Antifeministisen ja sovinistisen Kahden vaimon sekä sadomasokistisen teoksen Rakkausromaani kirjoittaja Matti Mäkelä, kai häpeänsä paikatakseen ja järkevyytensä osoittaakseen (Mäen/Karttusen lailla), väitteli tohtoriksi tabuista ja niiden rikkomisesta taiteissa.
Puolenkymmentä suomalaiset varpailleen saanutta taidepläjäystä on käsittelyssä: vanhimpana vuodelta 1964 Salaman romaani Juhannustanssit ja uusimpana Ylen elokuva Musta marsalkka, jossa Mannerheimin ihonväri ei ole vaalea. Edellinen sai jumalpiirit sotajalalle, jälkimmäinen sotailijat, ja veteraanithan kiukustuivat perin juurin Lillqvistin animaatiosta Uralin perhonen, jossa Mannerheimista tehtiin homo.
Siveelliset kiukustuivat Ulla Karttusen näyttelyn Neitsythuorakirkon osasta ja eläinsuojelijat Teemu Mäen kissantappovideosta Sex and Death.
Jumalan teatteri paiskoi kolmekymmentä vuotta sitten, 17.1.1987, Oulussa paskaa teatteriyleisön päälle ja sumutti palosammuttimilla salin niin että ainoastaan Saara Aallon isoisä Eeli Aalto jäi loppuun saakka katsomoon. Pääsi sittemmin lausumaan tuomionsa:
"Minä olen koko elämäni seurannut taidetta eikä tämä ole sitä."Ovatko nuo muut esitykset ja performanssit taidetta jos jätösten viskely ei ole?
Sen voi itsekukin käydä tarkistamassa Mäkelän väitöskirjan komplikkaasta 'suomennoksesta' "Tämä ei ole taidetta" -teoksesta, jonka alaotsikkona on Tabujen rikkominen kissantaposta mustaan marsalkkaan
Kattava on otos poikkeavuuksista, vain Mattijuhani Koposen flyygeliyhdyntää vailla.
Varoitus:
...vaikeaselkoinen ... vaikeaselkoinen ... vaikeselkoinen ...