Ei ole mies kirjeitä kirjoitellut, ei maileja lähetellyt, tekstiviesteistä puhumattakaan.
Yllätetyksi tuli tuossa kirjastonkulmilla, missä ympyrää fillarillaan allapäin pahoilla mielin kierteli.
- No mitä Lennu, perhana!
Nosti mies päätään ja sähähti:
- Ei paljon innosta. Paskaks menny koko elonpiiri.
Ei edes moikannut, vaan alkoi pauhata:
- Kaiken maailman ransut ja homot jyllää. Tavallinen ei oo enää normaalia. Rinteet rynnii kulkueissa. Ilmastonpilaaja-pottakset sen kun rinkiään saavat kiertää kun tavanihmisten pitäs kaikki lopet...
- Taijjat käyvvä melekosella angrybörtillä.
- Täh?
- Jotta vihaks pistää.
- Enkä aiheetta. Vaan enempää en nyt sano, etten yli kiehuis. Laitan lappua joskus tulemaan.
Tsaut sentään hihkaisi ja polkaisi pyörän liikkeelle.
rikkana rokassa
ja yleisön pyynnöstä jokunen kultajyvänen tännekin, jottei koko ajan tulisi istuttua huussin reiällä.
Uskonnosta ja politiikasta on parempi olla kirjoittelematta, vältellä noita ärsytyksiä.
Vaan nyt kun lankesin, on pakko pistää julkinen tunnustus, josko helpottaisi.
Apua!
Äänestin kepua!
Vaikka vannonut aina toisin: ennen vaikka ruåttalaisia, noita itärajan hylkääjiä, täkäläisten varuskuntien lakkauttajia. Ajattelin että EU-vaalit kun kyseessä niin sama se, kutka 13 suomalaista meppiä moppia siellä 751 parlamentaarikon joukossa heiluttelevat, pölyjä pyyhkivät.
Tutuhko mies kun oli, huonemies menneiltä ajoilta, niin mikä ettei. Kun tarjosi vielä munkkirinkilät ja kahvit huoltoasemalla, missä sattumalta törmäsimme. Ja onhan hän tätä periferian kulmaa rikastuttanut ja jatkanut monen miehisenmiehen elämää projektillaan, josta tosin toinen lääkäri, tämäpä Heikkilä, on enempi mieltä muuta. Putin mies siis tämä PP.
Ja olihan tuota kannattanut liki 20 000 muutakin äänestäjää.
Joten suotakoon anteeksi harhaisen harhainen askel - ääni rikkana rokassa.
- Maskuliinisuus, kansakunta ja väkivalta suomalaisessa sotakirjallisuudessa
Arto Jokinen on tutkinut suomalaisen maskuliinisuuden juuria munaskuita myöten. Perehtynyt Suomen sodista kertoviin kirjoihin ja niiden avulla yrittänyt päästä perille 'mikä mies on suomalainen mies?' -problematiikkaan. Sodista kertovia kirjoja on ilmestynyt toista tuhatta, joista hän on valinnut tarkempaan syyniin kolmisenkymmentä teosta.
No ei se mies ole ainakaan sellainen kuin Arla Kanervan Taiteen mustan kirjan taiteilijapahoinpitelijät.
Vaan?
"Ideaalimaskuliinisuus on yhtä soturiin liitettävien attribuuttien kanssa."
Siihen kuuluu myös väkivaltaisuus.
"Asevelvollisuus on kuitenkin vain yksi sukupuolen teknologia, joka liittää väkivallan ja maskuliinisuuden yhteen. Muita ovat esimerkiksi kirjallisuus, elokuva, sarjakuva, näyttämötaide, kuvataide ja media."
Noin loppuyhteenvetelee miehuutta edesmennyt tutkija Arto Jokinen (1964-2016), joka itse oli aseistakieltäytyjä, intohimoinen kamppailulajien harrastaja, ristiinpukeutuja sekä fetissi- ja BSDM-toiminnan aktiivi.
_
aiheesta lisää
Tekijä-taiteilijan ihmisyyttä tässä jäljitellään ja perään kuulutetaan.
