Ostaa pamautin juuri talon Helsingistä, Huopalahden kauneimmalta paikalta: oma parelli, näköala meren lahdelle, puutarha. Raitiotie kulkee joka 20. minuutti, junilla pääsee myös. 3 huonetta + keittiö, neljäs yläkerrassa. Kaakeliuunit 'brasain' kanssa. Tontti 1944 neliöä.
Joko käy kateeksi?
Tuommoisen lukaalin nimittäin hankin päästäkseni Cityn sydämeen, ydinalueille Kauppalehdestä tienaamillani varoilla.
Joko käy varmasti kateeksi? Ja jos käy, niin turhaan käy. Mitään ostanut!
Milläpä se köyhä.
Edelleen toimitan tätä virkaani täällä kaukana Paratiisissa, Pähkinäsaaren rauhan rajan yläpuolelta. Etätyönä. Ja ilmaiseksi. Täällä mitään rahoja tarvita.
Joel Lehtonen tuon lukaalin, Hörnebergin huvilan, nykyisen Etelä-Haagan Sankaritieltä hankki sata vuotta sitten - käykää katsomassa, siellä on näemmä vieläkin.
Oli vuosi 1915.
Reumaattinen Joel Lehtonen, 33 v, alle vuoden ikäisenä loisäitinsä Karoliina Heikaraisen hylkäämä äpäräpoika, oli suurteostensa julkitulon kynnyksellä - vasta. Varoissaan jos veloissaankin - jo. Kerran kesällä ilmestyy parin vuoden päästä ennen Kuolleita omenapuita ja Putkinotkoa.
Luen Pekka Tarkan toimittamaa kirjekokoelmaa Putkinotkon herra Kirjeitä 1907-1920. Joel seukkaa toisen miehen vaimon kanssa, tunnustaa tälle kaiken kaikessa raadollisuudessaan ja pyytää että tämä hävittäisi kaikki saamansa kirjeet.
Näin ei kuitenkaan käy: Sylvia Avellan säilöö joka ainoan kirjeen, jotka sitten Niilo-aviomies toimittaa Sylvian kuoltua Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon.**
Luennassa on kirje 236, 97 kirjettä vielä lukematta. Intiimejä ovat, kuin Seiskan tai Hymyn storyt. Mutta totuudellisempia.
Muuten: Niilolle ei käynyt kateeksi vaimon viilettelyt, koska - hänelläkin oma 'lehtosensa'.
Turha meidänkin kadehtia muita, noita näkyvämpiä, ei niillä oikeasti hyvin mene - onnettomia ovat nuo tauskit ja tuksut, ainakin Joel Lehtonen oli.
** "Käärö sisältää joukon kirjailija Joel Lehtosen vaimovainajalleni Sylvia Avellanille lähettämiä kirjeitä, jotka jätetään vainajan tahdon mukaisesti Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran säilytettäväksi ehdolla, että käärön saa avata vasta Joel Lehtosen kuoleman jälkeen."
Eihän enää käy kateeksi?
Kuva: Tuulevi Ovaska http://www.savonlinna.fi/lehtonet/Savonlinnan_kirjailijat.htm