Turmiolan Tommi

Ennen vanhaan kouluissa pidettiin raittiuskirjoituskilpailuja esimerkkinä Turmiolan Tommi ja näytettiin Miksi isä ei tule kotiin -elokuvaa.

Mitä nykyisin?
Ei juuri ehdotonta valistusta näy. Tupakka on turmiollista, mutta viinaa ei niinkään. Siinä trendi.
Ei Liimatainenkaan voi moista alkoholihyysäämistä ja paapomista käsittää.
Viinimessuilta kohtaus:

"hienompikin herra vetäisee viinanhimossaan suihinsa sylkykupin, johon muut olivat räkineet maistamansa viinin"

tai

"tastling-tilaisuuksia, joissa naiset aluksi hienostelivat pikkurillit sojossa, mutta loppujen lopuksi heitä talutettiin paikalta, kun jalat eivät kantaneet".

Otteet ovat Merja Asikaisen Tommi Liimatainen - Kaasu Pohjassa -paljastusskirjasta (Otava 2015), jossa 28-vuotias alkoholinrakastaja lopettaa juhannuksena kertalaakista viinan kanssa läträämisen; näin ollen hän juhlii tulevana juhannuksena 10-vuotisraittiuttaan.

Oli viimeinen hetki mieli pelastua alkoholismilta eli taloudelliselta, henkiseltä ja fyysiseltä rappiolta. Tommista ei tullut Turmiolan Tommia vaan työtä paiskiva parempi ihminen.
Ei, älkää luulkokaan että Tommi itseään muita parempana pitäisi ja sillä kehua retostelisi - so. parempi ihminen aikaisempaan itseensä verrattuna.
(ja Katri Helenalla on nyt entistä raittiimpi mies, luk. lis.)

Liimatainen käy läpi lapsuuden ankeudet alkoholistiperheessä kaikkine mutkineen, kuinka vanhin veli joutuu ottamaan vastuun veljistään ja omasta selviytymisestään pikkupoikana surkeissa oloissa. Mutta huolimatta vihasta viinaa kohtaan, hän huomaa vähän vartuttuaan olevansa pian alkoholisti kolmannessa polvessa, jos ei stoppia tulisi.

Kirja on lyhyt, ytimekäs ja tarpeellinen, raittiusvalistuksellinen, kipakka.
Ehkä sillä tavalla avoimen naiivi että, kuten odotettua, heti sen kimppuun käyvät kyyniset mattieskohytöshyeenat Ex-dokut ovat tylsiä -tyylisillä pilkkakirjoituksillaan, koska itse eivät pysty lopettamaan.

Näitä miesalkoholistikirjoja ei koskaan ole liikaa, eivätkä nämä lopu koskaan, koska ei viinakaan juomalla lopu - tulee Hellsteniä, Vuorista, Seppästä sun muita. Perusohra löytyy Gunnar Mattssonilta Gunnarissa ja täältä lisää.

Liimatainen örveltämisjuttujen sijasta keskittyy enemmän tunne- ja valistamispuolelle.
Kylmäksi ei jätä kuvaus oman isän raitistumisesta 2007 oman raitistumisen 2005 jälkeen eli Mission impossible:

"Puhelimessa tuli hetki hiljaista. Isä alkoi itkeä. Ei kai tässä muukaan enää auta, kuului luurista.
En ollut uskoa korviani."

lisää
juopoista

Kirjoitettaessa soi Katupoikien laulu