Ja koko illan.
Hitto että oli kaikkea muuta kuin hyi-saatanaa!
Oli siellä suosikkinikin, se Onnen maan Kotilainen, vaan Juhalla oli niin pieni ja mitätön lauluosuus vankina; sinne kaivoon katosi jo hyvissä ajoin ja sinne mies myös tapettiin. Ja sen muuritempunkin teki, ymmärrettävästi, se stuntti.
- Jäiköön noista kukaan eloon lopulta? todeten kysäisi kanssakatselija Mats kun raikuvat aplodit täyttivät Linnan Olavin.
Kävi kalpaten henkilöille, vähän niin kuin Karamatsovin veljissä vasta siellä Oudossa kummussa.
