Sirkka-kollegan lailla.
Heitetään sukset hittoon, nostetaan kesäteloille aitan kuistin katon alle ja psst, onks tietoo?-kyselemään.
Innokkaana hiihdonystävänä ja -taitajana ystävämme Onni Rentner sattui kuin sattuikin katsomaan etukäteen ei niin yhtään kiinnostavalta tuntuneen Kannabis-keskustelun Ajankohtaisesta kakkosesta. Väsytti, väsytti ja onnellisesti uuvutti endorfiinipölyssä pitkän hiihtolenkin jälkeen niin ettei millään olisi jaksanut maailman huolia kantaa, vaan Ukrainan-tilanteen eteneminen joka tapauksessa valvotti miestä.
Eikä sitten muuta tarvittu kuin Sirkka-opettajan suun avaus: vastaa murtomaahiihdon hurmaa!
"Kuusvitonen virkanainen kannabis-tokkurassa!" huudahti Onni innoissaan ja jatkoi: "Vau!" ja heurekaa! huudellen edelleen intoa puhkuen kehuketjua jatkoi: "Miksen minäkin!"
Paiskaa vaan sukset sinne aitan ylisille ja aloittaa ponnistelemattoman elämän: hommaa holkin suupieleen ja kannabispötkylän ja vetäisee savut keuhkoihin ja nauttii raittiit ilmat, alamäkien liu'ut ja tuulen tuiverrukset, ylämäkien hienpuskut, tasaiset tantereet ja tykkylumiset vaaramaisemat kiikkustuolissa soutaen.
Antaa palaa!
Niin päättää, totta totisesti, Onnimme tehdä, koska kollegakin - kunhan niin vanhaksi tulee ettei enää suksi luista mihinkään eikä sukselle jalka nouse.
Ottaapahan sitten selvää että mistä sitä saa ja miten sitä käytetään ja itsekö pitää sätkäksi kääriä vai ovatko ne jo valmiiksi kartonkeihin pakattuja ja onko niissä yhtä rumat kuvat kuin noissa venäläisissä tupakkiaskeissa.
