Pesue on saatu hereille

Matkaopas landelle osa 2.
'Miks peab maailmas olema rikkaid ja kehvi? Ja ei, ei kôlba rikkal anda kehvale!'[/b][/i]

100 sivua viidestäsadasta tutkailtu niin suomeksi kuin viroksikin. Lopetellaan aamutoimia. 'Perhe syö ja pöytä laulaa', so. melkoinen metakka ja mekkala vallinnut heti aamutuimaan.

Putkinotko, yhden päivän romaani, on hyvällä alulla; vähän, vain vähäsen, on kiivaampi tahti kuin siinä toisessa kesäisen päivän romaanissa toisella puolen maata, siellä Volter Kilven merellisessä Kustavissa, siellä rikkaammassa lännessä Alastalon komiassa salissa.
Joel Lehtosen sali on kapinen, lattia maata ja seinä alhaalta lahonnut, hirsiä vajaa, asumiskelvoton. Saimaata tämä Savonlinnan kupeeta, sitä Putkinotkoa, Inhaa, jonka Lehtonen velipuolta Aleksander Muhosta auttaakseen hankki. Velipuolensa väänsi Juutas Käkriäiseksi ja itsensä kauppias Aapeli Muttiseksi.

Näillä eväillä eteenpäin.

Lehmät on häthätää Rosina saanut lypsetyksi. Itsetietoinen Juutas suututetuksi. Malakiasta tai Ananiasta tai Topia pässi jo pukannut persuksiin ja puuhun sarvensa taittanut. Rosinan äiti valituksensa valittanut. Ollaan siinä ja siinä etteikö jo kaupunkiin, sittenkin, Rosina joutuisi, Saara ja Jopi mukanaan. Kunhan vielä Juutas rahakukkaroaan, pässinpusseista tehtyä, raottaisi, jotta sieltä kaupungin apteekista saatais matolääkkeet Malakiaalle, ne verenohennustipat ehkäisyksi itselleen, jotta lapsilykky viimein loppuisi.

On. On tämä elämää. Hulinaa. Kyllä verenohennustipat paikallaan olisivat, jos niitä ilkeäisi siellä pyytää.
Eipä turhaan kysele Rosina itseltään:

- Miksi pitää maailmassa olla rikkaita ja köyhiä?

Ja ei, ei kelpaa rikkaan antaa köyhälle! Kaikesta täytyy olla vastineena passailu: Kôige eest ...

Ollaan liemessä, sanan mukaisesti, missä laittomalla viinanmyynnillä jokapäiväinen leipä edes jotenkuten irtoaa ja missä kukon sijasta laulaa mökin ainoa kana.
'Kana, ega mitte kukk.'

Mutta jätetään kartano ja pikkuhiljaa noustaan veneestä Saimaan selällä höyrylaivaan Rosinan, neiti-Saaran ja pikku-Jopin kanssa. Onhan mitä kaunein helein ja lämpimin kesäpäivä - ja kovasti asiaa linnakaupunkiin. Kaupungissa on kuulemma korkea kirkontorni ja kivimuureja - kai semmoisia Siionin muureja joista mummo veisaa.

'Kôige eest peab oma vastupasseldus olema.'

Kirjoitettaessa soi Ryysyranta