- Jos tekijä on nekrofiili - voiko hän dj:nä olla huippu (britti Jimmy Savile)?
- Jos tekijä on naisenpieksäjä - voiko hänen taiteensa sytyttää (Picasso)?
- Jos tekijä on hetero ja vaimon puukottaja - voiko hän kirjoittaa hyvin (Norman Mailer)?
- Jos tekijä kiusaa, itkettää ja valvottaa näyttelijää - voiko hän olla oiva ohjaaja (Kubrick)?
- Jos tekijä seukkaa kerralla useamman naisen kanssa - voiko hän olla hyvä kirjailija (Ilmari Kianto)? Bill Cosbylla omat pedofiiliorgiansa, Byronilla kaappihomoutensa ja perheen pieksäntänsä ...
Loputtomiin.
Satoja tapauksia taiteen kentältä poimii Arla KanervaTaiteen musta kirja - miesten mielivallan historiaa -pamflettiinsa ja lyö näitä räkämiehiä korville eli tarjoaa korvamakeaa - sitä samaa mitä nuo taiteilijat kanssaeläjilleen. Säästelemättä, armotta.
Taidesaavutuksista viis.
On se merkillinen pyöriteltävä tämä käsite suvaitsevaisuus!
Eikös se niin mennytkään se kansan perimätieto jotta mitä kähäkämpi ja isompi auto sen pienempi se?
Tai voi se mennäkin, sillä eihän tämä uusin tieto tuota kumoa:
Tuo tieto kyllä automiehen mittauttaa uusin silmin: ensin tarkastetaan nenä ja sitten vasta auto ja sen ähäkkyys.
Tai ei vainkaan: asiahan koskee vain apinoita, eivätkä apinat autoilla leiki.
Tarkemmin: tutkittu tieto koskee apinoistakin ainoastaan näitä nenäapinoita,
neniksiä =
Ei tässä tupakasta puhe, mutta viinanviemästä kyllä.
Norjan Northugista, joka hallitsi hiihtomaailmaa suvereenisesti, mutta jolle lopulta sattui kohtalokas kolari: lähteä nyt kännissä autoilemaan!
Otava 2018
Vaan tuo ei kuitenkaan ole Peter Northug-elämäkerran (33-v !) päätapahtuma; se on sivuseikka sen mahtavan materiaalin kanssa, jonka kirjoittaja Forsang on Norren nahkoihin asetuttuaan saanut Peteristä sanoiksi kaivettua - lukijan tuska on vähintään yhtä kova kuin Peterin tämän vetäessä pää kainalossa kivuliaita harjoituksia tai lähestyessä puolikuolleena maaliviivaa.
Tuska rajaton, kuin myös hyvänolontunne voiton irrotessa. Lukijallakin!
Siinä tohinassa ei jää aika seurustelulle eikä hurvittelulle. Päivät täyttyvät mielettömästä harjoittelusta. Koko ajan tavoitteena olla paras, näyttää jo nuorena:
"Halusin voittaa. Millään muulla ei ollut väliä"
Ja miten vaikeaa se alkuun oli:
"Huolimatta siitä, kuinka moneen kilpailuun osallistuin, hävisin joka kerta. --- 24. sija. 17. sija. 10. sija. 13. sija. Minulla ei ollut pienintäkään saumaa."
Ukin toiveen täyttäminen velvoitti: "Pakota ne katselemaan selkääsi, poikaseni."
Onnistui, harmillisesti vasta sitten kun ukki oli jo kuollut. Onnistui moninkertaisesti.
Lopulta oli jo varaa ottaa löysemmin, jokunen nainenkin ja alkoholia ja sitten tuo autokolari valheineen.
Lukekaa hyvä kirja ihan ok!-kaverista, jolle onneksi ei käynyt myllylät.
Mutta mikäs norjalaisten: nythän niillä on se Klæbo - Johannes Høsflot.
Harmillistako? Eikö jo yksi Johaug riittäisi!
No Seefeldissä pian tuo nähdään.
